Title: Hetalia - kulissien takana
Author: Minä
Beta: Sulis
Rating: T
Genre: Humor, Parody, jotain muita tämmöisiä
Pairing: Näitä piisaa
Warnings: Kiroilua, kaksimielisyyksiä, kenties hieman muutakin...(kuten myöhemmin esiintyvät fanitytöt)
Disclaimer: En omista hetaliaa enkä sen hahmoja, ne kuuluvat Himaryua Hidekazille.
Summary: Mitä Hetalian näyttelijät mahtavatkaan puuhailla kulissien takana...
"Poikki!" Hetalia World Series - sarjan ohjaaja Hideryua Himakaz karjaisi megafoniin. Kaikki pysähtyivät hetkeksi, myös ne, jotka vain katselivat kuvauksia sivummalta.
"Suomi, ei Ruotsi noin pelottava voi olla, lopeta se änkyttäminen", Himakaz huokaisi raskaasti. Suomeksi kutsuttu vaaleaverikkö nyökkäsi hiukan nolona.
"Yritetään..." hän mutisi ja toivoi, että kohtaus saataisiin pian kuvattua. Vaikka tämä olikin vain kuvaus, häntä hermostutti järjettömästi olla "kaksin" Ruotsin kanssa. Tai no, olihan heillä periaatteessa seuraa (ohjaaja Himakazin lisäksi), Islanti, Norja ja Englanti seurasivat kuvauksia vierestä, jutellen samalla hiljaisesti niitä näitä. Myös Tanska oli hetki sitten ollut paikalla, mutta Himakaz oli heittänyt hänet ulos karmean ja ei-niin-suvaittavan hölötyksensä vuoksi. Tanska oli taas eilen käynyt ryyppäämässä ja oli tänään hyvin äänekäs krapulassa. Suomen kävi hieman sääliksi Norjaa ja Islantia, jotka joutuivat asumaan tuon sekopään kanssa samassa talossa. Siis ihan oikeasti, ei vain sarjassa.
'Mahtaa olla kamalaa', hän pohti itsekseen, kun havahtui Himakazin ääneen.
"No niin, aloitetaanpas alusta..."
Preussi haukotteli äänekkäästi herätessään sohvaltaan. Hän räpytteli hetken silmiään ja ihmetteli jostain kuuluvaa puhetta.
"Mitä hel..." hänen lauseensaa keskeytyi, kun huomasi television olevan auki. Tosiaan, hän oli unohtunut illalla katselemaan myöhäisillan leffamaratonia ja nukahtanut kesken kaiken.
Onneksi Länsi ei ole täällä, hän rupeaisi taatusti taas urputtamaan sähköntuhlauksesta. Minkäs sille voi jos unohtaa, hän mietti ja sammutti television - mutta sen sijaan, että olisi painanut nappia kaukosäätimestä, hän kiskaisi johdon irti seinästä. Sitten hän tuli vilkaisseeksi kelloa.
"Ei jumalauta! Viittä vaille yksitoista!" Preussi kirkaisi ja syöksyi nappaamaan mustan t-paitansa ja pukemaan sen päälleen. Gilbird seuraili hänen touhujaan eteisen naulakolta. Kuka tiesi, mitä linnun päässä mahtoi liikkua, kun se tapitti isäntäänsä, joka yritti samaan aikaan etsiä avaimiaan, kun puki t-paitaansa. Lopulta Preussi onnistui jopa löytämään avaimensa ja lähti ulos, Gilbirdin seuratessa uskollisesti. Mies hyppäsi mustaan bemariin, joka oli kyllä nähnyt parempiakin päiviä, käynnisti auton ja lähti ajamaan kohti studioita. Ehkä kukaan ei huomaisi hänen olevan myöhässä, jos hän olisi oikein oikein nopea.
Parkkihallissa ei näkynyt ketään muuta, kun Preussi saapui sinne. Hän pysäköi autonsa nopeasti ja lähti mahdollisimman nopeasti kohti studion ovia, tietysti ensin pommitettuaan Itävallan autoa kivellä, jonka alkuperästä hänellä ei ollut aavistustakaan. Lienee sanomattakin selvää, että hän unohti lukita autonsa ovet. Jos hän olisi myöskin katsonut taakseen, eikä vain pyyhältänyt kiireessä eteenpäin, hän luultavasti olisi huomannut kolmen salaperäisen hahmon hiipivän hänen autonsa luokse. Kaksi niin ikään salaperäistä hahmoa seurasi perässä, kun Preussi oli jo kadonnut ovesta sisään.
Sisällä kuvaushallissa pyöri kaikenlaista kirjavaa ja vähemmän kirjavaa porukkaa. Kuvaajia, stunttimiehiä, avustajia, maskeeraajia ja näyttelijöitä totta kai. Preussin ohitse pyyhälsi melkoista vauhtia Unkari, joka ei edes näyttänyt huomaavan häntä, vaan höpötti jotain itsekseen ja lähti kohti sitä osaa studiosta, missä olivat pukuhuoneet. Hän huokaisi helpotuksesta. Ehkä kukaan ei ollut vielä huomannut hänen myöhästymistään...
