A/N: Yo! Long time no see! Olen jälleen saanut vähän enemmän aikaa kirjoittamiseen ja uusia ideoitakin tulee tasaisesti. Vielä kun saisin pistettyä kaikki ideani alulle…

Fullmetal Alchemist jatkaa suosikkisarjanani edelleen ja RoyxEd-aiheisia ficcejä tulee varmaankin lisää jossain vaiheessa, jatkan myös edellisiä kunhan saan inspiraation. (Jos niitä nyt joku lukee? :D) Kumminkin! Nykyään olen hurahtanut myös tähän Attack on Titan-villitykseen ja sen mukana luonnollisestikin LevixEreniin.

Tässä siis ensimmäinen fanfictionini kyseisellä parituksella, höysteenä vähän ErwinxLeviä mahdollisesti jossain vaiheessa… Vai eikö? Siihen, kuten kaikkeen, voitte vaikuttaa kommentoimalla. ;) Ja vielä sellainen juttu, että vaikka seurailen näissä ensimmäisissä osissa pitkälti AOT:n juonikuvioita, en yritä kopioida niitä sen kummemmin. Tässä versiossa Eren on siis muuttunut titaaniksi kerran, mutta ei ole siirtänyt sitä kiveä (spoileri?) tai muutenkaan tehnyt muuttumistaan tarkoituksella.N

Nyt asiaan!

Varoitukset: Kiroilu, väkivalta ja shounen-ai nyt ainakin aluksi

En omista Attack on Titania!

Eren tuijotti puoliksi ummistettujen silmäluomiensa lomasta sellin kattoa. Se oli ollut pitkälti hänen ainoa ajanvietteensä viimeisen vuorokauden ajan. Vuorokauden, jonka ajan hän oli maannut hämärän sellin sängyllä kahlittuna ranteistaan sen päätyyn.

Ja miksi? Koska ihmiset pelkäsivät häntä. Eren oli vain halunnut tuhota jokaisen titaanin. Hän oli toivonut kykynsä auttavan häntä ja koko ihmiskuntaa tavoitteessaan, mutta sen sijaan kyvystä hämmentyneet ihmiset olivat uhanneet oikeudessa jopa tappaa hänet.

Erenin täytyi myöntää, ettei hän itsekään ollut ihan varma mitä silloin tapahtui. Silloin, kun hän oli kyennyt muuttumaan itse valtavaksi titaaniksi ja lyönyt kykynsä avulla useita muita saman näköisiä hirviöitä. Hän ei ollut hallinnut sitä tietoisesti, mutta ei ollut myöskään satuttanut ihmisiä muuttumisensa aikana. Olisiko hän voinut tehdä niin? Oliko vain sattumaa, ettei hän hyökännyt ystäviensä kimppuun? No, joka tapauksessa ihmiset pitivät häntä nyt vain samanlaisena titaanina kuin ne muutkin.

Hirviönä.

Mutta vaikka jotkut olivat Erenin kyvyn paljastuessa olleet varmoja siitä, että hän olisi vaarallinen ja seuraava suuri uhka ihmiskunnalle, olivat muutamat harvat ihmiset silti uskoneet häneen. He eivät olleet missään vaiheessa pelänneet kylliksi jättääkseen hämet oman onnensa nojaan, vaikka poika oli muuttunut titaaniksi ystäviensä silmien edessä. Ainakin Mikasalla olisi ollut erityisen hyvä syy siihen. Oikeudessa tyttö oli vahvistanut, että Eren oli tiedostamattaan hyökännyt hänen kimppuunsa titaanimuodossaan ja vaikka hän oli päässyt pakoon, olisi Eren periaatteessa voinut jopa tappaa hänet.

Luonnollisestikaan tämä tieto ei ollut ilahduttanut sitä osapuolta, joka halusi eliminoida Erenin. He vetosivat kohtaukseen oikeudenkäynnin aikana yhä uudelleen ja jonkin aikaa oli näyttänyt jo siltä, että tuomarin kanta kallistuisi heidän puolelleen. Vaikka poika oli luonnollisestikin ollut peloissaan oikeudessa, oli hänen päällimmäinen tunteensa siltikin koko ajan ollut puhdas viha. Sitä tuntui vain ruokkivan se, kun ihmiset yhtäkkiä alkoivat syyttää Mikasaa hänen teoistaan. Mutta vaikka Mikasa ja Armin olivat takuulla itsekin olleet melkoisen tunnemyrskyn vallassa, olivat he koko oikeudenkäynnin ajan pitäneet Erenin puolia parhaansa mukaan.

