Disclaimer: Tuotokseni on puhtaasti taloudellisesti tuottamatonta fanfictionia. Draco Malfoy & co., jotka esiintyivät alkuperäisessä tuotannossa, kuuluvat edelleenkin J.K. Rowlingille, Warner Brosille ja muille, joilla on niihin kansainvälisesti lain suoma oikeutensa - ei minulle. Ainut mitä minä hyödyn on saada purkia päässäni pyöriviä, liian vilkkaan mielikuvitukseni tuotteita ja saada siten kerrankin toiset toimimaan oman tahtoni mukaan, mitä ei normaalissa, elävässä elämässä juurikaan tapahdu. Tiiti Holopainen, alias Tiiti Holopainen-Malfoy / Tanya Wilson-Malfoy+ hänen perheensä (lapset, sisarukset, ynnä muut sukulaiset ja tuttavat), sekä kaikki ne muut hahmot, paikat ja esineet (mm. Voimanriistäjä-panta), jotka eivät ole esiintyneet missään vaiheessa koko (alkuperäisessä) Potter-sarjassa - samoin kuin tarinan tapahtumat ja juoni ovat minun tuotoksiani ja kuuluvat siten minulle: ketään tai mitään ei ole pihistetty mistään tai keneltäkään. Tismalleen samankaltaiseen, suomenkieliseen stooriin en ole ainakaan Eepposessa, ja törmännyt ja muunkieliset tekstit skippaan yleensä suosiolla, mutta enhän toki ole elänyt pullossa, joten tahattomia vaikutteita on saattanut päästä livahtamaan mukaan. Köyhällä opiskelijalla on tosin aina suhteellisen halvat huvit...

Tarina on betamaton, ja koska vakiobetani kieltäytyy edes vilkaisemaan mitään Harry Potteriin vivahtavaakaan, epäloogisuuksia, kieliopillisia virheitä ja murteellisia ilmaisuja saattaa esiintyä. Toivoisin silti saavani runsaasti rakentavaa palautetta ja vinkkejä miten voisin kehittää kirjallisia kykyjäni.

Varoitukset: Jonkin verran rumaa kielen käyttöä ja seksiin liittyvien asioiden kuvaamista, sekä kidutuskirouksen käyttöä ja hahmon kuolema ainakin pari kertaa. Lisäksi mahdollisia viitteitä viimeiseen kirjaan, vaikka juoni pääpiirteissään lyötiinkin lukkoon välittömästi luettuani Puoliverisen prinssin heti julkistamisensa jälkeen englanniksi ja kettuunnuttuani sen ottamaan suuntaan. (Vaikuttavaa lisäketutusta tulikin sitten vielä seiskakirjastakin mausteeksi mukaan.) Lisäksi joudun kumoamaan joitakin Rowlingin asettamia sääntöjä (mm. sauvaton taikuus), jotta saan tarinan toimimaan haluamallani tavalla. Toiminta-ficcien ystäville varoituksena stoorin olevan enemmänkin kuvaileva, tosin varsinkin alku on hieman tahmea sellainen. En keksinyt parempaa. Lisäksi hahmot voivat olla paikoin OoC.

Genre: Yleinen, Draama/Romantiikka

Luokitus: PG-13 (Aluksi tosin PG, mutta kiristyy sittemmin PG-13:een ja osittain jopa R:ään, mutta pääosin PG-13. Sensuuriluokitusta vaihdettaessa aiheesta ilmoitetaan kunkin kappaleen alussa.)

Paritus: DM/oma hahmo (taustalla mm. Goyle/Bullstrode)

A/N: Tapahtuma-aika alkaa välittömästi Puoliverisen prinssin loppulauseista. Näkökulma on enimmäkseen Draco Malfoyn suunnalta, vaikka alkaakin toisin.

