Harry Potter / Fullmetal alchemist crossover , ei parituksia
Disclaimer: En omista FMA:ta taikka HP:ta. I do not own Fullmetal alchemist or Harry Potter.
A/N: Holy shit, olen törmännyt pariin tällaiseen HP FMA crossoveriin ja rakastuin niin että oli pakko kirjoittaa oma. :3 Älkää välittäkö myöskään virheistä kuten: (SPOILER) Al on yhä haarniskan sisällä vaikka on melkein täysi-ikäinen ja Ed ei ole Portin toisella puolen vaan omistaa yhä automailinsa. Ed on muutenkin yhtä lyhyt kuin aina eikä kasvanut kuten elokuvassa. (SPOILER PÄÄTTYY.) Tässä tarinassa Harry on käynyt neljä vuosiluokkaa ja viides on menossa, mutta tarina ei seuraa viiden kirjan tapahtumia. ONLY IN FINNISH(language of Finland) but I can maybe try and translate it.
Tämä on ensimmäinen suomenkielinen HPxFMA fanfic koskaan.
Summary: 18-vuotias Teräsalkemisti Edward Elric lähtee Tylypahkaan opettamaan nuorille noidille ja velhoille alkemiaa. Mutta miksi alkemisti astuisi maailmaan joka sivuuttaa elämäntavan, eli vertaisvaihdon lait?
Teräsalkemisti ja viisasten kivi
Chapter 1 "Entry of the Fullmetal alchemist"
Aurinko paistoi ikkunoiden läpi, eikä taivaalla ollut pilven hattaraa näkyvissäkään.
"Loistava päivä koulun aloittamiseen, vai mitä Harry?" ruskeatukkainen tyttö kysyi vastapäätään istuvalta pojalta, joka tuijotti hiljaisena ulos ikkunasta.
"Onhan se joo kivaa päästä Tylypahkaan, mutta kesäloma meni taas liian pian ohi", Ronald Weasley tuhahti ja jatkoi makeisten syömistä, jotka Harry oli hänelle ostanut, kun punapäällä ei tietenkään itse ollut rahaa mukana.
"On niin sinun tapaistasi olla onnellinen kouluun pääsys-", hyvä kun Ron sai lausettaan loppuun, kun Hermione kivahti ilkeästi.
"Minä kun luulin tässä puhuneeni eräälle toiselle henkilölle, vai mitä Ha-?", tyttö käänsi päänsä kohti silmälasipäistä poikaa, joka tuijotti yhä ulos ikkunasta hiljaisena, aivan kuin ei huomaisi parhaita ystäviään.
"... Harry? Oletko kunnossa? Olet ollut ihmeen hiljainen koko matkan", Hermione kysyi pää hieman kallellaan ja kulma koholla. Tyttö kurotti kohti poikaa tönäistäkseen tämän takaisin todellisuuteen mutta Harry ehti kääntää unisen katseensa Hermioneen ennen sitä. Hermione huokaisi ja istui takaisin sohvalle kuitenkaan irrottamatta huolestunutta katsettaan pojasta.
"Eh? Ah, joo... En nukkunut kovin hyvin viime yönä, joten minun on vaikea pysyä ajan tasalla, sori", Harry teki huulilleen hymyntapaisen ja siirsi katseensa taas ulos ikkunasta. Tylypahkan pikajuna liikkui tasaisesti eteenpäin välillä rymisten tai heilahdellen sen ylittäessä epätasaisia kohtia. Hermione ja Ron vaihtoivat epäilevät katseet, mutta pisamanaama vain kohautti harteitaan ja kiinnitti huomionsa karkkeihinsa, jolloin Hermione päästi sanan 'possu' huuliensa välistä huokaisun kera.
--
Vieno tuuli leyhytti vaaleita hiussuortuvia mukanaan ja hieman kovempi puuska heilautti pitkähelmaista takkia, jonka selkämykseen oli liitetty ristin ympärille kiertynyt käärme ja sen yläpuolella kruunu sekä sivuilla pienet siivet. Edward Elric pisti kädet taskuihinsa ja nojasi taaksepäin kovaan ääneen huokaisten. Tässä hän seisoi odottamassa junaa vierellään suuri matkalaukku, johon oli kirjattu kultainen teksti: Prf. Edward Elric.
"Oh well, tähänkin piti suostua", hän huokaisi hymyillen ja kaivoi taskustaan hopeisen kellon, jonka avasi vasta sitten kun oli varmistanut, ettei ympärillä ollut muita ihmisiä. Ed tuijotti hetken tekstiä 'Don't forget 3 Oct. 10 ' naama mitään sanomattomana ja siirsi sitten huomionsa itse kelloon ja sen viisareihin.
