Iltoja vaan kaikille ja kiitos kun olette päätyneet lukemaan tätä ficciä. Ensimmäinen täällä julkaisemani~ Joitakin muita fictioneja on tullut julkaistua netin ihmemaailmassa ennenkin, mutta ne sattuvat olemaan sellaisia vuosien takaisia höttöhöttöfluff -ficcejä, joita katsoessa tekee mieli kuolla...Kirjoitustaitoni ovat siis lievästi sanoen paremmat kuin silloin.

Tätä kyseistä ficciä minun kanssani kuitenkin tekee ystäväiseni Tiuski (istuu tätä kirjoittaessani tuossa vieressä), joten saa nähdä mitä tästä tulee. Mutta vielä kiitos kaikille, jotka tätä koskaan päätyvät lukemaan : D

Perustiedot tässä:

Nimi: Leirithän ovat kivoja, eikö niin?

Tiivistetty kuvaus: Kun joukko varsin erilaisia henkilöitä päätyy samalle leirille (tai samaan huoneeseen), ei voi seurata mitään hyvää.

Laji: Huumori & Romantiikka

Ikäraja: K+ - T

Paritukset: Useita~

Varoitukset: Ficci sisältää Lovinon (kiroilua siis tiedossa), mahdollisesti myös urpoa ja toisinaan väsynyttä (ja pervoa) huumoria, josta voidaan syyttää Tiuskia...Okei, myös minua.

Tekijänoikeudet: Hahmot kuuluvat Hidekaz Himaruyalle, juoni kuuluu minulle ja Tiuskille

Mainittakoon vielä, että Tanska, Norja ja Islanti kulkevat tässä ficcissä nimillä Den, Nor ja Ice

"Siis selittäisitkö vielä kerran mitä me kaikki tehdään täällä?"

Feliks naputteli räikeän pinkeillä rakennekynsillään hämmästyttävän nopeasti hakukenttään osoitteen .com ja kääntyi ympäri tietokone sylissään, katsoen Baltioita pelottavaa tarmokkuutta uhkuen.

"Niinku kesän kunniaks, on niinku korkee aika stailata teidät kokonaan uusiks", puolalainen sanoi, virnistäen hivenen. Baltiat mittailivat toistensa vaatteita katseillaan ja nielaisivat sitten vaikeasti.

"M-me o-olemme kyllä ihan tyytyväisiä tyyleihimme", Eduard uskaltautui vastustamaan. Feliks ei kuitenkaan ottanut virolaisen sanoja kuuleviin korviinsa ja kumartui tietokoneensa puoleen.

Hetken kuluttua Toris käveli varovasti Feliksin taakse ja vilkaisi sivua, jota puolalainen parhaillaan intohimoisesti selasi.

"Ku-kuule Feliks. Mi-miksi sinä surffaat na-na-naistenvaate o-osastolla…?" liettualainen kysyi ääni väristen ja hivenen pelokkaasti.

Feliks siirsi katseensa hitaasti ystäväänsä kuin hänen sivuvalintansa olisi maailman itsestään selvin asia. Mutta sitten puolalainen kiljaisi yhtä kimeästi kuin Elizabeta, joka on juuri nähnyt jossain yaoita. Feliks läimäisi sormensa keskelle ruutua, jossa komeilivat ylipaljastavat, kirkkaanpunaiset bikinit.

"Raivis! Noi olis niin sun juttus! Just sun vartalotyypille!"

Raivis yritti kurkkia näyttöä, saadakseen selville, mikä oli tuo hänen vartalotyypilleen niin hyvin sopiva asuste. Eduard kuitenkin ehti ensin ja työnsi sitten latvialaisen hitaasti kauemmaksi. "Pyydän. Älä katso. Oman mielenterveytesi turvaksi."

Ennen kuin kukaan ehti sanoa tai kommentoida yhtään mitään, ruudun alalaidassa alkoi vilkkua teksti, ilmoittaen juuri saapuneesta sähköpostiviestistä.

Feliks oli hiukan haluton keskeyttämään nettikaupassa asioinnin, mutta Baltiat vaativa häntä katsomaan viestin (päästäkseen pois kiusallisesta tilanteesta).

