Hei. Tämä ficci on IvanxTino RusFin ja niin edelleen.
Hahmot kuuluvat sarjan mahtavalle luojalle Himaruya Hidekazille.
PERJANTAI
Tino hyräili iloisena keittiössä kokatessaan. Ivan tulisi tänään käymään ja Tino halusi kaiken olevan täydellistä. Tino oli varannut pari pulloa vodkaa ja opetellut tekemään venäläistä ruokaa nimeltä pelmenit. Kirsikan kokoisia lihatäytteisiä taikina-nyyttejä. Se saisi kelvata. Tino ei ollut maailman paras kokki, joten Ivan joutuisi muuten tyytymään suomalaiseen ruokaan. Vaikka Francis väittäisi mitä, hänen ruokakulttuurinsa oli ihan hyvä. Tino kurkisti uuniin ja huomasi mustikkapiirakan olevan valmis. he eivät olleet pitkään aikaan ehtineet viettää aikaa kahden, kun joku oli aina tunkemassa väliin ja Ivanilla oli muutenkin kiireitä töissä. Tino nosti piirakan pöydälle jäähtymään, kun hän näki silmäkulmastaan liikettä. Hän oli kääntyä katsomaan, mutta vahvat kädet puristautuivat yhtäkkiä hänen ympärilleen. Tino ulvahti säikähdyksestä ja sitten hän kuuli tutun naurun korvaansa.
"Ollaanpas sitä säikkyjä moj dorogoj" Tino käänsi päänsä Ivania kohti ja tämä käytti tilaisuutta hyväkseen ja painoi suudelman pienemmän miehen suulle. Tino hymyili heidän lopulta irtauduttua.
"Senkin! Säikähdin todella. Mitä jos olisin vahingossa lyönyt sinua?" Ivan nauroi, mutta tiesi kyllä että se ei olisi ollut leikin asia. Tino ei ollut niin heppoinen kaveri kuin miltä näytti.
"Sitten olisit saanut pitää minusta huolen koko viikon." Ivan mietti hetken ja lisäsi sitten "Ei itse asiassa yhtään hullumpaa, mojautappa oikein kunnolla, niin saan viettää kanssasi enemmän kuin viikonlopun." Tino katsoi hämmentyneenä Ivaniin.
"Viikonlopun? Minä luulin, että jäisit vain täksi illaksi."
"Suunnitelmiin tuli muutos. Aion olla täällä riesanasi koko ihanan viikonlopun." Tino hypähti Ivanin kaulaan ja painoi uuden suudelman venäläisen huulille.
"Ivan, sehän on mahtavaa! Voidaan olla ihan kahdestaan! Ei ketään rasittavaa idioottia norkoilemassa nurkissa ja yrittäessä tunkea tielle." Viimeisen virkkeen hän sanoi katsoen Ivania alta kulmien ja Ivan nauroi hermostuneesti. Eihän hän ollut voinut tietää, että Natalie oli päättänyt tulla kylään juuri silloin, kun hän oli saanut Tinon kattonsa alle. Päivästä oli tullut yhtä mulkoilu-festaria ja hän oli ollut kaikkien katseiden kohde. Mitä nyt vähän väliä Natalie ja Tino lähettivät inhottavia katseita toisiinsa. Loppujen lopuksi Ivan ei ollut saanut yhtään tilaisuutta lukita itseään ja Tinoa makkariin ja tehdä mielensä mukaan hänen kanssaan. Tino oli poistunut Ivanin luota pahalla tuulella ja Natalie oli norkoillut talossa koko seuraavan päivän. Nyt Ivan oli kuitenkin päättänyt mennä mielensä mukaan ja hän suunnittelikin rattoisaa viikonloppua heille kahdelle.
Tino vaistosi mitä Ivanin päässä liikkui ja hän huokaisi. Hän ei pystyisi vähään aikaan istumaan kunnolla Ivanin viikonloppu vierailun päätyttyä. Ivan kehräsi yhä ja Tino oli varma että jos hän ei pian keksisi antaa tälle ruokaa, Ivan varmaan tekisi mielensä mukaan juuri siinä, minne vaan sattuisi kaatamaan hänet. Tino irrotti Ivanin hellästi ja istutti tämän tuoliin keittiön pöydän ääreen.
"Tein meille ruokaa, joten koita nyt pysyä housuissasi." Ivan näytti nyrpeää naamaa ja Tino päätti antaa tälle pientä vinkkiä tulevasta illasta. Hän nosti toisen jalkansa Ivanin polvelle ja kumartui tämän puoleen, samalla nostaen paitaansa hieman niin että hänen paljas kylkensä paljastui löysän villapaidan alta.
"Jos olet kiltti poika ja syöt kunnolla ruokasi, saat kyllä jotain vastineeksi." Ivan näytti siltä kuin voisi ponkaista ylös tuolista ja ottaa sen 'jonkin' heti, mutta malttoi vaivoin mielensä ja he viettivätkin hauskan illan syödessään ja juodessaan (pääasiassa vodkaa).
Myöhemmin Tino sai laitettua viimeisenkin astian pois pöydästä kun Ivan tuli hänen luokseen ja nosti tämän olalleen.
"Hei!" Tino protestoi, mutta Ivan näytti päättäneen, että nyt olisi aika hieman aikuisleikkien. Tinolla ei kyllä ollut sitä mitään vastaan joten hän antoi Ivanin viedä itsensä talon itäpuolella olevaan makuuhuoneeseen. Siellä hän rojautti Tinon sängylle ja tuli itse perässä. Ivan alkoi innokkaasti tehdä mitä mieli ja kun Tinokaan ei keksinyt mitään vastalausetta, hän päätti mennä Ivanin mielenliikkeiden mukaan.
Eka osa onkin tässä. Osat ovat aika lyhyitä, mutta niitä tulee olemaan sitten enemmän sen takia :)