"Se on jo puoli neljä? Vielä viisi minuuttia kunnes junan pitäisi saapua...", Ed huokaisi ja sulki kellon nopeasti, pistäen sen sitten takaisin mustien housujensa taskuun. Pää pongahti pystyyn heti kun hän kuuli junan tutun äänen. Hymy levisi hiljakseen hänen huulilleen junan pillin soidessa. Tylypahkan pikajuna ei siis ole koskaan myöhässä, vaan enemmänkin etuajassa?
--
Harry tuijotti yhä ulos ikkunasta Hermionen katseista huolimatta ja hätkähti yllättyneenä junan hidastaessa vauhtiaan.
"Olenko se vain minä, vai hidastuuko vauhtimme?" Harry kysyi yllättyneenä ja käänsi katseensa ystäviinsä, jotka tuijottivat Harry ihmeissään osaksi siksi, että hän oli puhunut vihdoinkin jotain, sekä siksi että vauhti todellakin hidastui hyvin hälyttävää vauhtia. Harry pongahti pystyyn ja kurkisti käytävälle nähdäkseen edessään vain muita uteliaita ihmisiä. Tunnelma oli täysin jännittynyt, eikä syystä. Viimeksi kun juna oli pysähtynyt, sinne oli tullut ankeuttajia, pelättyjä Azkabanin vanginvartijoita. Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan olleet ankeuttajat, koska ilma pysyi samana ja lämpimänä. Tietysti ensimmäistä kertaa junassa olevat oppilaat eivät tietäneet mitään ankeuttajista, mutta kireä ilmapiiri tarttui myös heihin. Juna pysähtyi nytkähtäen ja arimmat hyppäsivät pari senttiä ilmaan silloin kun heidän olisi pitänyt ottaa tukea jostakin. Osa kaatuikin nenälleen, mutta Harry viisveisasi. Hän kuunteli kiinnostuneena muiden puheita.
"Voisiko tämä olla vain joku vika?"
"Aivan kuin Tylypahkan pikajunassa olisi teknisiä vikoja!"
"Mitä nyt oikein tapahtuu? Olemmeko jo perillä?"
Hälinä kasvoi vain suuremmaksi, kunnes valvojaoppilaat ilmestyivät käytävään ja häätivät kaikki omiin tiloihinsa todeten, ettei kellään ollut mitään hätää. Harry istui tyynen näköisenä paikalleen, mutta ei voinut mitään kutkutukselle mahassaan. Pysähtymiselle oli ollut syy, toivottavasti tällä kertaa jokin positiivinen sellainen. Juna lähti taas liikkeelle ensin verkkaisesti ja pian he olivat taas matkalla kohti Tylypahkaa.
Ed tarrasi oikeaan käteensä painavan matkalaukun ja heilautti sen harteilleen valittaen painoa. Suurin osa hänen tavaroistaan oli jo toimitettu Tylypahkaan, mutta muut pikkukamat hänen oli raahattava itse. Kumpa hän ei olisi pakannut näin paljon... Sitä oli hankala päästä eroon tavoistaan kun Alphonse oli ollut aina kantamassa hänen tavaransa joten painolla ei ollut niin paljon väliä. Ed huokaisi. Hän ei todellakaan pitänyt ajatuksesta että joutui jättämään veljensä Keskukseen, mutta itse Führer King Bradley oli pyytänyt sitä, joten mitä armeijan koira pystyi siinä sanomaan?
"Toivottavasti olet kunnossa, Al", Ed huokasi ja kohotti katsettaan junaan, joka nätisti pysähtyi hänen eteensä. Ovet avautuivat ja mustakaapuinen nuori mies tuli ulos junasta aivan kuin etsien jotakuta, kunnes älysi madaltaa katsettaan huomatakseen Edin.
"Aah... Voisitteko te olla kenties Mr. Elric?" mies kysyi hieman epäröiden blondilta ja Ed nyökkäsi hieman ärtyneenä. Kehtasi vielä epäilläkin... Ed ojensi miehelle matkalaukkunsa ja astui sisään junaan antaen katseensa kiertää. Hetken tukailun jälkeen hän huokaisi. Mitä hän oli oikein odottanut? Juna näytti aivan tavalliselta, ei mitään ihme noitajuttuja... 'Kuinkakohan tyhmä minäkin olen...' Ed huokaisi ja käänsi huomionsa mustapukuiseen mieheen.
