A/N:Olkaa helliä, nämä kuuluvat elämäni ensimmäisiin Turtles-tarinoihin, ja kirjoitin ne viime kesänä! Olen kehittynyt mielestäni paljon, mutta laitoinpahan nämäkin tänne! xD

Jälleen Raph on suomalaisittain Ralph, en tiedä enää miksi, mutta jotenkin se on puolessa vuodessa ehtinyt iskeytyä niin syvälle kalloon ettei lähde poraamallakaan irti!

Anna ja Rafael

– Pysy paikoillasi! Rafael karjui ja tähtäsi nyrkkinsä kohti Michelangeloa. Mikey hyppäsi syrjän niin että Ralphin nyrkki osui kipeästi seinään. Hän tunsi, kuinka ainakin yksi sormi murtui, mutta hänen mielestään se ei ollut yhtä tärkeää, kuin Mikeylle kostaminen. Mikey ja Ralph harjoittelivat tappelemaan ilman aseitaan toisiaan vastaan. Leonardo ja Donatello harjoittelivat myös toisiaan vastaan. Ralphia ärsytti tietenkin se, että hän oli jäämässä alakynteen.

– Olet vain vähän liian hidas! Mikey ilkkui Ralphin ravistellessa kättään ja valmistautui uuteen iskuun. Taas Mikey väisti Ralphin iskut ja lopuksi tönäisi Ralphin seinään. Siitä raivostuneena Ralph hyökkäsi nopeasti ja saikin lyötyä Mikeyn seinään. Don ja Leo olivat sillä välin tulleet katsomaan heidän otteluaan Leon lyötyä Donin kolmesti maahan. Noustessaan Mikey huomasi raivostuneen Ralphin juoksevan nyrkki edellä häntä kohti. Taas Mikey väisti vain täpärästi Ralphin jo valmiiksi kipeän nyrkin. Jälleen Ralph iski sen seinään ja karjaisi kivusta. Kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä hänen pidellessään kättään. Hän pyyhki ne nopeasti pois samalla kuullessaan Mikeyn äänen:

– Ja ottelun voittaa… Michelangelo!

– Ei! Ralph karjui ja juoksi Mikeytä kohti. Yllättäen Mikeyn täysin Ralph tarttui tätä kurkusta terveellä kädellään ja alkoi kuristaa seinää vasten.

– Ralph… lopeta! Mikey kähisi, mutta Ralph kuristi vain lujempaa.

– Riittää Ralph! Leo huusi, kun hän ja Don juoksivat heidän luokseen. Mikey yritti rimpuilla Ralphin otteesta, mutta ei onnistunut.

– Ralph lopeta… Mikey kähisi ja menetti tajunsa. Silloin Ralph tajusi mitä oli tekemässä ja päästi irti. Mikey lysähti tajuttomana lattialle.

– Mitä oikein ajattelit, Ralph? Don tokaisi ja kumartui tajuttoman Mikeyn viereen. Leokin kumartui siihen, mutta Ralphin tullessa lähemmäs Leo työnsi häntä kauemmas.

– Leo, ole kiltti ja anna minun katsoa häntä. Olen niin pahoillani, Ralph pyysi. Leo mietti hetken, ja nyökkäsi sitten. Ralph kumartui Mikeyn viereen samalla, kun Leo kertoi Donille katseellaan, että heidät uskaltaisi jättää kahden. niinpä Leo ja Don poistuivat paikalta vähin äänin. Pian sen jälkeen Mikey virkosi. Heti huomattuaan Ralphin hän huudahti:

– Sinä!, Pysy kaukana minusta!

– Mikey olen pahoillani, en... en tiedä mikä minuun meni… Ralph irvisti tuskasta kädessään. Mikey mieti hetken, ja myöntyi sitten sanoen:

– Hyvä on. Mutta älä tee sitä toiste, joohan?

Ralph nyökkäsi virnistäen.

– Pitäisikö tuo hoitaa? Mikey kysyi osoittaen Ralphin kättä.

– Ääh, ei tämä ole vakavaa, tämä vastasi vähätellen. Ralph auttoi Mikeyn seisomaan ja tämän käsi olkapäällään auttoi tämän olohuoneen sohvalle.

– Oletko kunnossa? Leo kysyi Mikeyltä tullessaan heidän luokseen.