Hän hymyili väsyneesti itsekseen. Hänellä todella oli hyviä ystäviä ympärillään.

Hetken oli kuitenkin näyttänyt siltä, ettei edes Mikasan ja Arminin tuki olisi ollut tarpeeksi pelastamaan Ereniä pelokkaalta väkijoukolta. Hänestä todella haluttiin eroon. Juuri kun hän oli nähnyt kauhukuvissaan itsensä tapettavan joko tästä syystä tai tutkimuksia varten, oli ihmisten seasta astunut esiin lyhyehkö tummahiuksinen mies, joka myöhemmin osoittautui mahdollisesti jopa hänen henkensä pelastajaksi.

Sillä hetkellä kun joku väkijoukosta kohotti aseen piippunsa kohti salkoon kahlittua Ereniä, mies astui esiin.

Aivan ensin tämän tyypin kohdatessaan Eren ei ollut varma, kuolisiko piestynä saliin muiden edessä vai vasta myöhemmin ihmisjoukon teloittaessa hänet. Tyrmäävän kova potku osui häntä suoraan kasvoihin ja hän kuuli kilahduksen suustaan lentäneen poskihampaansa osuessa lattiaan. Kun hän kääntyi katsomaan pahoinpitelijäänsä, mies potkaisi uudelleen. Isku tyhjensi Ereni keuhkot miltei kokonaan ilmasta, ja hän haukkoi tuskaisena henkeään yrittäessään toipua iskusta.

Mitä helvettiä?

"Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta uskon kivun olevan paras koulutusväline," hän kuuli miehen lausuvan kylmän rauhallisesti tämän pitäessä taukoa hänen pieksämisestään. "Sinua ei tarvitse sivistää sanoin. Tarvitset koulutusta. Olethan jo vajonnut tarpeeksi alas ollaksesi tällä tavalla potkittavissa."

Kuin sanojensa todisteeksi mies oli jatkanut pojan riepottelua vielä tovin, ennen kuin yleinen keskustelu salissa eteni viimein Erenin kohtaloon. Survey Corpsien edustajat olivat puoltaneet Erenin jättämistä henkiin ja saivat lopulta tuomarin vakuuttumaan siitä, ettei hän olisi ihmisille välittömästi vaarallinen.

Viimeinen päätös oli, että hänet jätettäisiin henkiin ja tämä Leviksi kutsuttu mies laiteittaisiin "katsomaan hänen peräänsä."

Ja tässä Eren oli. Sellin sängyssä sotilaspoliisimiehen vartioimana ja varmuuden vuoksi vielä kahlittuna, jälleen kerran. Olihan hän ollut tässä myös ennen tuomarin eteen astumistaan, joten ainakaan tilanne ei ollut uusi. Yhtään miellyttävämmäksi fakta ei kuitenkaan hänen oloaan tehnyt.

Hänen ensivaikutelmansa Levistä ei ollut kovin lupaava, olkoonkin, että mies oli osaltaan pelastanut hänen henkensä. Nyt hän olisi miehen armoilla kuka tietää kuinka pitkään. Entä jos Levi päättäisi, että Eren on sittenkin vaarallinen tai hän kyllästyisi katsomaan pojan perään?

Niin ei saisi tapahtua. Erenin täytyi tappaa titaanit.

Vaikka mies uskoisikin hänen kykynsä olevan hyödyksi, entä sitten? Erenin irronnut poskihammas oli jo kasvanut takaisin, mutta joka paikkaa särki ja kolotti yhä pieksämisen jäljiltä. Levihän oli sanonut jotain kivusta ja kouluttamisesta, eikä Eren ollut varma, halusiko tietää enempää miehen opetusmetodeista. Mutta mikäli kapteeni tosiaan jäisi hänen 'huoltajansa' asemaan pidemmäksikin aikaa, hän todennäköisesti tulisi toteuttamaan periaatteitaan myös käytännössä.

Yhtäkkiä sellin jäätävän hiljaisuuden rikkoi vaimea askelien ääni, kun joku laskeutui portaita alas. Erenin ketjut oli laitettu niin tiukalle, ettei hän voinut nousta istumaan tulijaa nähdäkseen, mutta saattoi jo arvata kuka tulija oli. Takuulla ainoa henkilö, joka häntä tähän asti oli sellissä käynyt tapaamassa.

"Hyvää iltapäivää," ylipirteä ääni huikkasi selliä vartioivalle miehelle.

