Aavalla merellä liikkui kauppalaiva, joka kuljetti arvokasta tavaraa ja matkustajia,( lastina oli helmiä, mausteita, ja jalokiviä.) Leonardo oli yksi näistä matkustajista, hän ei ollut mikään tavallinen matkustaja, hän on prinssi Leonardo, kuningas Splintern vanhin poika. Leonardo oli ollut opiskelemassa kolme vuotta erällä kaukaisella saarella, ja oli nyt palaamassa kotiin, isänsä ja veljiensä luokse.

Leonardo oli puettu hienoihin ja Kallisiin vaateisiin, perinteiseen japanilaiseen pukuun, joka oli valmistettu hienoimmasta silkistä. Vaikka Leo olikin prinssi, ei hän mikään pilalle hemmoteltu nuori mies ollut, ei todellakaan, hän oli viisas ja rohkea nuorukainen, ja hyvä sydäminen. Ja mitä tärkeintä hän oli myös taitava miekkailemaan.

Kapteeni oli juuri ilmoittanut Leonardolle, että he olisivat perillä jo ennen iltaa, kun tähystäjä alkoi huutaa varoitus huutoa.

"Hälytys! hälytys! Merirosvoja paapuurin puolella! toistan Merirosvoja paapuurin puolella!" Tähystäjä huusi.

"Kaikki miehet kannelle! valmistautukaa taisteluun!" Kapteeni huusi, ja kannelle nousi kova kuhina. Kapteeni katsoi kaukoputkellaan, mikä merirosvo laiva oli kyseessä.

"No?" Kysyi Leo. Hän halusi tietää kuka aikoi hyökätä laivaan.

"Voihan kissakala! nyt olemme pulassa! Arvon Prinssi, tuo laiva kuuluu Merirosvo Kapteeni Silppurille," Kapteeni sanoi naama valkoisena.

Leo oli kuulut paljon huhuja tuosta rosvosta, hän oli erittäin pelätty näillä vesillä, hyökkäsi jopa kalastus laivojen kimppuun, ja vei kaikkein, mitä irti sai. Ja hänen joukonsa myös olivat pelätyimmästä päästä. Eikä tuo mies kaihtanut keinoja, niin kerrottiin.

Kauppalaiva oli nopea, mutta merirosvo laiva oli vielä nopeampi,rosvot hyökkäsivät laivan kimppuun ja kohta alkoi kova taisto, huutoa, miekkojen kalahduksia, tykkien paukkumista, ja matkustajien avun huudoista täytyi koko laiva.

Leo auttoi merirosvojen häätämisessä, mutta pian huomasi kuinka taitavia nämä merirosvot olivat taistelussa.

Miehistö alkoi jäädä alakynteen, mutta Leo ponnisti kaikki voimat äärimmilleen, ja onnistui pääsemään niskanpäälle.

Vihollinen alkoi nyt tosissa saada Leon satimeen, mutta Leo ei perääntynyt kertaakaan. Hän halusi suojella matkustajia ja miehistöä, kävi miten kävi, mutta siten joku löi häntä takaa päin päähän, ja hän menetti tajuntansa.


Tunnin päästä Leo palasi tajuihin, hän huomasi makaavansa latailla kädet sidottuna. Leo katsoi tarkemmin ympärilleen ja huomasi olevansa kapteenin hytissä, mutta ei hänen kapteenin hytissä. Huone oli sisustettu tumman punaisilla verhoilla ja kynttilöillä, ja joka puolella oli arvokasta saalista.

"Aah! huomaan että olet herännyt poika, sepä hyvä." kuului äkkiä hyvin pahaenteinen ja mairea ääni.

"Mi-mitä?" Leo änkytti ja katsoi kuka puhui, hän näki edessään kapteenin pöydän ja sen ääressä istui haarniskaan pukeutunut tyyppi, kädessään hänellä oli teräase.

"Kuka olet?" Leo kysyi, vaikka arvasi kyllä kuka hän oli.

"Olen Silppuri, tämän laivan päällikkö, ja merirosvojen kuningas. ja sinä poika olet vankini." Silppuri sanoi ja joi pikarillisen viiniä.
Leo nousi istumaan ja katsoi uhmakkaasti vihollistaan.

"Ensinäkin! en ole poika! nimeni on Leonardo, ja ole Kuningas Splinterin poika." Leo sanoi tarmokkaasti.

"Hah hah haa! arvelinkin että sinussa on jotain kuninkaallista, kun sinut tuotiin laivaan. Paras saalini tähän mennessä." Silppuri sanoi ja nauroi makeasti.

"Pöh! Pidä varasi roisto! Isäni pelastaa minut, saat vielä nähdä sen! ja mitä teit laivan väelle?" Leo vaati tietää, ja kiemurteli siteissään.

"Ei kannata kiemurrella poika, se ei auta sinua yhtään, mutta vastaan kyllä kysymyksiisi." Silppuri sanoi ja otti toisen pikarillisen viiniä.

" Kun sinut oltiin lyöty tajuttomaksi." Aloitti Silppuri.

"Niin mieheni putsasivat laivan aarteista, ja lähetti kaikki matkustajat pelastus veneisiin. Kaikki paitsi sinut, sillä huomasin heti että olet hyvin arvokas saalis, varsinkin kun osoitit hyvää taistelu taitoa. Ja kun laiva oli tyhjä...räjäytimme sen. Joten nyt sinä olet minun vankini, ja ajon vaatia sinusta isot lunnaat isältäsi." Silppuri sanoi ja nauroi häijysti.

"Älä luulekaan! Isäni pelastaa minut!" Leo huusi.

"Toivottavasti poikaseni, toivottavasti." Silppuri sanoi ja napsautti sormiaan.

"Tiger Claw, vie tuo matelija ruumaan, ja kahlitse hänet hyvin." Silppuri komensi.

Vasta nyt Leo huomasi että nurkassa seisoi iso tiikeri, musta lappu toisessa silmässä.

"Kyllä herra, hoidan hänet mielelläni." Tiger Claw sanoi. Ja kantoi Leon pois kapteenin hytistä.

Leonardo rimpuili Tiger Clawin sylissä, mutta turhaa. Tämä kaveri oli Silppuri uskollisin mies ja hänen oikea käsi. Tiger Claw vei Leon alas ruumaan ja kahlitsi hänet seinään.

"Kas noin Pikku Prinssi, tee olosi oikein kotoisaksi. Sillä viivyt tällä jonkin aikaa." Tiger Claw sanoi ja nauroi pelottavalla taivallan, ja jätti Leon siten yksin ruumaan.

"Te roistot! Te ette selviä tästä! ette ikinä! kuulitteko?! ette ikinä!" Leo huusi niin kovaa kuin kurkusta lähti...

Mitä siten tapahtui? Sen saat tietää seuraavassa osassa.