Kirjoittajan kommentit: Tämä tarina on käännös englanninkielisestä tarinastani Forged in Ice. Lukijoiden pitäisi tietää, mitä tapahtuu sarjakuvassa Fullmetal Alchemist tai piirretyssä Fullmetal Alchemist Brotherhood. Tämä tarina on tarkoitettu epäkaupalliseen käyttöön. Fullmetal Alchemist ja sen hahmot kuuluvat Hiromu Arakawalle.

Edward Elric piteli pientä liskomaista Envyä automail-kädessään. Scar seisoi hänen vieressään ja parin metrin päässä olivat eversti Roy Mustang ja luutnantti Riza Hawkeye. Roy istui hiljaa huoltotunnelin lattialla, ja Riza piteli kivääriään, valmiina ampumaan.

Envyn mieli järkkyi. Hän värisi nähdessään neljän vastustajansa sivuuttavan hänen pistävät sanansa. Millaisessa maailmassa he oikein kykenisivät yhteistyöhön?

"Envy, sinä..." aloitti Edward. "Sinä olet kateellinen ihmisille. Me olemme niin paljon heikompia kuin te homunculukset, mutta me nousemme aina ylös, vaikka tilanne olisi kuinka huono tai toivoton ja vaikka olisimme kuinka lyötyjä. Ja jos emme voi, ystävämme auttavat meidät pystyyn."

Envy tuijotti Edwardia toisella suhteettoman suurista silmistään. Edward näytti olevan vaivautuneella tavalla surullinen. Ehkä se oli sääliä. Envy vihasi hänen ilmettään ja halusi hänen lopettavan heti.

"Sinä et nouse lyötynä ylös eikä sinua ei kukaan ystävä koskaan auta, ja olet sen takia kateellinen", lisäsi Edward.

Envy oli liikkumatta mutta ajatuksissaan kiehui. Edward, tuo vaahtosammuttimen kokoinen kakara, oli saanut selville hänen ongelmansa ja latonut sen kaikkien kuultavaksi. Jos oli olemassa mitään nöyryyttävämpää, hän ei koskaan haluaisi kuulla sitä. Hän halusi kieltää Edwardin sanat. "Kuka sanoo, ettei minua joku ystävä auttaisi?!" hän huusi kiivaasti.

"Siitä peilistä olisi tosiaan ollut hyötyä", tokaisi Edward, ja hänen ilmeensä ja äänensävynsä muuttuivat Envyn helpotukseksi vihaisemmiksi. "Juttuhan sisältyy jo nimeesi. Miksi hitossa Isänne loisi olentoja, jotka ovat ihmiskunnan perisyntien ruumiillistumia ja ikuisuudeksi tuomittuja omiin pahimpiin tunteisiinsa? Mitä hän oikein halusi saavuttaa luomalla teidät? Halusiko hän oikeasti perheen tai ystäviä? Kohteleeko hän edes teitä kuin perhettä vai käyttääkö hän vain teitä hyväkseen ja heittää sitten pois, jos ette ole tarpeeksi hyviä?"

