A/N: Päätin nyt aloittaa uuden ficin, kun keksin tähän idean enkä voinut olla kirjoittamatta. Aion kyllä silti jatkaa myös toista tarinaa.

Olin kävelemässä töihin tavallisena maanantaina. Elämäni oli muutenkin tavallista. Minulla oli tavallinen koti, tavallinen yliopistotutkinto kirjallisuudesta, tavallinen asunto ja tavallinen poikaystävä. Elämäni menisi muutenkin varmasti ihan tavallisesti. Menisin naimisiin, saisin lapsia ja olisin tavallisen onnellinen. Mutta jollain lailla en ollut tyytyväinen tavalliseen elämääni. Tavallinen poikaystäväni ei jotenkin tuntunut siltä oikealta eikä siltä, että haluaisin hänet lasteni isäksi. Mutta silti olin jostain syystä jäänyt jumiin tavalliseen elämääni.

Oli kaunis iltapäivä ja minulla oli iltavuoro paikallisessa K-Martissa, jossa työskentelin. Kotoani oli kaupalle alle kilometri matkaa, joten kuljin työmatkani aina kävellen. Olin juuri astumassa kauppaan sisälle, kun joku tarttui kiinni kädestäni. Käännähdin ympäri katsomaan kuka se oli.

- Jamie, mitä sinä täällä teet? kysyin poikaystävältäni, joka ei yleensä tullut työpaikalleni. Olimme seurustelleet vuoden.

- Kultsi, tää ei oikein toimi. Lopetetaan se tähän, hän sanoi ja lähti sanomatta mitään muuta. Jäin seisomaan kyyneleet silmissäni kaupan eteen. Miten se sika kehtasi tulla työpaikalleni jättämään minut? Ryhdistäydyin, pyyhin kyyneleet hihaani ja kävelin sisään.

Kävin vaihtamassa työvaatteet päälleni ja kävelin kauppaan. Minun olisi pakko pitää hymy kasvoilla vaikka olisin kuinka rikki sisältä. Menin siistimään hyllyjä ja viereeni tuli ystäväni Mandy Banks. Olimme tutustuneet työpaikalla ja nykyään voisi sanoa, että olimme parhaat ystävykset. Ei minulla kyllä oikein muita ystäviä ollutkaan.

- Susie, mikä hätänä? Mandy kysyi. Hän tiesi aina, että jokin oli vialla vaikken olisi sanonut sanaakaan.

- Jamie jätti minut, sanoin enkä pystynyt pitämään kyyneleitä valumasta.

- Se sika! Sanoinhan, että olet liian hyvä hänelle, Mandy sanoi ja huomasin työkaverimme Nina Leen kulkevan ohitsemme. Hänellä oli ollut yhden yön juttu Jamien kanssa ennen kuin me aloimme seurustella ja minusta tuntui, että hän oli aina ollut mustasukkainen vaikka esittikin mukavaa. Päätin olla välittämättä hänestä, jos hän tulisi sanomaan jotain.

- Niin. Ehkä oli parempi näin, sanoin. Sydämeni oli riekaleina, mutta mieluummin erosin hänestä nyt kuin sitten kun olisimme olleet naimisissa ja meillä olisi ollut lapsia. Tällä tavalla tuli vähemmän vahinkoa.

Työpäivä meni nopeasti vaikka olikin yhtä tylsä kuin ennenkin. Lähdimme Mandyn kanssa kävelemään yhdessä kotiin kaupan sulkeuduttua. Kerkesimme vain parkkipaikalle, kun Jamie tuli meitä vastaan. Hän oli humalassa.

- Kultsi, olen pahoillani. En tarkoittanut sitä mitä sanoin. Ota minut takaisin, Jamie sopersi.

- Sinä senkin sika! Lupasit, että olisimme nyt oikeasti yhdessä eikä tarvitsisi hiiviskellä hänen selkänsä takana! kuului yhtäkkiä takaamme ja Nina juoksi vierellemme. Hänellä oli ase kädessään. Kuului vain laukaus ja yhtäkkiä Jamie makasi maassa. Nina otti puhelimensa taskustaan ja minä lyhistyin itkemään maahan. Huomasin Mandyn tarkistavan pulssia ja kuulin, kun Nina sopersi puhelimeen jotain poikaystävänsä oli pakko sulkea silmäni, kun minua alkoi huimata.

Avasin ne vasta kun kuulin sireenien äänen. Kaksi poliisimiestä nousi autosta ja käveli luoksemme. Toinenkin auto kurvasi parkkipaikalle. Siinä olivat rikostutkijat.

- Hän teki sen, Mandy sanoi yhtäkkiä.

- Mitä? Enkä tehnyt. Mihin Nina katosi? kysyin ja käännyin katsomaan naista, jonka luulin olevan ystäväni.

- Ei täällä ollut ketään muita, Mandy sanoi ja tunsin toisen poliiseista laittavan minut käsirautoihin. Toinen kertoi minulle oikeuksiani. Päätin olla ihan hiljaa siihen asti, että saisin asianajajan. Poliisit taluttivat minut autoon ja toinen heistä tuli kanssani takapenkille. Huomasin Mandyn istuvan etupenkille.

