Meidän uusi elämämme

Disclaimer: En omista Sailor Moon'ia.

Yhteenveto/ tiivistelmä: Heidän viimeisestä taistelustaan Galaxian kanssa on kulunut vuosi, kun Usagi tulee raskaaksi ja alkaa odottaa Mamorun lasta, kolme tyttöä Inner sensheistä (sisemmistä sotureista) pettää hänet ja hänen isänsä heittää hänet ulos talostaan. Miten Shingo suhtautuu tilanteeseen? Tietysti Sailor Senshei'llä on myös uusi vihollinen, joka sattuu olemaan todella vahva. Outer'sit (uloimmat soturit), sekä Mamoru, Makoto, Luna ja Artemis seisovat Usagin rinnalla, mutta heidän täytyy muuttaa USA:han. Kuinka muut Inner'sit selviävät uuden vihollisen kanssa? Ja mitä tulee Usagin vanhempiin? Tästä tulee jännittävää…

Tiedän, että tämä on aika klassinen tarina näillä sivuilla, mutta PLEASE, LUKEKAA JA KOMMENTOIKAA!

Luku 1 Voi luojan tähden!

"Usagi-chan, mitä se testi näyttää? Positiivista vai negatiivista?" Makoto kysyi samalla kun hän leipoi pannukakkuja ystävälleen.

"Mako-chan… se näyttää positiivista! Voi luoja, odotan Mamo-chan'in lasta! Mitä minun pitäisi tehdä nyt?" Usagi itki pidellen raskaustestiä kädessään. Hän oli kalpea kuin haamu ja hän alkoi täristä kontrolloimattomasti.

"Usagi-chan, rauhoitu! Anna minun leipoa nämä pannukakut valmiiksi ja sinun pitäisi soittaa nyt Mamoru-san'ille ja pyytää häntä tulemaan tänne heti paikalla. Sitten voit kertoa uutisesi hänelle," Makoto sanoi halaten ystäväänsä tiukasti.

"Minä en voi soittaa hänelle nyt! Minulla ei ole enää sanoja eikä voimia jäljellä, jotta voisin puhua hänelle," Usagi sopersi itkien yhä kontrolloimattomasti.

"Sitten minä soitan hänelle," Makoto sanoi ja otti kännykkänsä.

"Kiitos Mako-chan," Usagi kuiskasi.

RINGGG!!! RINGGG!!!

"Moshi Moshi! Chiba Mamoru puhelimessa," Mamoru vastasi kännykkäänsä.

"Hei Mamoru-san. Makoto täällä," tyttö sanoi.

"Ai hei Makoto! Tarvitsetko mahdollisesti apuani jossakin?" Mamoru kysyi.

"Sinun täytyy tulla asunnolleni heti paikalla! Usagi-chan on luonani ja hän tarvitsee sinua niin pian kuin mahdollista," Makoto kertoi nuorukaiselle.

"Mitä? Onko jotain tapahtunut minun Usakolleni? Mamoru panikoi.

"No hän ei ole loukkaantunut eikä mitään sellaista, mutta hän todella tarvitsee sinua, joten tule tänne nopeasti!" Makoto pyysi yhä huolestuneena prinsessastaan ja yhdestä parhaimmista ystävistään.

"Selvä on! Kerro hänelle, että olen siellä alle 15:ssä minuutissa," hän sanoi ja sulki kännykkänsä antamatta Makotolle lainkaan aikaa vastata hänelle.

"Usagi-chan! Mamoru tulee tänne alle 15:ssä minuutissa," Makoto sanoi Usagille ja halasi tätä sitten tiukasti.

"Kiitos Mako-chan," Usagi kuiskasi.

12 minuuttia myöhemmin:

"Usako!"

"Mamo-chan!"

He olivat sulkeutuneet toistensa käsivarsille kiihkeään ja ahnaaseen suudelmaan. Makoto hymyili ja antoi heille vähän yksityisyyttä ja meni leipomaan loput pannukakut valmiiksi.

"Usako, onko sinulla jokin hätänä?" Mamoru kysyi huolestuneena, mutta yhä hengästyneenä heidän ihanan suudelmansa jälkeen.

"Ano… tiedäthän…" Usagi mumisi hiljaa, kun hän istuutui alas sohvalle. Hän alkoi itkeä jälleen.

"Usako, sinähän tiedät, että voit kertoa minulle ihan mitä vain! Pyydän, kerro minulle mikä sinulla oikein on hätänä? Minä inhoan sitä kun itket," Mamoru kuiskasi anelevalla äänen sävyllä. Hän otti Usagin hellästi vahvoille käsivarsilleen.

"Lupaatko että et jätä minua?" hän kysyi pelokkaana.

"Usako… en voisi enää ikinä jättää sinua, en vaikka meille tapahtuisi ihan mitä tahansa. Merkitset minulle koko maailmaa rakkaani!" nuorukainen lupasi silmät kyynelissä. Hän piteli Usagia yhä käsivarsillaan.