Envy pysähtyi hetkeksi täysin, kun Edwardin kysymykset porautuivat hänen mieleensä. Hän ei millään kyennyt keksimään miksi Isä olisi antanut hänelle niin kauheat tunteet ja ulkomuodon. Tarkoittiko se, että homunculukset olivat vain jäännöseriä hänen viisasten kivestään ja että heidän ainut tarkoituksensa oli vain tulla käytetyksi? Toki Isä joskus täydensi heidän viisasten kiviään, mutta siihen saattoi olla syynä se, että oli vaivattomampaa huoltaa vanhaa kuin luoda kokonaan uutta, ellei vanha ollut jo tuhoutunut. Envyn keskittyminen herpaantui hetkeksi, mutta kun hän katsahti Mustangiin ja muisti mitä Lustille oli tapahtunut, toisenlaisia ajatuksia tulvi hänen mieleensä. Lustin kuolemaa ei ollut kostettu, ja sekä Wrath että Isä olivat sanoneet sen olevan tarpeetonta. Tulialkemisti itse oli saattanut olla liian tärkeä tapettavaksi, mutta he olisivat aivan hyvin voineet tappaa joitain hänen ystäviään. Miksi he olivat tappaneet merkityksettömiä ihmisiä aiemmin, mutta eivät sillä kertaa? Eikö Isä välittänyt Lustista lainkaan? Hän ei ollut edes luonut toista Lustia. Oliko hänen tarkoituksensa hankkiutua eroon muistakin homunculuksista, kun suunnitelma olisi valmis? Envyn sisällä kiehui. Isän rakkaudesta ei ollut juuri mitään todisteita. "Aaah!" huusi Envy turhautuneena ja vääntelehti Edwardin kädessä. "Senkin tumppi!" Ed loukkaantui, paljasti hampaansa ja murisi Envylle, jota hän puristi tiukemmin. "Aih, sattuu!"

"Liero! Tajusitko viimein, että Isäsi ei välitä teistä tipan vertaa?" huusi Edward. "Kysyit etteikö sinua kukaan auttaisi, eikä kukaan taida sitä tehdä, vai tekeekö?!" Envy värisi ja tuijotti itseään pitelevää kättä pahastuneen uhmakkaasti. "No niinpä! Ja entä loput tästä niin sanotusta perheestäsi? Tiesitkö, että Pride vain otti ja söi Gluttonyn saadakseen hänen hajuaistinsa?"

"Pride mitä?!" Envy tärisi vielä enemmän. "Se pieni kusipää!" Priden teko ei silti yllättänyt Envyä. Jos se oli näyttänyt hyödyllisimmältä vaihtoehdolta, Pride oli aivan varmasti tehnyt sen.

"Ja Greeng petti teidät taas! Siis Greed."

Envy ei halunnut kuunnella tätä hölynpölyä. Hän todistaisi olevansa parempi kuin ihmiset eikä vain erilainen erilaisine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Heikompihan hän ei tietysti mielestään ollut. "Näette vielä! Minäkin saan vielä kaiken sen mitä teilläkin on!"

"Et saa. Tämä on jatkunut tarpeeksi pitkään", sanoi Hawkeye ja tähtäsi kiväärinsä Edin jalkoihin tämän oikean nyrkin alapuolelle. "Pudota hänet ja lopetan tämän."

Envy tunsi hengenvaaran pistävän pientä kehoaan. Hetki sitten hän oli ollut lähellä tappaa itsensä, mutta nyt hän tajusi, että voisi vielä tehdä jotain ollakseen näitä inhottavia ihmisiä parempi. Hän voisi olla jopa Isää parempi. "Ei!" hän huusi, ensimmäistä kertaa todella pyytäen rehellisesti tulevansa säästetyksi kuolemalta, vaikkakin epäsuoraan. Edward ei ollut vielä edes alkanut päästää irti.

"Ei? Älä luule", sanoi Scar. Envy tuijotti häntä ja tärisi.

"Edward...?" sanoi Hawkeye odottavasti.

Edward katsoi ensin Hawkeyehin ja sitten Envyyn. Hän höllensi otettaan piirun verran, ei edes huomattavaa määrää. Envy veti lähes koko kehonsa hänen nyrkkinsä sisälle. Edwardin ilme muuttui vakavammaksi ja vakavammaksi, kunnes hänen kasvoilleen ilmestyi pikkuinen puolikas hymy. "Mitä annat vastineeksi elämästäsi?"

"Teräs, MITÄ?!" huusi Mustang yhtäkkiä, nousi seisomaan ja tähtäsi toisen kätensä päin Envyä. Sekä Scar että Hawkeye tuijottivat Edwardia tiiviisti. He yhtyivät Mustangin mielipiteeseen.

