Antti oli onnistunut hukkaamaan Eemilin jostain kumman syystä, keskelle hiekkarantoja. Tämä oli kyllä aika harvinaista, sillä olihan Eemil hänen paras ystävänsä ja aika ujokin. Kerrassaan suloinen tuo ainakin sattui olemaan, takkuillessaan englannintaidoissaan! Pidemmällä ei kuitenkaan sattunut olemaan rohkeutta tunnustaa lyhyemmälle brunetelle tunteitaan. Ei edes kaiken jälkeen mitä he olivat yhdessä tehneet. Hänellä ei ollut yhtään hajua minne Eemil olisi voinut mennä, ja syytti itseään siitä. (tässä vaiheessa kello on rn 4am joten jutut on sitä luokkaa :::DD) Antti istahti sängyn laidalle ja hautasi kasvonsa käsiinsä, heittäen silmälasinsa kauas itsestään. Hänen täydellinen Eemilinsä.. Hänen ainoa Eemilinsä… Hetkessä Antti nousi ylös ja pudisti hieman päätään. Ei hän voinut olla tällainen.. Purren huultaan, hän astui ulos huoneesta, lähtien juoksemaan hotellin käytäviä pitkin. Harmaat seinät vain vilahtivat hänen ympärillään, ja punainen kokolattiamatto tuntui katoavan hänen juostessa ilman määränpäätä. Hänen piti vain saada Eemil pois mielestään, tai hän tulisi hulluksi. Hän kerkesi sulkea silmänsä hetkeksi, kunnes tunsi törmäävänsä johonkin pienempään. Varovaisesti lasipää blondi raotti silmiään, ja säpsähti. "Sori!", hän kiljahti, tajuamatta ensin kuka pienempi hahmo olikaan. Leveät poskipäät.. Maitokahvin väriset hiukset… Merisumun väriset kauniit silmät… Antti olisi voinut katsoa niitä ikuisuuteen! Niistä näki vain Eemilin sieluun täysin! Tuon hymy ei ainakaan helpottanut kevyttä punaa joka levisi pidemmän kalpeille poskille. Lyhyempi hymyili hänelle tavalliseen tapaansa, hieman läikkynyt kahvimuki kädessään. "Antti! Anteeksi etten kertonut lähtemisestäni, mutta minun oli aivan pakko käydä hakemassa kahvia!" hän nauroi ja halasi ystäväänsä, joka vain seisoi paikallaan sanattomana. "Olin kuolla huolesta" Antti soperti hiljaa, lyhyemmän pehmeitä hiuksia vasten. Eemil päästi huolettoman hihkaisun ja vetäytyi tuosta sitten, ottaen huikan kahvia. "Voi ei! Olen niin pahoillani!", nuorempi selosti sitten ja virnisti hieman, nostaen tuon lasit tuon nenänvarrelta. Hän laski ne omalleen, saaden Antilta tyynen rakastuneen hymyn. Hän ei tulisi ikinä päästämään enää Eemiliä käsistään. Tuo oli hänen yksi ja ainoansa. Hetken tuon silmiin katsottuaan, hän ei enää kestänyt, vaan painoi hellästi huulensa tuon pienempiä vasten. Eemil jäi katsomaan tuota hieman järkyttyneesti, mutta ei vastustellut blondin tahtoa, tiputtaessaan kahvikuppinsa lattialle ja nosti kätensä tuon kaulan taakse. Antti veti tuota lähemmäksi, syventäen vain suudelmaa. Lopulta kaksi hintasaarnaajaa vetäytyivät toisistaan hengähtäen ja pienempi painautui vanhempaa vasten, kiehnäten hellästi nenäänsä tuon kaulaa vasten, tuon pitäessä häntä lähempänä. Antti suukotti nuoremman hiuksia, ja näytti sangen onnelliselta. "Minun täydellinen Eemilini", hän kuiskasi tuon korvaan ja suukotteli hellästi tuon leukaperää, lopulta kaivaen selfietikun taskustaan. "Meidän on tehtävä somepäivitys tästä!" hän selitti hihittäen ja näin he ottivat selfien. Antti postasi sen äkkiä instagramiinsa ja suorastaan hyppi paikallaan, kunnes nosti Eemilin käsivarsilleen ja kantoi tuon heidän huoneeseensa, tehden tuolle rakkautta koko pitkän yön ajan. Kahvikuppia ei koskaan siivottu.
WOO KAMI I DID IT