Jep, Eren oli arvannut oikein. Kukaan muu ei hihkunut tuolla tavalla.

"Päästäisitkö minut sisään? Haluan katsoa mitä hänelle kuuluu", Hanji Zoe jatkoi. Eren nosti hieman päätään ja näki naisen innosta kiiluvien silmien tuijottavan kaltereiden lävitse suoraan häneen.

"E-Enpä tiedä…" ovea vartioiva mies mutisi raapien niskaansa. "Kapteeni sanoi, että vain hänet itsensä saa päästää kosketuksiin ihmistitaanin kanssa."

"No mutta eihän hän nyt ole mikään titaani," Hanji sanoi irrottamatta katsettaan Erenistä "ja sitä paitsi enhän minä häneen ole koskemassakaan."

Etpä… Eren ajatteli antaen päänsä pudota vapaasti takaisin tyynylle. Jos nainen ei saanut hänen päätään pyörälle kysymyksillään, hän ainakin tökki Ereniä jonkinlaisella neulalla tai jotain vastaavaa. Varmaa kuitenkin oli, ettei hän pääsisi tästäkään Hanjin tapaamisesta helpolla.

"No tuota…" hän kuuli ovivartijan empivän.

Seuraavaksi kuuluvasta kilinästä Eren saattoi kuitenkin päätellä, että Hanji oli jotakuinkin siepannut avaimen vartijalta ja survoi sitä nyt lukkoon päästäkseen sisään.

"Hei Eren! Miten voit? Sattuuko sinuun? Mihin koskee?" Nainen aloitti normaalin tenttaamisensa jo ennen kuin oli päässyt toiselle puolelle. Kuului pamahdus hänen sulkiessaan kalterioven perässään ennen kuin hän siirtyi muutamalla harppauksella pojan luokse. "Eihän sinulta ole murtunut mitään? Voitko kuvailla kipua? Millaista se on?" hän jatkoi samaan hengenvetoon.

Eren huokaisi uupuneesti. Naisen tutkimukset olivat toki mielenkiintoisia ja jos niiden avulla todella voitaisiin ratkaista keino lyödä titaanit, hän kuuntelisi niitä vaikka päiväkausia. Toistaiseksi edistystä ei kuitenkaan ollut tapahtunut, jonka lisäksi Hanjin jatkuva intoilu tässä tilanteessa lähinnä rasitti häntä. Muutama sotilas oli aiemmin varoittanut häntä puhumasta naiselle liikaa, koska innostuessaan tämä olisi kuulemma sietämätön. Ja ehdoton sääntö numero yksi oli, ettei Hanjilta kannattanut missään tilanteessa kysyä mitään.

"Ihan itsesi takia," olivat miehet silloin sanoneet. Nykyään Eren tosiaan ymmärsi, miksi.

"Voin jo paremmin," hän vastasi lyhyesti katsomatta vieressään seisovaa naista silmiin.

Lyhyt vastaus ei Hanjin mielenkiintoa laannuttanut. Hän vetäisi takanaan olleen tuolin sängyn viereen ja istui sille nojautuen innokkaasti eteenpäin. Koko naisen olemus oli lapsekkaan riemastunut. Hän oli kuin pikkutyttö, joka odotti saavansa joululahjansa.

Ruskeat silmät loistaen Hanji skannasi katseellaan Erenin käsivarsia.

"Sinulla ei ole enää yhtään mustelmia, tiesitkös? Kykysi parantaa saamiasi vammoja todella toimii!" hän sanoi tarttuen pojan valkoisen t-paidan hihaan. "Voinko nostaa tätä?" hän kysyi käärien hihaa ylöspäin odottamatta vastausta. Eren katsoi häntä väsyneesti jaksamatta reagoida sen kummemmin. Hän oli jo ollut tutkimusten kohteena kerran jos toisenkin, joten tämä ei tosiaan ollut mitään uutta.

"Täälläkään ei ole ensimmäistäkään ruhjetta. Levi oli aika kova sinulle, mutta silti olet näin hyvässä kunnossa!" nainen hihkui tutkien pojan käsivartta ja olkapäätä. "Ei pienintäkään mustelmaa."

"Hei! Te siellä!" selliä vartioiva sotilaspoliisi huikkasi oven toiselta puolelta. "Olisitteko hyvä, ettekä koskisi…"

"Joo joo!" Hanji huusi takaisin kääntämättä katsettaan mieheen päin. "Olen ihan kohta valmis!"