Edward hymyili hieman omahyväisemmin. "Meidän kolme joukkoamme ovat nyt yhdessä, ja Greed myös. Miksemme hyväksyisi häntä? Kunhan pystyt edes JOTENKIN todistamaan hyvät aikeesi. Ja siihen tarvitaan tosi paljon, psykopaatti!" hän tiuskaisi.

Envy avasi toisen suurista silmistään ja tuijotti Edwardia tämän nyrkin sisältä. Edwardin reaktio kertoi, että hän saattaisi vielä selvitä. Hänen piti vain saada heidät jättämään hänet henkiin. "...Mitä haluatte tietää?"

"Miten estämme Isäsi aikeet?"

Envy työnsi päänsä ulos Edwardin nyrkistä. Hän ei vielä ollut valmis pettämään Isää. Hän katsahti Mustangiin ja muisti, että Isä tarvitsi vielä viidennen ihmisuhrin. "Paras keino olisi tuhota maanalainen syntetigrammi, mutta se on lujaa tekoa ja ainakin Pride vahtii sitä eikä teillä ole aikaa. Lisäksi matkalla Isän huoneeseen, sen huoneen lähellä, jossa ne kaikki jalattomat mannekiinisotilaat ryömivät, on huone, jossa eräs tohtori odottaa jäljellä olevien johtajakandidaattien kanssa. Isä tarvitsee viidennen ihmisuhrin, joten yrittäkää olla antamatta Mustangin tehdä ihmistransmutaatiota."

"Hah, hän ei kyllä sitä tee", sanoi Edward vähätellen.

"Ei edes pelastaakseen tyttöys– – 'rakkainta alaistaan', niinhän?" Mustangin kasvot synkkenivät jälleen. "No, nyt olen varoittanut teitä!" sanoi Envy ja tiedosti hyvin, että hänen antamansa varoitus oli todellisuudessa epäsuora kutsu paikkaan, jossa Isä voisi pakottaa Mustangin tekemään ihmistransmutaation, jos Mustang ei sitä itse tekisi.

"Älä edes luule, että tuo olisi tarpeeksi! Mitä ne johtajakandidaatit ovat?"

"Aika paljon Wrathin tapaisia eliittisotilaita, joille on annettu viisasten kiveä. Kai tiedät, kuinka kakara Bradley tehtiin?"

"Joo... Miten Isä oikein aikoo käyttää meitä uhreina?"

"Hän tarvitsee suoran yhteyden Portteihinne. Siitä eteenpäin se on jotain transmutaatiota, enkä minä ole mikään alkemisti, niin en tiedä siitä. Hän tarvitsee teidät kaikki luokseen, mutta hän voi vetää teidät sinne mistä vain, kunhan olette syntetigrammin alueella, ja nyt on ihan liian myöhäistä häipyä maasta. Voisitte tietysti tappaa itsenne."

Edward näytti ärsyyntyneeltä. "Hitto... Hei, et varmaan pysty ottamaan Isääsi hallintaasi?" Envy tuijotti poikaa kuin hän olisi juuri paljastanut tekevänsä viisasten kiveä koko planeetan asukkaista. Scarilla, Mustangilla ja Hawkeyella oli samantapaiset ilmeet.

"Naurettavaa! En tietenkään!" sanoi Envy kiihtyneesti. "Olin osa häntä ja hän vain sulauttaisi minut takaisin omaan olemukseensa lisätäkseen voimaansa! Ehkä jos minulla olisi hänen kiveään voimakkaampi viisasten kivi... Mutta se olisi vieläkin naurettavampaa."

Sekunnin murto-osan ajan Edward harkitsi syöttävänsä oman viisasten kivi -isänsä Envylle, mutta jopa vanha ukko oli luotettavampi kuin tämä pieni parasiitti; siitä ei ollut epäilystäkään. Ukko oli varmaan myös tehokkaampi Isää vastaan.

