Moihei vain. Tämän harvan lomapäivän lomallani päätän nyt uhrata tälle tekstipahaselle. Viimeistään koulujen alkaessa jatkan aktiivisempaa kirjoittelua ja aloitan taas vähän pidemmän tekeeleen. Mutta yksi juttu kerrallaan. Tässä tämä!:
Hämärään makuuhuoneeseen pilkotti valoa verhon raosta. Elizabeta käänsi kylkeään jotta aurinko ei paistaisi ikävästi silmiin. Hän ei ehtinyt enää nukahtaa, kun huoneen valkeaan oveen koputettiin, ja ennen kuin edes lupaa astua sisään kuului, mies astuikin jo sisälle. Elizabeta nousi vaivalloisesti istumaan ja hapuili hiusharjaa yöpöydältä, jotta saisi harjata takkuuntuneet hiuksensa.
"Missäs herra oli koko yön? Kun ei kotiin asti päässyt nukkumaan?" Elizabeta hymyili sukien hiuksiaan samalla. Gilbert tuli huoneeseen sisälle asti tarjotin mukanaan. Nainen hymyili toisen hieman vaivaantuneelle ilmeelle, miettien samalla missä Gilbert oli ollut.
"Noh..." mies mumisi istuen parisängyn laidalle pitäen kantamuksensa yhä sylissään, "oikeastaan, olin Westin kanssa" Tottahan se oli. Sitä ei voinut kiistää.
"Ja mitä olet taas tehnyt?" Elizabeta viittasi siihen, kun aamupala oli tuotu vuoteeseen, hymyillen kuitenkin yhä. Gilbert laski tarjottimen hetkeksi yöpöydälle nostaen Elizan kunnolla istumaan ja nojaamaan tyynyihin. Nainen sai tarjottimen syliinsä ja sille oli aseteltu aivan kiitettävä aamupala kukkineen. Tarjottimella oli kaksi hyvin täytettyä leipää, vesikannu, jugurttia, paistettuja munia ja muuta syötäväksi kelpaavaa. Gilbert otti harjan toiselta laskien sen pöydälle istuen taas alas käytyään avaamassa ikkunaverhot.
"Niin. Mitä olet tehnyt kun tälläistä palvelua?" Elizabeta hymähti. Gilbert oli tavallista paljon nöyrempi. Yleensä Eliza sai vain lehden ja kupin kahvia, herättyään, keittiön pöydälle.
"Elämäni suurimman, suurimman virheen", Gilbert virnisti. Tämä reaktio ei ollut ihan sitä mitä Elizabeta oli odottanut, eikä hän tajunnut vielä syytä. Nainen tuijotti hämmentyneenä miestä ja tarjotinta vuorotellen, kunnes äkkäsi syyn. Pienehkö samettinen sormusrasia. Hän otti sen varovasti käsiinsä ja avasi rasian. Sen sisällä oli siro hopeinen sormus kolmella timantilla.
"Gilbert.." Elizabeta tuijotti sormusta rasiassa siirtäen tarjottimen sylistään sängyn tyhjälle paikalle, kunnes kiipesi Gilbertin syliin, vain hailakan punainen pitsinen yöpuku päällä.
"Tuo taitaa olla myöntävä vastaus?" albino virnuili yhä. Elizabeta vaan nyökytti iloisena kihlattuaan vasten.
"Mutta miksi Ludwigilla?" hän nosti katseen mieheen.
"Kuvitteletko että pystyisin hiljaa pysymään hiljaa yön yli?" Gilbert naurahti. Nainen hymyili onnensa kukkuloillaan laskien taas katseensa. Kaikki oli hänen mielestä täydellistä. Rakastamansa miehen kanssa. Kaikki mitä pystyi toivoa rakkaudelta.
Pahoittelen niille jotka tykkäävät kirjoittaa mielummin 'jogurtti' 'jugurtin' sijaan. Itse en ensimmäistä ymmärrä.