Neljästi, Malfoy

Prologi

Harry Potterin mielestä Dumbledoren hautajaiset oli hätinä ehditty päättää kunnialla, kun Tylypahkan pikajuna oli jo lähtenyt viereisen Tylyahon kylän asemalta mukanaan Harryn lisäksi jokainen tämän kyseisen taikakoulun oppilaista, joita heidän vanhemmat tai muut läheiset eivät olleet ehtineet vielä hakemaan sitä ennen, ja junan puksuttaessa nyt tasaisesti eteenpäin kohti Lontoota ja laituria 9 ja 3/4 - sen sisällä, yhdessä sen monista vaunuosastoista kyseinen Harry Potter -niminen nuorukainen, katsoi ensin parasta ystäväänsä Ron Weasleytä ja sitten toista - yhtä hyvää ystäväänsä - Hermione Grangeria vasemmassa kädessään Muodonmuutokset edistyneille, jota vasten hän oli levittänyt pergamentin palasen, ja oikeassa sulkakynä valmiina upotettavaksi musteeseen. He olivat juuri käyneet läpi Ronin ja Hermionen esittämää ajatusta, jonka mukaan he kaksi tulisivat asumaan Harryn jästi-huoltajien luokse, kunnes he lähtisivät etsimään ja tuhoamaan Voldemortin hirnyrkkejä, vaikka Harry itse olikin hyvin vastahakoinen ystäviensä mukaantulon suhteen. -Siitäkin huolimatta, että oli jo periaatteessa antanutkin heille periksi tällä kertaa - vastahakoisuuden kaikuessa enää vain vaimeasti hänen äänensä taustalla ja piikikkäänä olona hänen sisimmässään.
"Minun on kirjoitettava tästä tädilleni ja sedälleni. En halua aiheuttaa heille enempää harmia, kuin mitä tästä kaikesta heille väkisinkin koituu, jos te tosiaan aiotte tulla minun luokseni..."

Ron ja Hermione nyökkäsivät hyväksyvästi, eivätkä häirinneet Harrya enempää, jotta hän saattoi muotoilla heidän yhteisestä päätöksestä tiedottavan kirjeensä kaikessa rauhassa, kunnes lopulta - saatuaan kirjeensä kirjoitettua - Harry sitoi sen tiukasti häkistään vapautetun lumivalkean pöllön, Hedwigin, jalkaan käskien sen lentää suoraan tätinsä luokse Likusteritielle - päästäen linnun junan sivuikkunasta lentoon palaten sitten keskustelemaan kahden tärkeimmän ystävänsä kanssa heidän yhteisestä tehtävästään, sekä Likusteritieltä lähtemisestä - unohtamatta tietenkään Ronin vanhimman veljen, Billin, ja tämän tyttöystävän Fleur Delacourin tulevaa hääjuhlaa aivan elokuun alussa.

Mutta Harryn, Ronin ja Hermionen pohtiessa suunnitelmiaan lähitulevaisuutensa varalle Tylypahkan pikajunassa, samaan aikaan toisaalla Draco Malfoy polvistui isäntänsä, lordi Voldemortin edessä, tuntien niskassansa Severus Kalkaroksen ilkeän virneen - tietäen saavansa viimeinkin rangaistuksensa siitä, ettei ollut kyennyt surmaamaan Albus Dumbledorea kuten hänen oli ollut määrä, vaan surmatyön oli lopulta tehnyt lordi Voldemortin suosioon itsensä vankasti luikerrellut professori Kalkaros aivan Malfoyn silmien edessä, eikä Voldemortin tyytymättömyyttä Malfoyn toimintaan voinut sanoin kuvata.
"Sinä epäonnistuit... ja minun on nyt valitettavasti rankaistava sinua tottelemattomuudestasi..."

Kauhu tulvahti Malfoyhin - hän tiesi mitä odottaa - yrittäen silti anoa Pimeyden lordin anteeksiantoa.
"Isäntä... Armoa..."
Voldemort vain nauroi kolkkoa nauruaan, joka hyyti veren hänen uhrissansa.
"Armoa? Armoa, vaikka sinä epäonnistuit ja petit luottamukseni?!Kidutu!"
Malfoy tunsi kivun, kuin tuhannet neulaset, jotka häntä pistelivät - hänen mielensä ja ruumiinsa täyttyessä suunnattomasta tuskasta, joka ylitti ymmärryksen - kivusta, jolla ei tuntunut olevan niin alkua, kuin sen paremmin loppuakaan, kunnes Voldemort nauraen edelleen pilkallista nauruaan viimein nosti kirouksen hänen yltään, ja nöyryytyksen tajunta palasi vähitellen nuoren Malfoyn mieleen hänen huohottaessa raskaasti kärsimyksensä jäljiltä.
"Mutta mestari... M-minähän tein kaiken... kaiken niinkuin Te tahdoitte! En vain ehtinyt surmata Dumbledorea...!