Envy tiesi olevansa matkalla umpikujaan, joten hän otti oman hyödyttömyytensä esille ennen kuin muut ehtivät keksiä lisää kysymyksiä. "Okei, ehkä en ole kovin hyödyllinen teille juuri nyt, mutta ei minusta mitään vaaraakaan ole. Keksikää minulle jotain käyttöä myöhemmin."

"Ja sillä aikaa päästäisimme sinut vapaaksi? Edes minä en ole noin idealistisen naiivi!"

"Vilkaise nyt vähän ympärillesi! Täällä ei ole yhtään mitään. Täältä on mahdotonta päästä pois, koska ulospääsyt ovat joko pitkien matkojen päässä veden alla tai sen verran korkealla, etten pääse näin pienenä minkään tikkaiden ensimmäisellekään askelmalle!" Edward virnisti voitokkaasti, kun Envy kutsui itseään pieneksi. Hän tunsi itsensä pitkäksi ja mahtavaksi. "Voitte jättää minut enkä voi muuta kuin istuksia tässä ja odottaa, että tulette hakemaan minut."

"Mitä hyötyä tuollaisesta homunculuksen toukasta on? Sinut vain teloitettaisiin murhistasi", totesi Scar.

"Ai niinkö? Niin sinutkin! Ja sinut! Ja sinut!" tiuski Envy ja osoitti Scaria, Mustangia ja Hawkeyeta kutakin vuoron perään. "Kuolleet valtionalkemistit ja ishvaalit olisivat varmasti samaa mieltä!" Mustang nytkähti taas, mutta Hawkeye otti kiinni hänen olkapäästään ja veti häntä hiukan taakse. "Vai pääsettekö pälkähästä, jos voitatte, ja vain sen takia, että satuitte olemaan voittajien puolella? Te saatte toisen mahdollisuuden. Miksen minä saisi?"

"Toisen mahdollisuuden tappaa meidät ja aiheuttaa lisää epäinhimillisiä verilöylyjä?" Mustang kiristeli hampaitaan.

Envy oli hetken hiljaa. Hänen ensimmäinen tavoitteensa oli todella tappaa heidät, mutta hän ei tietenkään voinut sanoa sitä. Hän ei silti halunnut vajota niin alas, että olisi nuoleskellut heidän kenkiään täysin läpinäkyvillä valheilla. "No olisihan se mukavaa, mutta etkö luule, että se olisi aika haitallista yritykselleni hankkia jostain sitä niin upeaa ystävyyttä ja luottamusta, josta te niin kovasti nyt nautitte keskenänne?"

"Et voi tosissasi kuvitella, että kykenisit siihen." Mustangin äänensävy oli paatunut.

"No jos tapatte minut, ette koskaan saa tietää! Näytän teille!" huusi Envy. "Yritätkö oikeasti luoda jotain keskinäistä luottamusta olemalla tarpeettoman julma, vai mitä? Ja sitä paitsi, ehkä murhasin kaverisi, mutta sinä murhasit minun ystäväni. Emmekö ole sen takia tasoissa, vaikka kumpikaan meistä ei ikinä unohda mitä teimme?"

"Sinullako muka ystävä? 'Ystävä'?" nälväisi Mustang kylmästi eikä todellakaan ollut huvittunut.

Envy heilutteli pieniä raajojaan ja kyyläsi Mustangia murhanhimoisesti. "Älä sano, että et muka muista häntä! Poltit hänet kuoliaaksi, ihan niin kuin aioit polttaa minut! Lustin!"

Mustang tuijotti Envyä pienen inhonsekaisen yllätyksen kourissa.

"Sinä siis ...oikeasti välitit Lustista?" kysyi Edward.

