Emme omista mitään, paitsi idean. Ehkä...
LUKU 1: Salaperäinen huuto
– RIZAA! Roy huusi eräänä kauniina iltana.
– Niin? Ei tarvitse huutaa, Riza kääntyi Royn puoleen.
– Tuota... Miksi kutsuin sinua etunimelläsi?
Sillä välin oven toisella puolella Ed ja Al kuuntelivat jäykkänä kauhusta.
– Mi-mikä se oli? pojat änkyttivät yhteen ääneen.
– Uskallammeko mennä sisään? Ed kysyi epäröiden Alilta.
– Pakko, isoveli, Al vastasi.
– HYÖKKÄYKSEEN! pojat huusivat samasta suusta ja koputtivat oveen.
Roy huokaisi ja käski pojat sisään. Al avasi oven ja kysyi:
– Onko kaikki hyvin?
– Miksei olisi, Roy kysyi ja kurtisti kulmiaan.
– Sepä hyvä, Ed sanoi tekohymy kasvoillaan.
– Mu-mutta mikä se huuto oli? Al kysyi ujostellen.
Roy istui tuoliinsa.
– Ei se ollut mitään, hän sanoi.
Sitten hän nousi pitkän hiljaisuuden jälkeen ja käveli Edin luo ja asetti kätensä hänen olkapäälleen.
– Miksi te olette täällä? Roy kysyi enimmäkseen Ediltä.
Eversti asteli ikkunan luo, kun näki, että Edistä oli tullut punainen kuin paprika.
– Kyllä nyt sinun pitäisi se tietää! Ed huusi hänelle.
Sitten ovi lennähti auki ja Armstrong pöllähti sisään kimalteineen päivineen, mutta ilman paitaa.
– Voi ei… Miksi HÄN on täällä? Roy ajatteli ja toivoi sen olevan pahaa unta.
– Katsokaa ja ihailkaa! Armstrong huusi ja näytti todella suurta kuvaa.
– Miksi edes olet täällä?
– Tulin katsomaan veljeksiä! majuri oli saanut paidan päälle.
– Mutta et saa tulla toimistooni omin päin! eversti huusi ja ovi aukesi jälleen.
– PÖÖÖ! Hughes huudahti.
– Tänne tulee ihmisiä kuin sieniä sateella, Roy harmitteli.
Hughes alkoi heilua typerän näköisesti ja mölisemään.
Ja nyt se leikkii apinaa...
Heiluva mies meni Alin luo ja ravisteli tämän kättä:
– Uu uu aa, uu aa aa, uu aa uu aa, aa aa!
– Mitä hän sanoi? Al kysyi.
– Anteeksi, sanoin, että pidän haarniskoista! Hughes selitti.
– Ihme hyypiö, Ed ajatteli ja näytti hapanta naamaa.
– Häivy, kiltti~! Roy yritti.
– En, Hughes sanoi lyhyesti silmälasit välähtäen.
Roy oli valmis napsauttamaan sormiaan ja Ed valmiina syntetisoimaan jotain.
– Okei! Heippa! Hughes huusi ovelta.
– Aah, vihdoin rauha, Roy huokaisi.
– Eiku hetko...
– Ehkä teidän pitäisi aloittaa työt? Riza ehdotti.
Eversti meni istumaan ja selasi papereita.
– Selvä, hän sanoi hieman tympiintyneenä.
– Me tästä lähdemme ja otamme majurin mukaamme, Al huikkasi ja lähti Edin ja Armstrongin kanssa harhailemaan jonnekin.