"Olkaa hyvä ja etsikää paikka oppilaiden joukosta, jossain pitäisi olla tilaa", mies sanoi hieman pahoittelevalla äänensävyllä ja osoitti kohti ovea, josta varmaankin pääsisi Tylypahkan oppilaiden vaunuun. Ed vain nyökkäsi ja käveli ovesta sisään. Oven toisella puolen odotti pitkä käytävä, varmaankin taialla laajennettu tila, jonka molemmin puolin oli liukuovia. Ed käveli kädet taskussa eteenpäin samalla kun vilkuili paikkaa, jossa olisi tilaa. Hän joutuikin kävelemään melko pitkän matkan ennen kuin löysi melko tyhjän loossin johon mennä. Ed avasi liukuoven ja kurkisti sisään.
"Voinko tulla tänne? Kaikkialla muualla näyttää olevan täyttä", hän kysyi ja halusi perua heti sanansa. Kolme nuorta teiniä tuijotti häntä kuin hullua ja yksi niistä mussutti samalla hirveää määrää makeisia. Silmälasipäinen poika oli ensimmäinen joka heräsi horroksesta ja nyökkäsi pienesti. Ed hymyili
kiitollisena ja astui sisään. Hermione vain tuijotti häntä ja alkemisti oli lukevinaan tytön huulilta sanan 'lyhyt', mutta päätti yrittää pitää maineensa edes vähän kauemmin kuin pari minuuttia ja jätti sen huomioimatta.
Harry pystyi vain tuijottamaan. Sisään tulleella blondilla oli kullankeltaiset silmät. Oliko sellainen väri edes mahdollinen? Miksi hän edes tuli tähän aikaan etsimään paikkaa, vaikka he olivat matkustaneet jo jonkin aikaa? Kuka hän edes oli? Tulija näytti olevan Harryn pituinen, ehkä hieman lyhyempi, mutta nuo kasvot eivät kuuluneet nuorelle ja viattomalle lapselle. Rillipää onnistui vain menemään sekaisin kaikista kysymyksistä ja hän päätti ensimmäisenä kysyä edes tulijan nimeä, mutta sai vain suunsa auki kun Hermione oli jo kysynyt, jolloin Harry jäi toljottamaan suu auki vuorotellen ystäviään, vuorotellen tulijaa.
"Saanko kysyä nimeäsi?" nuori mies kohotti kulmiaan Hermionelle ja vastasi sitten samalla kun nojautui taaksepäin sohvalla heilauttaen kätensä selkänoja päälle.
"Edward Elric", nuori mies tokaisi kertomatta mitään muuta itsestään ja se sai Hermionen tuhahtamaan. Harrykin ihmetteli hieman tulijan käytöstä. Eikö hän aikonut kertoa mitään muuta itsestään kuin nimen? Hyvien tapojen nimissä Harry kuitenkin päätti esitellä hänet sekä ystävänsä.
"Minä olen Harry Potter, punapää on Ronald Weasley", Ron nyökkäsi Edille suu täynnä makeisia mikä sai alkemistin irvistämään
"... Ja hän on..."
"-Hermione Granger, hauska tutustua", Hermione puhui Harryn päälle, arvatenkin tyttö ei halunnut joutua jonkun muun esittelemäksi. Edward katsoi kulma koholla Harrya, Hermionesta välittämättä ja naputti oikean käden etusormella sohvan selkänojaa.
"Olen kuullut tuon nimen aikaisemmin... Potter... Aah, Poika joka elää, arvatenkin? Anteeksi jos olen väärässä, en ole koskaan ollut kovin kiinnostunut ihmeellisistä selviytymistarinoista", Ed sanoi tylsistyneellä äänensävyllä ja käänsi katseensa heti pois kun Harry oli nyökännyt hänelle. Ron oli näköjään syönyt kaiken tai oli jo aivan täynnä ja kysyi sitten hampaitaan kaivellen Edwardilta; "Oletko joku uusi oppilas? En näe matkatavaroitasi." Ed tuijotti hieman hölmistyneenä Ronia ja kohotteli kulmiaan, kunnes puhkesi pieneen hallittuun nauruun.
"Ei, en ole oppilas ja matkatavarani ovat jo Tylypahkassa", Ed sanoi ja sai kummastuneita katseita kaikilta kolmelta. Ron oli se, jolla oli vähiten tapoja, joten hän möläytti epäkohteliaalla äänensävyllä; "No mitä sinä sitten teet Tylypahkan junassa?" Ed antoi Ronille tylsän katseen ja Hermione tökkäsi pisamanaamaa kylkeen hiljentääkseen tämän. Jostain syystä tyttö oli saanut tunteen, ettei tätä tulijaa kannattanut suututtaa.
"Etteköhän saa selville kun saavumme Tylypahkaan", Ed sanoi salaperäinen virne naamallaan ja heilautti vasemman jalkansa oikean polven päälle.