Tilanne teki Envystä uskomattoman kiusaantuneen. Hänen pitäisi ensimmäistä kertaa suoraan myöntää, että oli todella jollain tavalla arvostanut Lustia. Hän tajusi, että myöntäminen muuttaisi ihmisten mielipiteitä hänestä itsestään positiivisempaan suuntaan. "Kyllä!" hän huusi vihaisena. Vaikka toden puhuminen oli tässä tilanteessa loogista, Envy ei olisi halunnut paljastaa, että hänellä oikeasti oli tällaisia tunteita. Toisaalta juuri tämä tunne oli ehkä se, joka sai aikaan ihmisten vahvat ystävyyssuhteet ja luottamuksen. Toimisivatko asiat näin homunculuksillekin? Envy olisi halunnut ajatella, että oli moisten tunteiden yläpuolella, mutta ei voinut olla nyt varma mistään. Epävarmuus ja kiusaantuneisuus eivät kadonneet, mikä teki Envystä taas vihaisen Mustangille. "Murhaajapyromaani! Tapoit ystäväni!" hän sihisi ja nytkähteli. Edward puristi häntä taas. "Ai, sattuu!"

"Rauhoitu!"

Mustang puhui osittain Envyn ja Edwardin päälle ja osoitteli Envyä kädellään. "Valehtelija! Teeskentelijä! Älä puhu homunculus-rikoskumppanistasi kuin hän olisi 'ystäväsi'. Te olette hirviöitä ettekä tunne ystävyyttä. Se on pelkkää valetta." Hänen kätensä nyki ja Envy piiloutui jälleen Edwardin nyrkin sisään, ja Edward jopa siirsi kättään pois everstin tähtäyksestä, joskin Mustang sitten vain siirsi omaa kättään.

"Eversti, rauhoitu!" sanoi Edward. Hawkeye piteli yhä Mustangia olkapäästä, mutta ei yrittänytkään vetää häntä suuntaan jos toiseenkaan. "Saatat sitä paisti olla väärässä. Gluttony oli tosi järkyttynyt Lustin kuolemasta, jos et satu muistamaan. Senhän takia hän nielaisi minut silloin kerran."

"Uskomatonta", mutisi Mustang tuijottaessaan Edwardia melkeinpä murhaavasti.

"Ja taas toisaalta täällä ei kyllä ole yhtään mitään, mitä Envy voisi käyttää uhatakseen meitä millään tavalla", jatkoi Edward mutta kääntyi sitten kysyvästi Envyyn päin. "Vai onko?"

Envykin tiesi kykynsä jättää jotkin tuntemukset huomiotta olevan hyödyllinen, ainakin tietyissä tilanteissa. "Ei ole. Tämä tunneliverkoston osa on niin syvällä, että täällä on vain pelkkää viemäriä." Envy piti hetken tauon. "Ja rottia. Joo, rottia, ei kovin paljon hyödyllisempiä tähän muotoon verrattuna. En vieläkään yltäisi tikkaiden askelmille, ellen löytäisi jättiläisrottaa."

Scar kuvitteli jo Envyn takkuturkkisena rottana ja piti näystä.

Edward tuijotti päättäväisenä Envyä. "Tiedätkö mitä? Olen valmis antamaan sinulle sen yhden mahdollisuuden."

Mustangin käsi tärisin, kun hän tuijotti pikku parasiittia. "Et voi olla tosissasi...!" Hän vilkaisi Scariin.

Scar ei pitänyt Edwardin toteamuksesta, mutta hän ei kuitenkaan näyttänyt siltä, että kieltäisi Edwardin armonosoituksen. "On typerää antaa hänen elää." Scar katsoi Edwardiin. "Mutta jos todella uskot, että hänestä voi olla hyötyä, tee mitä teet. Hän on nyt tarpeeksi harmiton."

Mustang tuijotti Scaria suu puoliksi auki. Hän kääntyi katsomaan Hawkeyeta, joka ei tällä hetkellä tähdännyt kiväärillään, mutta piti sitä valmiudessa.

