A/N: Tämän tarinan olisi tarkoitus koostua prologista ja kahdesta luvusta, joten ei sen pidempää sepostusta ole tarkoitus kirjoittaa, mutta nauttikaa ja kommentoikaa :3

Nimi: Purppuralilja

Kirjoittaja: Washu

Paritukset: Monia pareja mm. Alfred/Arthur, Berwald/Tino, Gilbert/Matthew... ja niin edelleen :3

Varoitukset: Kummituksia, suutelua, kiroilua ja jotain muuta hömppää ja pervoilua, mutta ei mitään kauhean vaarallista XD

Sarja: Hetalia axis power : Himaruya Hidekaz

-...-...-...-

Purppuralilja

Prologi

"Tiedätkös sen kartanon kadun päässä? Siellä kuulemma kummittelee."

Vanha kartano jota ympäröivät sadat ja taas sadat köynnökset. Punainen rapistunut maalipinta ja rikkoutuneet ikkunat. Kallelleen muurattu ajan rappeuttama savupiippu. Villintynyt puutarha ja pitkä pihatie, jota kukaan ei ollut aikoihin kulkenut.

Mutta nyt kymmenien vuosien jälkeen hiekkaisella tiellä rahisivat jälleen askeleet.

Mies, päälle 23 vuoden. Sotkuiset kellertävät hiukset ja pistävät smaragdin vihreät silmät.

Syli täynnä pahvilaatikoita hän asteli horjuen pitkin tietä kiroten kuuluvaan ääneen niiden raskautta. Lopulta mies pääsikin kartanon terassille, joka natisi hänen jalkojensa alla. Lattialankut taipuivat laatikoiden painosta, kun mies laski ne terassille ja alkoi kaivella taskujaan. Pian hän pitelikin kädessään hopeista pientä avainta, jonka hän sujautti lukkoon ja avasi narisevan vanhan oven yhdella rivakalla liikkeellä. Vuosikymmenten pölyt pöllähtivät suoraan miehen kasvoille oven sinkoutuessa auki. Hän yski railakkaasti vedettyään pölyä aimo annoksen henkeensä.

Kartanossa ei oltu asuttu sen jälkeen, kun viimeisimmät asukkaat muuttuvat pois 30 vuotta sitten väittäen, että talossa kummitteli. Kukaan ei ollut uskaltanut astua jalallaankaan kartanoon tuon jälkeen, mutta nyt kymmenen opiskelijaa olivat päättäneet ostaa asunnon ja kunnostaa sen kummitusjutuista huolimatta.

Arthur oli saapunut taloon ensimmäisenä.

Kärttyisästi manaillen britti kantoi laatikot sisään ja potkaisi oven kiinni perässään niin että pöllähti. Mies laski laatikot keskelle olohuoneen lattiaa ja katseli ympärilleen.

Kaikki pinnat olivat valkean pölykerroksen peitossa ja nurkissa roikkui liuta hämähäkinseittejä. Muuten taloa näytti olevat paremmassa kunnossa, kuin mitä päällisin puolin uskoisi.

Olohuone oli suuri ja sen perimmäiseen nurkkaan oli muurattu jykevä takka. Olohuoneen toisesta päästä nousivat kierreportaat toiseen kerrokseen. Keittiö oli tilava, vaikka sen laitteet, kuten liesi ja jääkaappi eivät olleetkaan ihan ajantasalla. Alakertaan sijoittuivat kaksi pientä makuu huonetta ja wc. Yläkerta koostui pienestä aulas ja neljästä makuuhuoneesta. Talossa oli myös kellari, joka ei vaikuttanut kovin houkuttelevalta pienineen rappusineen ja rottineen – jotka olivat pesiytyneet kartanon pimeimpään mahdolliseen nurkkaan.

Arthur huokaisi syvään ja lähti marssimaan takaisin autolleen hakeakseen loputkin tavaransa ennenkuin muut saapuisivat.

Uteliaat siniset silmät tuijottivat herkeämättä kartanon makuuhuoneen ikkunasta, jokaista miehen liikettä, kun tämä käveli manaillen autolleen.

"Hei veli, Luuletko että hän jää?"

-...-...-...-..-