Eren pystyi miltei kuulemaan vartijan pyöräyttävän silmiään. Mies ei kuitenkaan enää huutanut mitään, ja sellin hiljaisuuden rikkoi ainoastaan Hanjin mutina tämän tutkiessa Ereniä. Ilmeisesti sotilaspoliisikin oli jo tajunnut, että tässä tapauksessa olisi turha edes yrittää. Kun Hanji oli inspiraationsa äärellä, häntä ei pystynyt pysäyttämään.

"Voinko katsoa vatsaasi? Sait siihen muutaman kunnon tällin tänään," Nainen kysyi kiinnittäen hänen huomionsa takaisin itseensä.

"Joo…" Eren mutisi kääntäen päänsä sivulle. Hanji päästi äänettömän riemunkiljahduksen ja kiskaisi melko rivakalla otteella Erenin t-paitaa ylöspäin. Sellin viileä ilma tuntui inhottavalta pojan paljasta vatsaa vasten, mutta hän ei sanonut mitään. Hänen olonsa oli kertakaikkisen väsynyt ja kyllästynyt, eikä hän varmaan olisi reagoinut vaikka Hanji olisi pudottanut hänet sängyltä.

Nainen huokaisi ihastuneena jälleen kerran nähdessään Erenin vahingoittumattoman ihon. "Uskomatonta," hän intoili valmiina kysymään pojalta jälleen jotain.

"Niin tosiaan on. Sinä leikit minun valvontani alla olevan penskan kanssa," tympääntynyt ääni sanoi ovelta.

Hanji hätkähti kääntäen katseensa poispäin Erenistä.

"Ja sinä," sama ääni jatkoi ilmeisesti puhuen ovivartijalle, "päästät hänet tekemään niin."

"M-Mutta Kapteeni…" mies kuulosti hätääntyneeltä. "Minä…"

Eren kurkotti kaulaansa nähdäkseen ovella Levin, joka nosti äänettömästi kätensä pystyyn saaden vartijan vaikenemaan. Sitten hän kaivoi taskustaan avaimen, avasi oven ja astui selliin. Eren vavahti hieman nähdessään jälleen pahoinpitelijänsä, mutta Hanji näytti ennemmin pettyneeltä kuin pelokkaalta.

"Ääh Levi… Minä oikeasti tarvitsen näitä tietoja hänestä."

"Minä en tarvitse sinua täällä," mies vastasi kylmän rauhallisesti kävellen heidän luokseen. "Ja miksi hitossa riisut alaistani?" hän jatkoi huomatessaan pojan ylös käärityn paidanhelman ja hihan.

Hanji näytti loukkaantuneelta. "En riisu, vaan tutkin."

Kapteeni käänsi viimein katseensa Ereniin, joka jähmettyi välittömästi. "Eikö sinun tule kylmä," Levi ennemmin totesi kuin kysyi kurottaen kätensä häntä kohti. Poika sulki vaistomaisesti silmänsä valmiina vastaanottamaan lyönnin, mutta sen sijaan Levi tarttui hänen paitansa helmaan vetäisten sen ripeällä otteella alas.

"Noin on parempi."

Eren ei tiennyt mitä hänen olisi kuulunut sanoa. Kiittää miestä? Olla hiljaa?

"Voisitko nyt poistua? En halua, että kukaan on tekemisissä penikan kanssa ennen kuin tiedämme hänestä enemmän," Levi sanoi Hanjille rauhallisella, matalalla äänellään.

Eren oli juuri halunnut naisesta eroon, mutta juuri nyt hän toivoi salaa Hanjin vastustavan ajatusta. Hän ei ollut varma, halusiko jäädä kahden tuon miehen kanssa. Ties vaikka hän saisi turpaansa uudemman kerran.

Hanjin tutkimuksetkin olivat pientä siihen riepotteluun verrattuna.

Erenin pettymykseksi nainen kuitenkin nousi hieman vastahakoisesti tuoliltaan. "No hyvä on. Mutta ilmoita minulle heti kun voin tutustua häneen tarkemmin," Hanji sanoi kääntyen ovelle. "Ja pyydän, Levi, älä ole hänelle liian raju."

Levi ei reagoinut tähän, vaan katsoi ääneti kun nainen poistui ovesta ja katosi näkyvistä.

Sellissä oli jälleen hetken hiljaista. Eren liikehti hieman levottomasti sängyssään. Metalliset kahleet hiersivät hänen ranteitaan ikävästi, eikä Levin läsnäolo suoranaisesti parantanut hänen oloaan. Hän ei ehkä halunnut tietää, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

"Kerrohan," Levi aloitti yhtäkkiä saaden Erenin säpsähtämään. Mies istui sängyn viereen tyhjäksi jääneelle tuolille ja katsoi suoraan pojan pelokkaisiin, vihreisiin silmiin. "Vihaatko sinä minua?"