– Kyllä, luulisin, hänen pikkuveljensä vastasi ja kääntyi katsomaan sohvan selkänojan yli Ralphia, joka oli menossa kohti ulko-ovea. - Hei Ralph, kun ensikerran yrität lyödä jotain, älä lyö seinään, siihen sattuu.

Ralph puristi kätensä nyrkkiin ja kääntyi silmät leiskuten katsomaan oranssihuivista kilpikonnaa. Hän yritti syöksyä tämän kimppuun, mutta Don ja Leo tulivat ja estivät häntä.

– Hillitse nyt itsesi! heidän isoveljensä ärähti pidellen Ralphia kiinni, ettei tämä olisi päässyt jälleen vahingoittamaan Mikeytä.

- Mikä minua vaivaa? Rafael sanoi Leon ja Donin päästäessä hänestä irti. - Olenkohan tulossa hulluksi?

– No, älä nyt. Mikeyhän ärsytti sinua. Don lohdutti

– Minä taidan lähteä viilentelemään, Ralph sanoi ja lähti ulko-ovelle.

– Pysy sitten kaukana kaikista seinistä! Mikey huusi hänen jälkeensä ja kaikki kolme purskahtivat nauruun, mutta Ralph tyytyi vain hillitsemään kiukkunsa ja lähtemään New Yorkin yöhön.

– Minähän olen aivan hullu, Ralph mietti ääneen loikittuaan kerrostalojen katolta toiselle. Kadut olivat autiot, eikä kukaan ihmisistä ollut parvekkeella, joten Ralph sai viilettää katoilla huoletta. Mutta yllättäen hän huomasi jonkun tuijottavan häntä eräältä ylimmän kerroksen parvekkeelta. Huoneistosta tulevasta valosta Ralph erotti tuijottajan olevan nuori tyttö, 11–13 vuoden ikäinen. Tytön suu avautui ammolleen, kuin huutoon, mutta tyttö ei alkanutkaan kirkua, vaan muodosti huulilla äänettömän sanan:

– Rafael?! Ralph oli täysin varma, että tyttö tunnisti hänet, mutta kuinka? Ralph luuli, että tyttö kutsuisi apua, mutta tämä vilkaisi taakseen ja viittoi sitten Ralphia luokseen.

Ralph osoitti kysyvästi itseään, ja tytön nyökätessä loikkasi hiljaa parvekkeelle. He tuijottivat toisiaan hetken ihmeissään, sitten tyttö kuiskasi:

– Uskomatonta, se todellakin olet sinä!

– Hei, eikö sinun kuuluisi pelätä? Ralph kysyi hämmästyneenä.

– Miksi? Olen halunnut tavata sinut ja veljesi lähes koko ikäni, tai ainakin serkkuni haluaisi, tyttö vastasi. – Minun nimeni on Anna, ja sinun nimesi minä tiedänkin, Ralph. Ralph oli aivan ymmällään, ja nähtyään tämän hämmästyneen ilmeen, Anna alkoi kikattaa.

– Mikä sinua niin naurattaa?! Ralph tiuskaisi.

– Tule huomenna tähän samaan paikkaan, niin selitän, tyttö vastasi hymyillen. - Järjestän niin, että meillä ei ole ylimääräisiä kuuntelijoita.

- No johan on salamyhkäistä, Ralph puuskahti ja kääntyi lähteäkseen, kun anna tarttui häntä käsivarresta ja sanoi:

– Älä sitten kerro veljillesi, että tapasit minut. Heillekin löytyy ihailijoita. He tapaavat heidät aikanaan.

Sitten hän iski Ralphille silmää ja Ralph katosi korkeiden kerrostalojen kattojen taa.

Seuravana iltana Ralph tuli jälleen tapaamaan Annaa. Anna odotteli parvekkeella istuen puutarhatuolissa, kuunnellen korvalappustereoilla musiikkia ja hyräillen mukana. Ralph loikkasi parvekkeelle niin, että Anna säpsähti. Hän sulki soittimen kiireesti ja nousi seisomaan. Ralph nojaili kaiteeseen ja kysyi:

– Mitäs musaa sä oikein kuuntelet?

– Antti Tuiskua, Anna vastasi punastuen. Ralph alkoi pyöritellä saitaan kädessään samalla kun Anna sanoi:

– Vanhempani lähtivät lähikauppaan. Sain jäädä yksin vannottuani miljoona kertaa pysytteleväni hotellihuoneessa. Mutta, vieläkö sinua kiinnostaa, kuinka tunnen sinut?