*klick*

XXXXXXX

Elizabeta ja Kiku hymyilivät tyytyväisinä, saatuaan juuri viimeisen 'keikkansa' kuvat siirrettyä tietokoneelleen. Nyt ne pitäisi vain ladata vielä heidän yhteiseen yaoi-blogiinsa. Katyushan he olivat pyytäneet mukaan makutuomariksi.

"Noniin Katyusha! Kumpi kuva on söpömpi; Tämä jossa Antonio on murtautumassa Lovinon ja Felicianon makuuhuoneen ikkunasta sisään, vai tämä, jossa Antonio leikkaa puutarhasaksilla tirkistysreikää Lovinon ja Felicianon pensasaitaan?"

Ukrainalainen näytti mietteliäältä, mutta ei ehtinyt vastata mitään, kun toisesta huoneesta kantautui Ivanin ja Yaon kovaäänistä riitelyä:

"Ei! Sinä et saa käyttää minun tietokonettani!"

"Mutta miksi en?"

"Menisit kuitenkin nettikauppaan ostamaan vodkaa tai jotain muuta älytöntä!"

"Mistä arvasit?"

Kiinalaismies katsoi venäläistä pitkään suu ammollaan, kunnes löysi taas puhekykynsä:

"Ja sitä paitsi, vaihdat minulle aina auringonkukka taustakuvan!"

"Mutta auringonkukathan ovat kivoja!"

Yao huokaisi raskaasti, hieroen kahdella sormella ohimoaan. Migreeni teki taas tulojaan…

"Miksi sinä et vain voi mennä lähimpään Alkoon ja ostaa sitä vodkaasi? Sinä paatunut alkoholisti!"

Ivanin ilme muuttui äkkiä varsin pelokkaaksi, kun hän muisteli pikkusiskoaan Alkon työntekijän univormussa. "Minulla on syyni karttaa sitä paikkaa, usko pois…" venäläinen mutisi poissaolevasti.

"No mikset käytä omaa tietokonettasi?"

"Minun tietokoneeni on edelleen siinä kunnossa mihin sinä sen jätit huomattuasi viimeisimmät blogikirjoitukseni", Ivanin äänensävy oli aivan liian nopeasti muuttunut aivan liian viattomaksi.

Elizabeta, Kiku ja Katyasha kuuntelivat kulmakarvat koholla oven läpi kuuluvaa mielenkiintoista keskustelua, kunnes jokin havahdutti heidät takaisin todellisuuteen. Se jokin oli pieni, piippaava ääni. Kiku oli saanut sähköpostia. Salaa mielessään Elizabeta kirkui jännityksestä. Hän oli parissa sekunnissa ehtinyt fantasioida vaikka ja mitä, liittyen japanilaispoikaan, Heraclesiin ja-

"Mitä siinä lukee?"

Kaikki kolme hätkähtivät. Missä vaiheessa Yao ja Ivan olivat ehtineet hiipiä heidän taakseen? Sen enempää kyselemättä Kiku avasi sähköpostinsa.

*klick*

XXXXXXX

Den naputteli tietokoneensa näppäimistöä, silmät kiiluen hiukan epäilyttävästi. Muut pohjoismaalaiset olivat ihmeissään siitä, että tanskalaismies oli ollut kokonaiset viisi minuuttia putkeen hiljaa, eivätkä he tienneet miksi. Eivätkä välttämättä halunneetkaan tietää. Kukaan ei kuitenkaan viitsinyt keskeyttää häntä, sillä kerrankin aamiainen voitiin nauttia rauhassa…Mutta sitten Norin kahvikupin pohja tuli näkyviin (viidennen kerran), ja hän päätti purkaa siitä johtuvaa ahdistustaan Deniin, mikä sai loput kolme pohjoismaalaista huokaisemaan raskaasti.

"Missä sinä oikein surfailet siellä?"

"Veikkaisin pornosivustoa…" Ice mutisi pieneen ääneen vieressä, mutta tuskin sitä kukaan kuuli, vaikka Berwald sattumalta meinasikin samaan aikaan tukehtua omaan kahviinsa.

"Pelaan hevospeliä", tanskalaismies vastasi.

