Taistelijan tarina
Hiidet ryöppysivät seinistä suurina laumoina, Thaddeuksen apurit jättivät paikkansa ja pakenivat kohti luolan uloskäyntiä, he eivät olleet valmiita kohtaamaan tälläistä joukkoa hiisiä varsinkaan ahtaassa luolassa.
Thaddeus ei perääntynyt, hän oli tullut näin pitkälle eikä aikonut jättää tehtäväänsä joten hän veti miekan huotrastaan ja valmistautui ottamaan vastaan aalto aallon perään hiisien hyökkäyksiä, hän saattaisi kuolla mutta tekisi sen ainakin niin kuin taistelijat sen tekevät: Taistellen.
Hiidet iskeytyivät yhteen kuin korppikotkat haaskaan, Thaddeus torjui ensimmäisen hiiden kirveen ja leikkasi tämän nopealla vastaliikkeellä kahtia vyötärön kohdalta, toinen hiisi kohtasi saman kohtalon ennnenkuin ehti edes huomata mitä hänen ystävälleen kävi.
Hiidet olivat tähän mennessä olleet itsevarmoja mutta kun kaksi heistä oli kuollut ilman että ihminen oli kärsinyt minkäänlaista naarmuakaan niin he miettivät kahdesti ennenkuin suostuisivat hyökymään uudestaan.
Ne katselivat taakseen jonkinlaista johtajahahmoa, shamaania joka oli ollut aiemmin piilossa, mutta nyt Thaddeus oli paljastanut sen olinpaikan, Thaddeus ajatteli ettei hiisistä olisi vaivaa mikäli johtaja ensin päihitettäisiin.
Thaddeus tunsi kuinka hänen olemuksensa voimistui, hän tunsi olevansa kestävämpi ja lähti juoksuun kohti laumaa, ensimmäiset hiidet poistuivat kauhuissaan hänen tieltään. Sitten alkoi teurastus kun Thaddeuksen miekka leikkasi hiisiltä ruumiinosia irti ja siivosi heitä tieltään kuin maanviljelijä viljaa, hiidet eivät voineet mitään vaikka saivatkin välillä iskuja läpi. Thaddeus ei tuntunut edes huomaavan iskuja ja sen jälkeen oli hiisien vuoro lentää ilman halki sisälmyksiensä perässä.
Sitten Thaddeus saavutti Hiisien shamaanin ja halkaisi tämän pystysuunassa kahtia ennen kuin shamaani ehti edes miettiä mitä oli tapahtumassa, taistelu oli ohi sillä takana hiidet perääntyivät, jättivät aseensa ja pakenivat.
Thaddeuksen lihaksiin sattui ja hän oli yltäpäältä oman ja hiisien veren peitossa, taistelu oli verottanut paljon vaikkei kestänyt silmänräpäystä pidempään.
Sitten Thaddeus näki sen: Runsauden Sarven joka varastettiin kylästä ja jonka Thaddeus palkattiin hakemaan, se takaa viljaa kylälle ja on elintärkeä. Taistelija nosti sen reppuunsa ja lepäsi hetken aikaa.
Sitten Thaddeus nousi ja poistui luolasta, taistelu oli raaka mutta hänen taidoilleen juuri sopiva. Hän tunsi kuin olisi tullut yhdeksi miekkansa kanssa, ehkäpä hänestä olisi joskus vastusta jopa lohikäärmeelle, Thaddeus tunsi kuinka hänet oli tarkoitettu johonkin tärkeään, tavallisen kylän pelastaminen on vain alku sille polulle.
Kun taistelija astui metsään niin hän näki apulaisensa, piilossa puiden takana. Thaddeus ei jaksanut olla vihainen heille, he olivat vapaa-ehtoisia eikä heidän tehtävä ollut taistella hiisiä vastaan vaan viljellä maata.
Thaddeus ojentaa Runsauden Sarven miehille ja pyytää näitä viemään sen kylään.
Miehet kiittivät Thaddeusta ja lähtivät takaisin kohti kylää. Thaddeus jatkoi matkaansa toiseen suuntaan kohti seuraavaa haastetta.