Kirjoitan vaihteeksi suomeksi... Siis: törmäilin ympäriinsä netissä, kun törmäsin jonkun tekemään "takuuvarmoja keinoja ärsyttää muita"-listaan. Tutkin sitä hetken, ja se oli nerokas. Lainasin siis ideat, ja aloin kirjoittaa. Hahmotkaat eivät kuulu minulle, vaan Hiromu Arakawalle. Joten minulle kuuluu ... varmaan jokin tässä ficissä. Ehkä? No, toivottavasti se on tarpeeksi hyvä luettavaksi. Se jatkuu vielä, siitä tulee kai romanttinen.

Hyräilyä, kaikkitietävyyttä ja kynä

Ed hyräili. Aluksi se ei häirinnyt ketään.

Kun Ed oli hyräillyt 20 minuuttia, Roy nosti katseensa papereistaan.

"Teräs. Lopeta. Häiritset minua." Ed vilkaisi häntä viattomasti.

"Lopeta mikä?"

Kun Roy illalla laittoi ruokaa, siivoili, kävi suihkussa ja vaihtoi vaatteita, hän huomasi hyräilevänsä. Ed oli tartuttanut sen kappaleen häneen, se ei lähtenyt kulumallakaan. Raivostuttavaa.

Edin piti antaa suullinen raportti matkoistaan Viisasten kiven perässä. Hän oli jo palauttanut kirjallisen, mutta Royn mielestä oli hyvä aina joskus keskustella Edin kanssa. Ja tietysti…

"…minä ja Al juoksimme sinne, mutta myöhästyimme silti junasta."

"Tiedän."

"Ja jouduimme odottamaan seuraavaa junaa kolme päivää radan korjauksen takia."

"Tiedän."

Ediä alkoi ärsyttää. Roy oli jok'ikisen lauseen jälkeen sanonut "Tiedän". Sillä samalla, välinpitämättömällä äänensävyllä.

"Olet muuten itsekeskeinen egoisti, jota ei voi kuin vihata", Ed napautti murhaavan katseen tehostuksella.

Mitä tyytyväisin virne kasvoillaan, Roy Mustang vastasi: "Tiedän."

Edward Elric ei sietänyt ärsyttämistä erityisen hyvin.

Ed oli Royn toimistossa. Taas. Roy oli käskenyt hänen kirjoittaa uudelleen matkaraporttinsa, koska ei ollut saanut siitä selvää. Tai ehkä vain häijyyttään. Jostain Roylle vieraasta syystä poika oli päättänyt jäädä Royn toimistoon työskentelemään. Hän makasi sohvalla ja kirjoitti. Ei ihme, että käsiala oli vaikeaselkoista, jos kirjoittaja oli tuossa asennossa.

Ed pudotti kynänsä. Kului minuutti, eikä hän nostanut sitä. Roy alkoi epäillä, että nuori alkemisti oli nukahtanut kesken kirjoittamisen. Lopulta Roy nousi poimimaan kynän. Sillä sekunnilla kun hänen sormensa koskivat kynää, Ed ponnahti istumaan ja huudahti:

"Se on minun!"