Neljä pohjoismaalaista katsoivat Deniä pitkään, puhekykynsä menettäneinä. Nor sai sen nopeinten takaisin:

"Mistä lähtien sinä olet pelannut hevospelejä?"

"Siitä lähtien kun aloin pitää hevosista."

Toinen pitkä hiljaisuus.

"Mistä lähtien sinä olet alkanut pitää hevosista?"

"Siitä lähtien kun aloitin ratsastuksen."

"Milloin sinä olet aloittanut ratsastuksen?"

"Silloin kun kiinnostuin raipoista."

"Milloin sinä olet-", Nor jätti lauseensa kesken, jääden miettimään muutamaksi sekunniksi, "EI! ÄLÄ SANO MITÄÄN! ÄLÄ KERRO ENEMPÄÄ!"

Den hymyili norjalaismiehelle viattomasti, kääntäen sitten katseensa takaisin ruutuun.

"Minäkin olin kerran talutusratsastuksessa!" myöskin paikalle oleva Peter hihkaisi Tinon sylistä.

Kasvoiltaan punehtunut suomalaismies kumartui supattamaan jotakin nuoremman korvaan, Berwaldin rykäistessä hivenen vaivaantuneena. Nor ja Ice katsoivat kolmikkoa pitkään, mutta päättivät lopulta, että olisi helpompaa, jos he vain olisivat hiljaa, eivätkä kyselisi yksityiskohtia Peterin viimeisimmistä kaverisynttäreistä.

"Minä sain sähköpostia!" Den kiljaisi ääni muutaman oktaavin normaalia korkeampana.

"Kuka sinulle muka sähköpostia lähettäisi…", Nor mutisi, vaikka olikin salaa utelias.

"Salarakkaani!"

Jostain syystä kukaan ei jaksanut välittää, vaikka tanskalainen kaatuikin tuolinsa kanssa norjalaisen potkaistessa häntä pöydän alta.

"Ei minulla oikeasti ole salarakasta. Yritin vain tehdä sinut mustasukkaiseksi…", Den mumisi, maaten lattialla selällään ja ihaillen kattoa. "Kattolamppu muuten muistuttaa vähän päätäsi Nor…"

"Onkohan Denillä kaikki muumit laaksossa…? Hän taisi lyödä päänsä…", Tino huolehti.

"Ei sillä koskaan ole muumit laaksossa ollutkaan", Ice sanoi ivallisesti, silittäen olallaan lepäävän Mr. Puffinin päätä.

Sillä välin Nor oli ehtinyt Denin tietokoneen luokse ja klikkasi sähköpostiviestin auki.

*klick*

XXXXXXX

"LUDDE! LUDDE! LUUUDDEEEE~!"

"Pyydän Feli, älä käytä tuota nimeä minusta, ole kiltti…", saksalaismies mutisi käsiään vasten.

"Mutta kun jääkaappi on tyhjä~!", Feliciano valitti lähes itku kurkussa.

"Mutta ettekös te juuri käyneet kaupassa?" Lovino ärhenteli suu täynnä tomaattia.

"Mistä sinä muuten olet saanut nuo kaikki tomaatit, fratello?" Feliciano kysyi, osoittaen isoveljensä sylissä lepäävää tomaattikoria, jonka ympärille oli kiedottu vaaleanpunainen rusetti ja pieni pakettikortti, jossa luki 'RAKKAIMMALLENI~'

Lovino muuttui kasvoiltaan kirkkaanpunaiseksi, jota olisi voinut verrata tomaatin väriin. "Tomaatit? A-Ai mi-mitkä tomaatit...?" vanhempi italialainen änkytti, huomaten vasta nyt sylissään olevan melko romanttisen näköisen korin, "Saakeli! Minunhan piti heittää nämä An…sel…mon…NIIN, Anselmon lähettämät tomaatit hevonkuuseen!"

"Onkohan tämäkin viesti siltä sinun An…",Ludwig aloitti kierosti virnistäen, mutta Lovinon ilmeen nähdessään lopetti:

"…selmoltasi?"

Molemmat italialaiset olivat hetken hiljaa, huomaten vasta nyt saksalaisen sylissä nököttävän läppärin, kunnes vanhempi heistä rupesi karjumaan:

"LUETKO SINÄ MINUN SÄHKÖPOSTEJANI PERUNAPASKIAINEN?"

