Mitä tapahtui Daybreezellä
1. luku
Heräsin
hork-bajir-soturin kuolinkarjaisuun.
Makasin hieman samanlaisessa
vuoteessa kuin ihmisten parisängyt, mutta paljon tilavammassa.
Olin yksin. Ääni oli kuulunut huoneen ulkopuolelta.
Kosketin varovasti selässäni olevia verisiä haavoja,
jotka olin saanut menneenä yönä.
Nimeni on Jillay yksi-kaksi-kahdeksan. Olen naispuolinen andaliittiohjastaja. Toimin yeerk-sotapäällikkö Visser Kolmen henkilökohtaisena avustajana, tai hyvä on, rakastajattarena. Suhteemme laatu on tavallaan julkinen salaisuus, kaikki tietävät sen, mutta kukaan ei tunnusta sitä julkisesti. Ehkä henkilökohtainen avustaja kuulostaa jotenkin hienommalta ja asiallisemmalta kuin rakastajatar.
Kuuntelin
seinien ulkopuolelta kuuluvaa lähestyvää
ajatuspuheääntä, joka sisälsi runsaasti
yeerkinkielisiä kirosanoja. Kohta huoneen ovi avautui ja sisään
asteli äkäisin askelin andaliittiohjastajauros. Visser
Kolme.
(Voi noita amatöörejä!) hän raivosi.
(Minä sanon heille ohjeet aivan selvällä
ajatuspuheella, oma vikansa jos eivät ymmärrä ja minä
joudun tappamaan heidät!)
(Onko sinun muuten aina pakko
tappaa heidän isäntänsä samalla?) sanoin
diplomaattisesti. Jos Visser Kolmen kanssa on eri mieltä
jostain, sitä ei kannata sanoa ainakaan silloin, kun hän on
jo valmiiksi vihainen. Vaikkei hän olisikaan vihainen juuri
sinulle.
(Se on, katsos, nopeampaa), Visser totesi kylmästi.
(En jaksa odottaa, että he ryömisivät ensin ulos
isännistään.)
Katselin Visser Kolmea sängystä
ja levitin kuin vaivihkaa takajalkojani haralleen.
(Oliko tuo
kutsu?) Visser naurahti ilkikurisesti ja sulki oven takanaan.
(Sovitaan vaikka niin), hymähdin. Visser tuli luokseni
sänkyyn, päälleni, ja rakasteli kanssani
intohimoisesti.
Aktin jälkeen makasimme vuoteella
sylikkäin hyväillen toisiamme. Minä kysäisin:
(Mitäs sinulla on tänään ohjelmassa,
Visser?)
(Lähden maapallolle neuvottelemaan sen nuoren
kuuluisan ihmispojan kanssa, jonka aion saada edustamaan Yhteisöä),
Visser vastasi. (Tietenkin teemme hänestä ennemmin tai
myöhemmin ohjastajan, mutta parempi jos hän suostuu
yhteistyöhön vapaaehtoisesti. Eräs tärkeä
elokuvatuottaja on meikäläisiä, ja hän on
järjestänyt pojan asumaan omistamalleen huvijahdille.)
En
tiedä, mistä sain sen päähäni, mutta
yhtäkkiä vain kysyin: (Saanko tulla mukaasi?)
Visser
Kolme näytti yllättyneeltä. Olihan se ymmärrettävää.
Olin jo valmistautumassa kieltävään vastaukseen, kun
Visser sanoi: (Saat. Ilman muuta. Meidän täytyy vain sitten
morfata ihmisiksi.)
(Voi kiitos, Visser, ihanaa!) minä
huudahdin ja halasin Visseriä.
Ei kestänyt kauan,
kun astuimme jo ötökkähävittäjään
kolmen ihmisohjastaja- ja kolmen hork-bajir-vartijan kanssa.
Hävittäjä lähti kiitämään kohti
alhaalla siintävää sinistä planeettaa.
(Miten
minun mukanaoloni perustellaan sille ihmiselle?) lausuin ääneen
mieleeni juolahtaneen kysymyksen.
(Hmm, minut esitellään
Yhteisön pääjohtajana... Onko senkaltaisilla ihmisillä
yleensä omia assistentteja?) Visser Kolme tiedusteli yhdeltä
ihmisohjastajalta.
"Harvemmin, mutta..." Ihmisohjastaja
ei ehtinyt saada lausettaan loppuun, kun toinen heitti: "Mutta
miten olisi vaimo?"
Ihailin hänen rohkeuttaan, sillä
Visser Kolme voi joskus polttaa kääminsä ja katkoa
kauloja aivan mitättömistä syistä. Tällä
kertaa hän ei kuitenkaan näkynyt olevan sellaisella
tuulella, sen sijaan kolmas ihmisohjastaja tyrmäsi ehdotuksen
sanoen: "Ei oikein toimi, Jillin ihmismorfi on sen verran
nuoremman näköinen kuin Visserin."
"Onhan nyt
joillakin ihmismiehillä nuoria vaimoja..." toinen yritti,
mutta ensimmäinen pudisti päätään.
"En
suosittele, se voi antaa miehestä epäluotettavan kuvan, ja
sitähän arvoisa Visser ei halua, eihän?"
(En),
Visser Kolme äyskähti. (Se poika pitää saada
luottamaan minuun, jotta voin helposti tehdä hänestä
ohjastajan! Teinä koettaisin nyt vain keksiä Jillille
jonkin uskottavan roolin, ennen kuin...)
(Mitä jos olisin
vain joku Yhteisön jäsen, joka yksinkertaisesti halusi
johtajan mukaan?) minä ehdotin.
(Hienoa. Sinä siis olet
tavallaan todistajana, ja sinun nimesi on Jill...)
(Love), jatkoin
Visserin lausetta ensimmäisenä mieleen tulleella sanalla.
(Eikös se ole ihmisten keskuudessa myös nimi?)
"Näin
on", ihmisohjastaja sanoi. "Love on hyvä." Mutta
näin sarvisilmilläni hänen iskevän silmää
toiselle ihmisohjastajalle, joka virnisti takaisin. Visser ei
selvästikään huomannut, koska kummankaan pää
ei kierinyt lattialle. Kolmas ihmisohjastaja tosin vilkaisi
tovereitaan "varokaa vähän, hullut" -katseella ja
katsoi merkitsevästi selkäni arpia. Hän tiesi, että
nekin olivat Visser Kolmen andaliitinhännän jälkiä.
Visser Kolmen, joka ei omien sanojensa mukaan saa kunnon tyydytystä,
ennen kuin minä olen hiestä märkä ja yltä
päältä veressä.