Disclaimer: Taitaa olla aika selvää että Kishimoto omistaa Naruton.
A/N: SasoDeitä ei voi koskaan olla liikaa! Täytyy sanoa että en itse ole Deidaran puheista ihan selvillä, mutta tähän "elä hetkessä" -lauseeseen on tiivistetty erään ystävän ajattelutapa. Omistan tämän siis hänelle vaikkei mokoma Narutosta tai shounen-aista perusta.
Vaarallisia aineita
Huoneen katto piirtyi sumeasti blondin näkökenttään. Päänsärky ja oksetuksen tunne pyyhkäisivät ruumiin yli. Hetken Deidara oli varma että oksentaisi siihen paikkaan. Miten ihmisellä saattoikin olla niin huono viinapää?
"Ngh", Deidara älähti ja sulki silmänsä.
"Heräsit viimein", kuului blondin viereltä.
Deidara nosti päätään tyynystä ja raotti toista silmäänsä, kohdaten Sasorin kasvot. Toisen ilmeestä kuvastui totisuus, ei edes pientä pilkahdusta ivasta tai halveksunnasta, jota nuorempi sai usein osakseen ollessaan tällaisessa tilassa.
"Deidara, vaikka vihaatkin kaikkea ja kaikkia Akatsukissa, sinun ei silti tarvitse purkaa inhoasi mihinkään vahingolliseen. Esimerkiksi alkoholiin ja tarpeettomiin 'lääkkeisiin.'"
"Olet väärässä Danna, un", Deidara hymähti väsyneesti.
"En ole. Kuolet jokatapauksessa nuorena, joten sinun ei tarvitse lyhentää elinikääsi entisestään."
"Tarkoitin että olet väärässä Danna, minä en vihaa kaikkia. Minä en vihaa sinua."
Rehellisesti sanottuna blondi ei tiennyt miksi oli sanonut nuo lauseet. Hänestä oli vain tuntunut että ne täytyi päästää ulos ja katsoa mitä tapahtui. Tai sitten hän oli vielä sekaisin eilisestä juomisesta.
Sasori käänsi katseena pois ja mutisi jotain epäselvää. Hetken nuorempi olisi voinut vannoa, että toisen poskille nousi hento puna.
"Danna, inhoan Akatsukia sydämeni pohjasta, un. Inhoan johtajaa, inhoan Tobia ja Itachia…"
Nukke käänsi katseensa takaisin Deidaraan. Se oli ensimmäinen kerta kun blondi näki toisen huulilla hymyn. Ehkä sitä olisi voinut pikemminkin kutsua laimeaksi suupielien nostamiseksi, mutta Deidaran sisällä se sai aikaan lämmön ja tyytyväisyyden tunteen.
"Lähtisin täältä heti, jos pystyisin, mutta…", terroristi jatkoi hiljaa. "Mutta en pysty. Enkä pystyisi vaikka olisin vahvin ninja jonka maailma on koskaan nähnyt, un."
Sasori nosti toista kulmaansa kysyvästi, sipaisten samalla nuoremman poskea. Deidara tulkitsi sen käskyksi jatkaa puhumista.
"Koska Danna… olen huomannut että olen tullut riippuvaiseksi…. riippuvaiseksi siitä että sinä välität minusta. Vaikka se onkin vain saarnaamista haitallisista aineista, tai haukkumista jos olen lähellä menettää henkeni, se on minulle elintärkeää. …Danna… sinä olet pahin huume johon olen koskaan törmännyt."
Sasori ei sanonut sanaakaan, vaan kumartui Deidaran ylle painaen huulensa blondin omille.
Se oli ihanin suudelma jonka nuorempi oli koskaan saanut. Niin omistautunut ja hellä, muuta silti uskomattoman intohimoinen. Se oli taidetta.
"Danna, un?" Deidara hengähti kun kaksikko irtaantui toisistaan.
"Saatan olla vaarallisempi kuin aineet joita olet käyttänyt… et pääse minusta koskaan eroon." Sasori kuiskasi hiljaa.
"En välitä Danna… mikään ei kestä ikuisesti, joten kannattaa elää hetkessä miettimättä tulevaa. Minua ei kiinnosta kauanko tulen elämään, kunhan saan jakaa aikani sinun kanssasi."
Sen sanottuaan Deidara kaatoi punapäisen sängylle, vetäen tämän edellistä rajumpaan ja riehakkaampaan suudelmaan.
Kaiken sen intohimon ja blondin vaativien kosketusten välillä Sasori myönsi itselleen yhden asian; ehkä Deidaran ajattelutavassa olikin jotain hyvää. Ehkä hänenkin pitäisi elää miettimättä tulevaa, edes tämän yön ajan.