Matka oli pitkä, liiankin pitkä. Poliisiasemalle ei ollut kuin kaksi kilometriä matkaa. Nukahdin autossa ja heräsin vasta, kun auto lopulta pysähtyi ja Mandy tuli avaamaan oveni. Hän auttoi minut ulos autosta.

- Kiitos pojat! Pääsenkin tästä eteenpäin itse, hän sanoi ja paiskautti poliisiauton oven kiinni. Ulkona oli pimeää, joten en tiedä missä olimme. Kävelimme sisään lasiovista, jotka heijastivat kuvamme. Pitkät oranssit hiukseni olivat ihan sotkussa ja meikkini levinneet pitkin naamaa. Poskessani oli hieman verta. Näytin kamalalta. Mandy taas näytti erilaiselta. Hänellä oli uusi takki, jossa oli virkamerkki etumuksessa.

- Oletko sinä poliisi? kysyin Mandylta. Hän katsahti minuun hymyillen.

- Itse asiassa olen etsivä. Olen ollut K-Martissa salaisessa tehtävässä. Olen yrittänyt napata Nina Leen jo useamman kerran, mutta joka kerta hän pääsee pakoon. Tämä ei ollut ensimmäinen murha, joka hänen tiedoissaan on, Mandy selitti rauhallisesti.

- Minä luotin sinuun. Luulin, että olet ystäväni, sanoin vihaisesti.

- Minä olen ystäväsi. Siksi toin sinut tänne, hän sanoi ja talutti minut isoon eteisaulaan, joka oli maalattu iloisilla väreillä.

- Mikä paikka tämä on? kysyin hämmästyneenä.

- Tervetuloa todistajansuojeluohjelmaan Susie, Mandy hymyili.

- Mitä? Enkö joudukaan vankilaan? minä hymyilin hänelle takaisin.

- Et tietenkään. Sinähän olet syytön, Mandy hymyili. Hän vei minut suureen kylpyhuoneeseen, jossa sain peseytyä.

Viivyin suihkussa kauemmin kuin normaalisti yrittäen hankata kaiken veren irti, jota Jamiestä oli minuun tarttunut. Olin surullinen, että suhteemme oli päättynyt ja hän oli kuollut, mutta samalla vihainen, koska hän oli pettänyt minua koko ajan Ninan kanssa. Kun olin valmis, kääriydyin pyyhkeeseen ja kävelin ulos kylpyhuoneesta.

Mandy oli odottamassa minua kylpyhuoneen ovella. Samalla kun astuin ovesta ulos, käytävään talutettiin nuorta miestä. Mustat hieman kiharat hiukset kehystivät komeita kasvoja. Katseemme kohtasivat ja huomasin, että hänellä oli ruskeat silmät joihin voisi hukkua. Käänsin katseeni kuitenkin tyttölaumaan, joka juoksi hänen perässään. Ei hän nyt niin ihana ollut, että olisin juossut hänen perässään kuin päätön kana.

- Kuka tuo oli? kysyin Mandyltä, kun hän ohjasi minua jonnekin.

- Uusin julkkiksemme, Mandy vain puuskahti. Muistin selvästi, ettei Mandy oikein välittänyt julkkiksista. En tunnistanut miestä ja asia hieman vaivasi minua, mutta päätin jättää asian sikseen.

Mandy vei minut kampaajalle ja stailaukseen. Hiukseni värjättiin tumman ruskeiksi ja pisamani peitettiin suihkurusketuksella. Käytin aiemmin aika paljon meikkiä, mutta nyt meikkiä oli vain kevyesti. Vaatetyyliäni muutettiin enemmän hipahtavaksi. Näytin aika kivalta vaikka tykkäsinkin enemmän edellisistä hiuksistani.

- Nimesi on tästä eteenpäin Natalie Smith, Mandy hymyili ja vei minut jonkinlaiseen toimistoon. Siellä istui nuori mies, jolla oli lyhyet porkkananväriset hiukset ja hänen sylissään oli vauva. Mandy meni istumaan pöydän toiselle puolelle ja minä istuin miehen ja vauvan vieressä olevalle tuolille ja kun katsoin miestä silmiin, tajusin hänen olevan sama mies, jonka olin aiemmin nähnyt käytävällä.

- Hei, olen Joe. Tai siis, Matthew. Ja tämä on Henry, mies sanoi ja antoi vauvan minulle. Vauva oli korkeintaan puolivuotias. Hänellä oli punertava tukka ja pisamia, mutta samanlaiset ruskeat silmät kuin Joella, tai siis Matthewilla. Menisin vielä sekaisin näiden nimien kanssa. Vauva näytti aivan siltä kuin olisi minun ja Joen, siis Matthewn.

- Minä olen Natalie, hymyilin ja keinutin vauvaa edestakaisin rauhoittavasti.