Hetken hän vain tuijotti miestä takaisin. Kysymys oli hieman ylättävä.

"Ööh... En. Ymmärrän, että se oli välttämätöntä," Eren sanoi hieman hermostuneesti keksimättä muutakaan vastausta.

"Hyvä," Levi vastasi hyväksyvästi nojautuen puisen tuolin selkänojaa vasten. "Jos teet tästä eteenpäin kaiken mitä sanon, etkä muutu titaaniksi ellen käske, minun ei ehkä tarvitse tehdä sitä enää uudestaan."

Siis "ehkä uudestaan"? Eren käänsi katseensa seinään. Hienoa, tämä kuulostikin todella lupaavalta.

"Nimeni on tosiaan Levi, kuten oletkin jo kuullut. Mutta sanot minua kapteeniksi."

"Ky-kyllä… Kapteeni." Eren vastasi yrittäen vahvistaa tärisevää ääntään. Hitto, hän kuulosti ihan pelokkaalta pikkulapselta.

Mies ei kuitenkaan näyttänyt kiinnittävän asiaan juurikaan huomiota, vaan jatkoi asiaansa: "En usko, että sinulle täytyy erikseen kertoa joidenkin ihmisten haluavan sinut hengiltä. Olet täällä osittain siksi. Erwin, komentaja jonka näit oikeudessa, uskoo kanssani mahdollisuuksiisi auttaa ihmiskuntaa tulevaisuudessa. Me haluamme pitää sinut hengissä mutta se ei ehkä onnistu, jos kuljeksit kaduilla vapaana."

"Tarkoittaako tämä, että joudun jäämään tänne?" Eren ei malttanut olla kysymättä. "…kapteeni," hän lisäsi.

"Toistaiseksi kyllä," Levi vastasi kummemmin kaunistelematta. "Sen lisäksi, että minun täytyy yrittää pitää sinut hengissä, minut on myös nimitetty huoltajaksesi. Jos päätätkin muuttua titaaniksi ja syöt ihmisiä, olen siitä vastuussa. Siksi aion pitää sinua tarkasti silmällä."

Eren voihkaisi tuskallisesti hiljaa mielessään. "Voinko sentään nähdä Mikasan ja Arminin?"

"Et vielä," Levi sanoi nojautuen takaisin eteenpäin. "Toistaiseksi en halua kontaktiin kanssasi itseni lisäksi kuin Erwinin."

"Mutta en minä nyt ole muuttumassa titaaniksi," Eren yritti arvaten kyllä samalla, ettei hänen pointtiaan otettaisi huomioon. Eikä hän itseasiassa ollut ihan varma asiasta itsekään. Eihän hän oikeastaan tiennyt vielä mitään kykynsä mahdollisuuksista.

"Ehkä et, mutta emme tiedä sitä vielä," Levi vastasi nousten tuolilta ja kääntyi ovea kohti. "Tuon sinulle myöhemmin ruokaa ja voimme ehkä harkita noiden kahleiden irrottamista. Siihen asti joudut olemaan siinä," hän sanoi katsomatta enää Ereniin. "Palaan pian."

"Odota!"

Levi kääntyi. Erenin kahleet päästivät vaimean kilahduksen tämän korjatessa asentoaan sängyllä.

"V-Voitko sanoa Mikasalle ja Arminille, että olen ihan ok? He ovat varmaan huolissaan minusta ja..."

"Minä sanon," Levi sanoi kääntäen sitten jälleen selkänsä poistuakseen. Eren huokaisi hiljaa mielessään helpotuksesta. Hän ei siis pääsisi sellistä vielä hetkeen ulos, mutta ainakaan häntä ei tällä kertaa piesty. Aivan sellin ovella Levi kuitenkin pysähtyi ja katsoi vielä Ereniin päin.

"Äläkä turhaan murehdi liikoja, penska. Jos vain et itse aiheuta ongelmia, saamme sinut pidettyä turvassa."

Luzi: Noh, kaiken pitää alkaa jostain vai mitä? Aloitan tässä varmaan (jo kesken olevien lisäksi) kirjoittamaan useampaa eri ficciä, joista jatkan vain niitä, joita tiedän ihmisten lukevan. Siispä kommentoikaa!