"En", Ludwig sanoi vakavana, kunnes virne kohosi taas hänen huulilleen, "Olin aikeissa lukea niitä, kun tämä uusi viesti saapui."

"Oi! Mikä viesti? Mikä viesti? Näytä minulle! Näytä minulle!" Feliciano hihkui, hyppelehtien saksalaismiehen luokse. Vähemmän innostuneena, mutta kuitenkin uteliaana, myös Lovino raahautui katsomaan kyseisen viestin.

*klick*

"Olette voittaneet arpajaisissamme itsellenne ja valitsemillenne ystäville paikan Huvilandian kesäleirille! Viikon mittaisella leirillämme olette osaavan henkilökuntamme täysihoidossa ympäri vuorokauden. Pienellä lisämaksulla saatte lisäksi mahtavan nimikirjoituksen yhdeltä leirinvetäjistä!

Leiribussimme tulee noutamaan teidät ja ystävänne maanantaina 15.6. kello 10.00, Café Hetarian edestä.

Odotamme teitä~!

Toivottavat; Antonia, Francesca & Gilberda~"

Neljässä eri asumuksessa laskeutui erittäin pitkä hiljaisuus.

"Miksi tuo kuulostaa minusta erittäin epäilyttävältä…?" Eduard, Yao, Ice ja Lovino mutisi kaikki omissa asumuksissaan, täsmälleen samanaikaisesti.

"Mutta hauskalta!" Feliks, Ivan, Peter ja Feliciano hihkaisivat täysin samanaikaisesti.

"Voihan...", Ludwig huokaisi sillä hän tiesi, mitä tästä seuraisi.

"Minä lähden jo pakkaamaan~!" Feliciano hihkui. Sattumalta kolmesta muusta asunnosta kuului jotain hyvin samankaltaista…

XXXXXXX

"Noin! Sain vihdoin kaikki lähetettyä!" eräs blondipäinen mies sanahti ja siemaisi kulauksen viiniään.

Albiinomies käveli hänen viereensä ja näpytteli hetken aikaa läppäriä, saaden eteensä viestit, jotka ranskalaismies oli lähettänyt kaikille heidän tutuilleen.

"Miksi me käytämme naisten nimiä!" albiino kivahti.

"Äläs nyt Gilberda. Pakkohan meidän oli käyttää jonkinlaisia peitenimiä", parransängen omistava mies sanoi.

"Lähetithän sinä varmasti kutsun myös Lovinolle?" heidän viereensä ilmestynyt espanjalaissyntyinen kysyi, painaen LÄHETÄ -nappia Lovinon kohdalla vielä kymmenen kertaa. Varmuuden vuoksi…

Blondi laski tyhjän viinilasin pöydälle ja nousi seisomaan, kietaisten kätensä molempien ystävien harteille.

"Noniin Antonia ja Gilberda. Eiköhän lähdetä", Francesca myhäili.

Kolmikko askelsi pihalla odottavan tila-auton luokse. Ja niin Bad Touch Trio otti suunnan kohti edellisenä päivänä vuokraamaansa pienen järven rannalla nököttävää lomakeskusta.

Nonniin, siinä oli eka luku :3 Eikä sen tekemiseen mennyt kuin (huonolla matikalla sanottuna) sellaiset seitsemän tuntia (Ei, me emme poikenneet aiheesta useaan kertaan, olkaa hiljaa siellä takarivissä!).

Kommentit ja mahdolliset parannusehdotukset ovat enemmän kuin tervetulleita. Jos ette keksi mitään syvällistä kommentoitavaa sanokaa vaikka BÖÖ, että tiedämme lukeeko tätä kukaan :'D (Tosin, tätä ficcin julkaisu jatketaan täällä varmaan kuitenkin, ihan vain elämänne pilaamiseksi) Mainittakoon vielä, ettei kumpikaan meistä osaa käyttää tätä sivustoa(?), joten tekniset ongelmat ovat enemmän kuin mahdollisia. Mutta taidampa vaieta tältä erää (ja vaientaa Tiuskin tuosta vierestä).