- Juttu on nyt niin, että teidät kaikki on tuotu tänne syystä. Tästä eteenpäin esitätte perhettä. Olette Matthew ja Natalie Smith ja olette olleet kaksi vuotta naimisissa. Saitte Hanryn viisi kuukautta sitten ja päätitte, että on aika muuttaa rauhallisemmalle seudulle. Matthew tekee töitä kotoa ja Natalie on kotiäiti. Kaiken muun saatte keksiä yhdessä. Saatte kaiken tarvittavan lentokoneessa matkalla päämääräänne, Mandy kertoi rauhallisella äänellään.

- Ymmärrän kyllä, että me voimme tuosta noin vain lähteä. Mutta entä Henry? Eikö hänellä ole oikeita vanhempia jossain, jotka kaipaavat häntä? kysyin katsoen suloisinta vauvaa, jonka olin koskaan nähnyt.

- Valitettavasti ei. Henry tuotiin tänne, kun hänen vanhempansa murhattiin. Tietenkään hänestä ei ole todistajaksi, mutta hänen täytyy olla turvassa, Mandy kertoi.

- Voi pientä, huokaisin ja tunsin Joen, siis Matthewn, ottavan käteni omaansa. Hänen kätensä oli ihanan lämmin ja iho pehmeä. Katsoin häntä ja hänkin katsoi vauvaa. Tunsin kiintyväni Henryyn jo nyt. Eikä Matthewnkään kiintyminen olisi niin vaikeaa. Häntä ei ollut ainakaan vaikea katsella. Päätin, etten ajattelisi Joeta Joena vaan koko tämän ajan kun olisimme poissa ja minä olisin Natalie, olisi hän pelkkä Matthew.

- Tulkaa mukaani. Otamme pari perhevalokuvaa ja teistä kahdesta hääkuvan ja sitten lähdemme lentokentälle, Mandy sanoi ja ohjasi meidät ovesta ulos. Matthewn käsi päästi omani irti ja siirtyi selkääni. Pidin Henryä hellästi sylissäni ja huomasin hänen nukahtaneen.

Otimme varmasti ainakin viisikymmentä erilaista valokuvaa. Ensin otimme kuvia minusta ja Matthewstä ennen kuin olimme saaneet Henryn, sitten kuvia, kun olin raskaana (jouduin käyttämään muovista mahaa) ja lopuksi kuvia, joissa myös Matthew oli.

Mutta ihan viimeisenä astuimme häälavasteisiin. Minulla oli päälläni valkoinen pitkä mekko, jossa oli leveät pitkät hihat, jotka kuulsivat läpi ja pitkät hiukseni oli laineilla. Päässäni oli valkoinen kukkaseppele. Kävelin paljain jaloin valkoiselle hiekalle, jota "alttarin" eteen oli kasattu. Matthew seisoi jo hiekalla paljain jaloin päällään valkoiset pellavahousut ja valkoinen lyhythihainen pusero, jonka kolme ensimmäistä nappia oli jätetty auki. Hän näytti komealta vaikka hiuksiin olikin vaikea tottua, kun olin nähnyt hänet jo aiemmin. Matthew otti molemmat käteni omiinsa ja kuulin kameran räpsyvän.

- Näytät kauniilta, hän kuiskasi korvaani ja minä tunsin punastuvani. Hän painoi suukon poskelleni ja suoristi selkänsä. Huomasin vasta nyt, että meidän edessämme seisoi papiksi pukeutunut nainen, joka hymyili. Meidän käskettiin vain hymyillä ja pitää toisiamme kädestä. Tämän jälkeen otettiin valokuvia ilman pappia. Meitä pyydettiin suutelemaan yhdessä kuvassa ja Matthew painoi pehmeät huulensa omilleni hellästi. Sitä kauemmas suudelma ei kuitenkaan edennyt, koska hän itse vetäytyi pois.

- No niin, menkäähän vaihtamaan takaisin alkuperäisiin vaatteisiinne. Kaikki valokuvissa käytetyt vaatteet postitetaan teille muuttolaatikoiden mukana, Mandy sanoi, kun hän tuli hymyillen huoneeseen. Henry nukkui kopassaan rauhallisesti, joten kävin vaihtamassa päälleni kirjavan tunikan ja pinkit legginsit. Kukkaseppeleen tilalle vaihdoin pinkin pannan, joka kulki otsani päällä.

Kun olin valmis, menin katsomaan Henryä. Matthew oli jo nostanut kopan käsivarrelleen kiikkumaan ja Henry nukkui edelleen. Kun Matthew huomasi minun tulevan, hän ojensi kätensä minua kohti. Työnsin oman käteni hänen käteensä, koska meidän olisi kuitenkin esitettävä rakastunutta pariskuntaa, joten kädetä piteleminen olisi pieni juttu.

- Valmiina, rouva Smith? Matthew kysyi minulta.

- Ei kai tässä enää valmiimmaksi voi tulla, huokaisin ja tunsin Matthewn puristavan omaa kättäni.

A/N: Mitäs tykkäsitte? Olisi ihanaa, jos jättäisitte risuja&ruusuja :)