"Miksi pirussa sinä tulet vasta nyt!" hopeatukkainen mies hypähti ilmaan säikähdyksestä. Itävalta seisoi hänen edessään vihaisena kuin punaista nähnyt häijy sonni. Preussi nielaisi.
"Öö..."
"Kuitenkin taas unohduit katselemaan myöhäisillan leffamaratonia. Himakazilla on kiireitä, joten hän käski minut raivoamaan sinulle puolestaan", Itävalta jäkätti. Preussi pyöräytti silmiään ja asteli ohitse pukuhuoneita kohti, jättäen saarnan huomiotta. Hyvä, että hän olikin tullut kivittäneeksi tuon aristokraatin paskiaisen autoa.
PANG!
"AI SAATANA!" Ranska karjaisi ja hoiperteli taaksepäin, kaatuen lopuksi liioitellun dramaattisesti lattialle, kuin olisi kuollut siihen paikkaan. Unkari katsahti häneen hymyillen tyytyväisenä suoritukseensa.
"Poikki! Ei ei ei, sinun pitää huutaa 'ai perhana!', ei saatana!" Himakaz naputti. Ranska hieroi päätään siitä kohdasta, johon oli juuri osunut Unkarin paistinpannu ja mulkoili ohjaajaa tyytymättömänä. Englanti ja Amerikka hihittivät kauempana.
"Oikeus tapahtuu viimein. Juuri nyt tahtoisin olla Unkarin paikalla..." Englanti kuiskasi Amerikalle, joka näytti miettivän hetken jotain, ennen kuin virnisti luihun näköisesti.
"Juu. Tuollainen mekko sopisi sinulle mainiosti", hän totesi ja ryntäsi sitten pakoon Englannin hirmuiselta kostolta, samalla hetkellä, kun Unkari kumautti Ranskaa uudestaan paistinpannulla tutun PANG! - äänen saattelemana. Tällä kertaa hän jopa onnistui huutamaan saatanan sijasta perhanan ennen sitä ylidramaattista kaatumistaan. Tosin Ranskalle se oli hyvinkin tyypillinen, dramaattinen hän itsekin kun oli.
Näyttelijöiden taukotilassa oli sinä päivänä melko lämmin. Yleensä siellä tuppasi olemaan kylmä, sillä joku aina onnistui kytkemään lämmityksen pois päältä. Huoneessa oleskelivat Sveitsi selaamassa jotain mangalehteä, Liechtenstein ja Sealand pelaamassa Monopolia ja Kiina pähkäilemässä sudokua, jonka Japani oli hänelle antanut ratkottavaksi. Nyt huoneeseen saapui myös Venäjä, joka suunnisti heti Kiinan luokse sohvalle, haettuaan ensin jääkaapista pullon vodkaa.
"Mitä nyt, aru?" Kiina kysyi äkeästi, kun Venäjä istui hänen viereensä sohvalle. Hän oli juuri tajunnut oikean logiikan tämän numeropalapelin ratkaisuun, eikä missään nimessä tahtonut unohtaa sitä nyt.
"Enhän minä mitään sanonut", Venäjä huomautti ja hymyili sitä tuttua hymyään. Kiina käänsi itsepintaisesti päänsä takaisin sudokulehteen ja yritti keskittyä, häirinnästä huolimatta. Vaikkei Venäjä mitään sanonutkaan, pelkästään tämän läsnäolo jo häiritsi häntä. Sudokuun keskittyminen jäi kuitenkin vain haaveeksi, kun Sveitsi viskasi mangalehden hänen naamalleen.
"Mitä helkkaria, aru!" hän kirkaisi vihaisesti. Venäjä hihitti nyrkkiinsä.
"No voi anteeksi kauheasti. Ei silti tarvitse kiroilla, täällä on lapsia", Sveitsi huokaisi ja viittasi Liechtensteiniin ja Sealandiin, jotka olivat niin keskittyneitä peliinsä, etteivät edes kuunnelleet. Kiina katsahti häneen hämillään ja mulkaisi sitten Venäjää, joka naureskeli hänelle.
"No miksi edes viskasit sen lehden pois, aru?" hän tiedusteli ja yritti säilyttää mielenmalttinsa.
"Ei siinä ole mitään muuta kuin pelkkää shounen-aita. Tekee mieli oksentaa", Sveitsi vastasi ja teki yökkäävän eleen. Tämän kuullessaan Venäjä nappasi lehden käsiinsä ja selasi sitä suurella kiinnostuksella. Kun hän pääsi Viikon Fanart - sivulle, hänen naamansa vääntyi virnistykseen.
"Hei Kiina, täällä on jotain, mitä sinun pitäisi nähdä..." hän sanoi houkuttelevasti. Kiina, joko uteliaana tai typeränä, vilkaisi Venäjän näyttämää sivua ja hänen silmänsä laajenivat.
Tump!
"Voi ei..." Sveitsi mutisi, kun Kiina tömähti lattialle, pyörtyneenä silkasta järkytyksestä. Venäjä hymyili yhä.
"Oliko pakko näyttää hänelle se RoChu - kuva?"