– Juu. Meistä varmaan on tehty televisiosara, kirjoja, leluja ja muuta krääsää, Ralph sanoi, pilaillen ja laittoi sainsa takaisin vyönsä alle. Anna tuijotti häntä aivan ihmeissään.

– Osuit naulan kantaan! Anna huudahti. Ralphin su loksahti auki.

– M-mitä? hän änkytti ja katsoi Annaa. Anna alkoi taas kikattaa ja sai vaivoin sanottua:

– Teini- ikäiset Mutantti Ninja Kilpikonnat. Kirjoja, leluja, pelejä ja muuta kivaa.

– Upeaa! Vain siksi sinä tunnistit minut! Ralph huudahti innostuen.

– Tulimme vanhempieni kanssa tänne lomalle, Anna sanoi.

– Kuvittelen serkkuni Jaanan kanssa aina, mitä tapahtuisi, jos tapaisimme teidät.

– Ovatko kaikki fanimme tyttöjä? Ralph kysyi inhoten.

– Suurin osa on poikia, mutta meidän neljän Turtleskerhossamme on vain tyttöjä.

– Vau, en tiedä mitä sanoa, Ralph henkäisi. - Mutta nyt minun on mentävä. Vaikka tuskin kukaan huomaisi, jos viipyisin tavallista pidempään.

Kilpikonna loikkasi parvekkeen kaiteelle.

– Odota! voisinko minä tulla mukaasi? Anna aneli.

– Hyvä on, mutta entä vanhempasi?

– Hoidan asian, Anna sanoi ja häipyi sisälle. Ralph mietti hetken, otti sitten korvalaput korvilleen ja laittoi cd:n soimaan.

– Yäk! Ralph tokaisi kuunneltuaan hetken ja repäisi korvalaput päästään. Hetken päästä sisältä kuului puhetta;

– Äiti

– No mitä, kulta?

– Saisinko lähteä ulos?

– No miksi?

– Sinä et siis kiellä?

– Et saa.

– Mutta äiti! Rafael odottaa siellä minua ja…

– Kuka?

– Rafael, tiedäthän, teini-ikäiset mutantti ninja kilpikonnat.

– Niin, niin nyt hampaan pesulle.

– Mutta äiti…

– Mene!

– Älä sinä puutu tähän, isä.

– Sitten suoraan nukkumaan.

– Joo joo äiti, haen vain cd-soittimen parvekkeelta.

Pian parvekkeen ovi avautui ja Anna astui parvekkeelle. Vaisuna hän otti cd-soittimen puutarhapöydältä. Ralph katseli häntä hetken kädet puuskassa ja kysyi sitten:

– Näemme sitten varmaankin taas huomenna?

– Onko sinulla kiire? Minulla on nimittäin suunnitelma, joka saattaisi toimia, tyttö sanoi kujeilevasti.

– Ei, Ralph sanoi ja istahti puutarhatuoliin. - Kunhan et viivy kauaa.

Anna lähti takaisin sisälle.

Odotettuaan noin tunnin Ralph kuuli koputusta ja huomasi Annan katsovan parvekkeen vasemmalla puolella olevasta ikkunasta. Anna avasi ikkunan ja kuiskasi:

– Sanoin meneväni nukkumaan. Odota vaihdan vaatteet.

Ralph nousi seisomaan ja hetken päästä Anna kurkisti ikkunasta.

– Olen valmis, hän kuiskasi. - Mutta saat auttaa minut täältä alas.

Ralph nosti Annan ikkunasta parvekkeelle.

– Sano suoraan, olenko mielestäsi painava? Anna kuiskasi.

– Et, Ralph vastasi totuuden mukaisesti. Annaa hymyilytti.

– Meidän täytyy palata ennen aamu kymmentä, Anna kuiskasi, Ralph otti hänet selkäänsä.

– Ja sitten matkaan, Anna kuiskasi. Sitten Ralph ja Anna katosivat pimeän kaupungin talojen kattojen sekaan.

- Tämä on sitten upea! Anna henkäisi katsellessaan ympärilleen Konnaluolassa.

– Kiva että pidät, Ralph totesi tyynesti. Anna oli niin iloinen, että halasi Ralphia. Molemmat punastuivat ja Ralph lähti televisiota kohti. Anna seurasi häntä.

– Mitä veljesi ja Mestari Tikku tekevät nyt? Anna kysyi.