Hawkeyekaan ei näyttänyt olevan Edwardin kanssa samaa mieltä. "Toivon, että hyväntahtoisuutesi ei kostaudu meille myöhemmin." Hän nosti aseensa kantoasentoon olkapäälleen. Hän kääntyi Mustangiin päin ja näki, kuinka tiiviisti ja hämmästyneesti eversti häntä nyt katsoi. "Eversti, tiedämme kai kaikki, että tuo toukka ansaitsisi kuolla, mutta eikö olisi parempi, jos voisimme käyttää häntä hyväksemme ennen sitä?" Mustang oli nyt hiljaa ja katsoi lattiaa. "Jätetään hänet tänne. Edward, voisitko tehdä jonkinlaisen häkin, jotta hän ei pääse karkuun?"

"Hyvä idea, luutnantti. Scar, ota hänet. Oikeaan käteesi." Edward antoi Envyn Scarille, joka roikotti häntä hännästä.

Envy oli taas kiehumassa. Hän ei halunnut jäädä jumiin mihinkään häkkiin. Hänen tarvitsisi löytää lisää mannekiinisotilaita, joilla hän voisi täydentää viisasten kiveään. Edward löi kätensä yhteen ja aikoi koskettaa lattiaa.

"Ei lattialle! Hukun, jos tämä tunneli tulvii!"

Edward vilkaisi Envyä silmäkulmastaan. "Siitäkö sinä olet huolissasi? Jos tämä tunneli tulvii, ei ole väliä, vaikka olisit katossa! Toisaalta ilmakupla toimisi... hyvä on." Edward läiskäisi kätensä tunnelin seinään ja puolipallon muotoinen kumpu työntyi ulos. Sen yläpuolella oli isompi reikä ja alapuolella pienempi. "Pudota hänet tuonne ja suljen reiän." Scar tunki Envyn sisään pieneen vankilaan.

"Ääh! Älä pane minua sinne! ...Teidän olisi parasta olla unohtamatta minua tänne!" hän huusi pudotessaan kolon pohjalle.

Edward sulki kolon yläaukon. "Hmm, meidän tarvitsee jotenkin löytää takaisin tänne..."

"Älä viitsi!" huusi Envy vihaisesti vankilansa sisältä. "Seuraa vain palojälkiä! Ja jos se ei riitä, ne pahuksen xingiläiset ääliöt voivat paikantaa minut!"

"No, se kai siitä sitten", tokaisi Edward. "Mennään."

Nelikko suuntasi takaisin. He eivät palanneet täsmälleen samaa reittiä, sillä he eivät olleet tullessaan kulkeneet kovin suorasti.

"Edward, oletko varma, että on hyvä ajatus antaa tuon otuksen elää?" kysyi Hawkeye, kun Envy ei enää varmasti voinut kuulla heitä.

Scar puhui ennen kuin Edwardilla oli tilaisuutta vastata. "Hänen pitäisi kuolla rikoksistaan."

Edward vilkaisi Hawkeyeta. "En oikeastaan. Mutta en halua tappaa ketään, eikä hän pääse tuolta yhtään mihinkään."

"Jos aiomme hoitaa tämän oikeudenmukaisesti, hän päätyy joka tapauksessa teloitusryhmän eteen", sanoi Hawkeye.

"Ja te kolmeko ette?"

"Miksi yrität soveltaa hänen virheellistä logiikkaansa meihin?" tiuskaisi Mustang.

"Totuus on, että voittajat kirjoittavat historian. Meidän on estettävä tätä maata romahtamasta, eikä meidän teloittamisemme auttaisi siinä", jatkoi Hawkeye.

"Jaa, pitäisikö meidän sitten pakottaa Envy tunnustamaan ja sitten teloittaa se surkea avuton mato? Se vain näyttäisi huonolta", sanoi Edward.

"Mihin muuhun siitä rumasta toukasta olisi?" kysyi Scar.

"En tiedä, ehkä hän voi etsiä selviytyjiä raunioista tai jotain."

"Luuletko tosissasi, että hän tekee niin?"

"En, mutta kai hänen on pakko, jos haluaa jäädä henkiin. Olkaa nyt jo hiljaa tästä, meillä on nyt tärkeämpiäkin huolenaiheita kuin keksiä hyödyttömälle homunculukselle jotain käyttöä!"