Huvittuneisuus oli välittömästi poissa Voldemortin piirteistä - hänen silmiensä kaventuessa samassa puoliviiruiksi vihan piirtyessä nyt vuorostaan noille kauhistuttaville, käärmemäsille kasvoille.
"Vaiti! Sinulla oli runsaasti aikaa...", hän sähähti alas kohti Malfoyta tämän madellessa mestarinsa edessä kuin hakattu koiranpentu.
"Dumbledore sai minut hetkeksi epäröimään!", Malfoy tunnusti, sillä hän saattoi tuntea, kuinka lordi Voldemort yritti tunkeutua hänen mieleensä, tämän sanojen ollessa edelleen vihasta hyytävän kylmällä äänellä lausutut.
"Ehkä uusi kidutus-kirous saa sinut muistamaan ensikerralla paremmin!"

Malfoy itki, mutta Voldemort oli kuin ei olisi huomioinutkaan hänen kyyneleisiä silmiään ja armonanelujaan.
"Lähetän sinut pohjoiseen. Siellä on tietojeni mukaan eräs shamaaniheimo, joka tietää ja hallitsee kaikki tässä maailmassa koskaan tunnetut Pohjolan kauhut. Sinun yksinkertainen tehtäväsi on suostutella heidät liittymään joukkoihimme heidän omasta tahdostaan, sillä toki niin mahtavat taikurit haluavat saada oikeudenmukaisen kunnioituksen ja ihailun työllensä. Ja jottet sinä unohtaisi minun syvää pettymystäni sinuun, tämän sinun edellisen tehtäväsi johdosta, niin matkustat sinne kuten jästit, joita sinä tunnut palvovan nykyään niin paljon."
"Eih! Pyydän! Onko minulta muka kaikki taikakeinot kielletty?"

Jos Malfoy olikin tuntenut vielä hetki sitten kauhua, niin se ei ollut mitään sen tyrmistyksen rinnalla, joka sivalsi hänen lävitsensä ja jäi asumaan hänen sisimpäänsä, mutta Voldemort itse ei näyttänyt huomaavan tätä laisinkaan katsoessaan ja puhutellessan Malfoyta, kuin tämä olisikin ollut vain alhaisinta saastaa, jota maa päällään kantoi.

"Matkustat kuten jästit, kuin olisit jästi-turisti, sinä kuraverinen houkka."

Malfoy tunsi järkytystä ja häpeää, mutta samalla myös silmitöntä raivoa siitä, että hän joutuisi alentumaan tavallisen, ei-taikovan ihmisen tasolle, mutta hän ei saattanut taistella vastaan lordi Voldemortin napsauttaessa pitkiä hoikkia sormiaan, ja yksinkertaisella käden liikkeellä hänen silmiensä eteen leijui häilymään niittivyötä muistuttava kaulapanta.
"Ja jottei houkutus käyttää taikakeinoja kasvaisi liian suureksi...", lordi Voldemort hymyili ilkeän riemullisesti heilauttaen kättänsä uudelleen, jolloin niittipanta kiertyi ensin kuristavasti Malfoyn kaulalle, ja kiinnittyi sen ympärille epämukavan kireäksi - sallien onneksi kuitenkin hengittämisen aivan normaaliin tapaan.
"Tämä panta pitää huolen, ettet sinä vahingossakaan erehdy käyttämään omia taikavoimiasi. Huomaa, että sen voi poistaa vain vähintään neljän polven aikainen - sinulle ei minkäänlaista sukua oleva puhdasverinen velho tai noita koko Skandinavian alueella. Ja täällä... vain minä voin olla sinulle niin armollinen, että soisin sinulle mitättömät kykysi takaisin, joten tästä lähtien sinä olet kuten jästit, Draco Malfoy..."