– Mestari meditoi, Mikey lukee sarjiksia, Don varmaan tuijottelee huokaillen Aprilin kuvaa ja Leo luultavasti opiskelee, Ralph vastasi ja avasi television.

– Leo onkin sellainen hikipinko, Anna totesi ja kohensi asentoaan sohvalla.

– Noin minäkin ajattelen, Ralph huokaisi. – Millä perusteella te valitsitte meistä suosikkinne?

– Kuka vain tuntuu parhaalta, Anna vastasi ja haukotteli makeasti.

– Oletko väsynyt? Ralph kysyi Annan jälleen kerran haukotelleen leveästi.

– Ehkä hieman, Anna mutisi. Hänen silmänsä olivat jo puoliksi ummessa.

– Pitäisikö sinun jo palata? Ralph kysyi ja katsoi Annaa.

– Ei! Ensin haluan tavata veljesi ja mestarisi! Anna huudahti ja virkistyi saman tien.

– No voimme mennä tapaamaan heitä, Ralph sanoi ja nousi, Annakin nousi epäröiden.

– Eikö olisi vähän… noloa häiritä senseitäsi? Anna kysyi ja seurasi Ralphia.

– Ei, hän on sentään isäni, Ralph vastasi. Sitten hän otti Annan selkäänsä ja yhdessä hujauksessa he olivat yläkerrassa. Ralph koputti erään huoneen oveen.

Huoneesta kuului mutiseva ääni:

– Niin?

– Hei Donny! Meillä on vieras, joka ei ole Casey tai April!

Sisältä kuului ryminää ja kolinaa ja hetken päästä oven avasi melko pöllämystyneen näköinen Donatello.

– Ralph kuka hän on? Don kysyi kummissaan.

– Tässä on Anna, MINUN suuri ihailijani, Ralph sanoi tyytyväisenä.

Don hymyili ja pyöritteli päätään.

– Hei, neropatti, tiesitkö että meistä on tehty oma tv-sarja! Ralph kysyi innoissaan.

– Olet taas keksinyt omiasi, Don mutisi.

– Mutta… Ralph aloitti, mutta Don oli jo selvästi muissa maailmoissa ja sulki oven heidän neniensä edestä.

– Vain niin, Anna totesi ja hihitti. He siirtyivät seuraavan huoneen kohdalle. Oven takaa kuului lähes täysillä musiikkia. Aluksi Anna ei tunnistanut musiikkia, mutta huomasi sen pian olevan Lordin "Hard rock hallelujah".

– Kuunteletteko te Lordia? Anna hämmästeli.

– Tuo on raikunut täällä siitä asti kun Lordi voitti euroviisut, Ralph totesi ja koputti oveen. Pian hän jo hakkasi sitä ja karjui:

– Mikey, avaa! Meillä on vieras!

Hetken kuluttua ovi avautui ja Mikey kurkisti oven raosta. Nähdessään Annan hänen silmänsä laajenivat ja hän avasi oven kokonaan. Hänellä oli toisessa kädessä sarjakuva ja toisessa pirtelö.

– Kukas toi tyyppi on, sun tyttöystävä, vai? Mikey ilkkui.

Anna punastui korviaan myöten samalla kun Ralph karjui Mikeylle:

– Hän ei ole tyttöystäväni! Hän on suuri Fanini Anna! Hän on tyttö, ja ystävä, mutta ei tyttöystävä!

Anna hihitti hiljaa. Mike tarkasteli hetken Annaa ja sanoi sitten:

– Ihan sievä tyttönen, mutta mä taidan mennä jatkamaan Spidermanin lukemista.

Sitten hän paiskasi oven kiinni.

– Ja sitten Leon vuoro, Raph huokaisi. Leon huoneen takana oli ihan hiljaista, kun Raph koputti oveen. Leo tuli avaamaan oven melkein saman tien.

– Hei Leo, tässä on Anna. Hän on minun fanini.

– Terve, Anna sanoi. Leo hymyili ja vakavoitui sitten.

– Raph, sinun ei kannattaisi raahata tänne jokaista näkemääsi ihmistä! Leo sanoi muka toruvasti. Anna tirskahti käsi suussa edessä. Ralph hymähti vaivaantuneena.

– Mitenkäs sormi jaksaa? Ensi kerralla muista mitä Mikey sanoi, Leo naurahti ja sai Annan kikattamaan entistä enemmän.