"Kiitos Mamo-chan. Minä rakastan sinua niin paljon," hän kuiskasi.

"Minäkin rakastan sinua. Voisitko nyt kertoa, että mikä sinulla oikein on hätänä?" Mamoru pyysi huolestuneena.

"Olen raskaana. Me saamme vauvan," Usagi kuiskasi.

"Sinä olet mitä? Voi luoja! Oletko varma?" Mamoru kysyi järkyttyneellä äänellä.

"Kyllä, olen varma. Sain asian selville vain muutamaa minuuttia ennen kuin Mako-chan soitti sinulle," Usagi vastasi hänelle. "Raskaustesti oli positiivinen".

"Voi Usako! Tämähän on todella hienoa," Mamoru hymyili ja suuteli Usagia huulille.

"Mamo-chan… et siis ole vihainen minulle?" Usagi kysyi varmistaakseen että hänen poikaystävänsä hyväksyi uutiset vauvasta. Hän painoi itsensä poikaystävänsä vahvaa rintaa vasten

"Voi sinua rakkaani. En ikinä voisi olla vihainen sinulle. Minä vain rakastan sinua niin paljon!" Mamoru kuiskasi kiihkeästi.

"Mamo-chan arigato," Usagi hymyili ja suuteli poikaystäväänsä.

"Hei kaverit! Haluaisitteko syödä vähän pannukakkuja? Minä en millään jaksa syödä niitä kaikkia yksin," he kuulivat Makoton sanovan.

"Kyllä, mikä ettei," kuninkaallinen parimme vastasi.

Kaksi tuntia myöhemmin:

"Kiitos pannukakuista Mako-chan," Usagi hymyili ystävälleen.

"Ilo oli kokonaan minun puolellani. Aiotteko siis nyt mennä tapaamaan lääkäriä?" Makoto vastasi hymyillen prinssilleen ja prinsessalleen.

"Kyllä olemme menossa. On paras ratkaisu varmistaa, että vauvalla on kaikki hyvin ja että milloin laskettu aika on," kuninkaallinen parimme vastasi hänelle.

"Okei. Onnea! Heippa," Makoto nyökkäsi

"Kiitoksia! Heippa," parimme vastasi.

"Mamo-chan… oletko sinä nyt aivan varma että haluat ottaa minut ja syntymättömän vauvamme mukaan elämääsi? Ymmärrän kyllä, jos et halua päästää meitä sisään elämääsi, mutta…" Usagi kysyi pelokkaana poikaystävältään, kun he saapuivat paikalliseen sairaalaan.

"Usako, olen 1500% varma että haluan teidät elämääni. Minä rakastan sinua ja haluan sinut ja syntymättömän vauvamme enemmän kuin mitään muuta maailmankaikkeudessa! Pyydän, älä ikinä epäile sitä rakkaani. En kykene elämään ilman sinua tenshi," Mamoru vastasi suudellen ja halaten Usagia kiihkeästi. "Voi luojan tähden! Rakastan häntä niin paljon! Hän on elämäni ja rakkauteni sisältö tässä kauheassa ja kylmässä maailmassa! En ole mitään muuta kuin hyödytön paskiainen ilman häntä elämässäni! Ja nyt… nyt me tulemme vihdoinkin saamaan sen perheen jonka olen halunnut saada jo niin pitkään aikaa," Mamoru ajatteli kun hän piteli kaunista pientä pupuaan lähellä sydäntään. Hän ei vain yksinkertaisesti halunnut päästää tätä käsivarsiltaan enää koskaan.

"Arigato Mamo-chan! Minä rakastan sinua niin paljon," Usagi kuiskasi kun he lopulta kävelivät sisään sairaalan odotushuoneeseen päästämättä toisiaan käsivarsiltaan.

Se oli varmaa, että jokainen, joka näki heidät sairaalassa, huomasi ihanan parimme syvän ja kiihkeän rakkauden.

Luku 1 loppuu tähän.

Luku 2 ilmestyy heti kun saan sen käännettyä Suomeksi.

Käännökset japanin-kielisiin sanoihin:

Ano = No…

Arigato = Kiitos

Moshi Moshi = Haloo/ Hei (kun vastataan puhelimeen)

Tenshi = Enkeli

Kirjoittajan kommentti:

Okei, tästä hommasta näköjään tulee sellainen projekti että käännän kaikki tarinani Suomen kielelle. Ainakin sellainen olisi tarkoituksena. Teen tämän erityisesti niitä suomalaisia ihmisiä varten jotka osaavat huonosti englantia/ eivät osaa sitä ollenkaan. Toivottavasti tarinoilleni riittää lukijoita. Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita. Niitä voi lähettää tuossa sivun alalaidassa näkyvästä palkista jossa lukee; REWIEV THIS STORY/ CHAPTER. Kommenttien lähetys onnistuu, vakkei olisi edes rekisteröitynyt koko sivustolle. Iloista kevään jatkoa!

Terveisin

Enkelisisar