– Älä viitsi, Leo. Mitä muuten olit tekemässä? Ralph kysyi.

– Opiskelemassa vain. Jos teille sopii, jatkaisin sitä mielelläni, Leo vastasi.

– Okei, me jatkammekin kierrosta eteenpäin, Ralph sanoi ja työnsi kikattavaa Annaa kevyesti selästä eteenpäin :- Nähdään taas!

– Nähdään, Leo vastasi ja laittoi oven kiinni, Ralph otti Annan selkäänsä ja he loikkasivat alas.

Ralph koputti erääseen oveen.

– Mestari tikku, meillä on vieras, joka haluaisi nähdä sinut, hän sanoi. Ovi avautui ja sen takaa paljastui Mestari Tikun karvaiset ja hymyilevät kasvot. Anna nolostui ja mutisi:

– Olen Anna, Rafaelin suuri ihailija.

Varmuuden vuoksi hän vielä niiasi. Mestari Tikku katsoi Rafaelia.

– Onkohan sinun viisasta tuoda tänne jokaista ihailijaasi?

– Ei se kuulu teille, Ralph mutisi, laittoi kätensä puuskan ja käänsi katseensa pois.

– Rafael, haluaisiko vieraamme jäädä seuraamaan harjoituksianne? Tikku kysyi.

– Haluaisin mielelläni! Anna hihkaisi innoissaan.

– Hienoa. Aseharjoitukset kymmenen minuutin kuluttua, Tikku sanoi ja sulki huoneensa oven.

– Entä sitten? Ralph kysyi ja kääntyi Annaan päin.

– Odotetaan niitä harkkoja! Anna vastasi ja hyppeli Ralphin ympärillä.

– Voitko näyttää huoneesi?

– Hyvä on, Ralph sanoi, otti Annan selkäänsä ja kiipesi taas ylös. Hän meni Donin vasemmalle puolella olevan huoneen ovelle ja työnsi sen auki. He kävelivät huoneeseen.

– Sinä todella nukut riippumatolla! Anna hihkaisi ja juoksi heti koettamaan riippumattoa.

– Niin, vain nynnyt nukkuu patjalla! Ralph vastasi ja istahti eräälle tuolille huoneensa nurkassa. anna makasi riippumatolla ja keinui edestakaisin samalla kun Ralph lueskeli moottoripyörälehtiään. Pian kuului Leonardon huuto:

– Ralph, Anna! Aseharjoitukset!

– Tule, mennään! Ralph sanoi ja nousi seisomaan. Anna loikkasi alas riippumatolta ja loikki innoissaan Ralphin perässä ulos huoneesta. Ralphin selässä matkustaminen oli Annan mielestä todella noloa, mutta hypätäkään hän ei olisi uskaltanut yläkerrasta. He loikkasivat alas ja Anna jäi sivummalle katsomaan, kun veljekset taistelivat.

Harjoitusten jälkeen, kun Leonardo oli voittanut kaikki erät, Leo, Mike, Don ja Mestari Tikku vetäytyivät huoneisiinsa. Ralph ja Anna alkoivat katsoa televisiota. Jälleen Anna huomasi olevansa väsynyt. Muutaman kerran haukoteltuaan Ralph otti hänet kainaloonsa. Jälleen Anna huomasi punastuvansa korviaan myöten. Parin tunnin päästä Ralph huomasi kellon olevan jo kahdeksan aamulla. Katsoessaan Annaa hän huomasi tämän nukkuvan.

– Anna, herätys, Ralph yritti herättää Annaa, mutta Anna vain jatkoi uniaan ja tuhisi Ralphia vasten. Ralph nousi varovasti seisomaan, otti Annan syliinsä ja lähti ulos.

Takaisin hotellille päästyään Ralph kiipesi Annan makuuhuoneen ikkunasta sisään. Hän laski anna varovasti sänkyynsä ja peitteli tämän. Hetken mietittyään hän antoi Annalle pusun poskelle ja kiipesi ikkunalle.

– Toivottavasti tapaamme pian, Ralph kuiskaisi ja loikkasi ulos aamuauringon sarastaessa pilvenpiirtäjien takaa.

Pian Ralphista ei erottunut kuin tumma hahmo, joka sekin pian katosi varjoihin.

Loppu

A/N: Anna on serkkuni, ja käytökseltään aivan kuin Rafael! Ja yllättäen hänen lempparikilpparinsa on Ralph.