Kirjoittaja: Washu
Varoitukset/ikäsuositus: Jotain k-13 pintaan kielenkäytön, väkivallan ja angstin takia.
Paritukset: Lievää UlrichXOdd
A/N: Pahoittelen syvästi sitä, että "raiskasin" lastensarjan hahmot angstilla, verisellä väkivallalla ja lievällä poikien välisellä rakkaudella XD
Tartu kädestä - prologi
Sade. Se kastelee minut kokonaan. Seison paikallani ja kohotan katseeli kohti taivasta. Sadepisarat osuvat silmiini. Painan ne kiinni. Kellertävät hiukseni ovat valahtaneet alas ja vaatteeni ovat märät. Olen seissyt tässä jo jonkinaikaa. Silmäkulmastani vierähtää kyynel, joka sekoittuu heti sateeseen. Minun on paha olla. Syvälle sisälleni sattuu.
Yleensä olen hilpeä, kerskailen ja vitsailen muille. Se on kuitenkin useinmiten vain pelkkä suojamuuri. Tahaton valhe, joka tulee jo luonnostaan. Niinkuin hymykin jonka luon ystävilleni. Se on harvoin aito. Vain virnistyksen muotoon puettu valhe.
En tahtoisi satuttaa muita, mutta on vain osaa olla muuten. En osaa sanoa suoraan ja purkaa sitä mitä on sisälläni.
Jyrähdys. Taivas värjäytyy hetkessä valkeaksi. Juoksen kiireesti sisään asuntolaan. Aulaan päästyäni ravistelen vaatteistani pahimmat vedet pois ja pörrötän hieman hiuksiani, jotta ne nousevat taas pystöön. Siirryn kerroksen ylös päin ja kävelen aivan käytävän päähän. Siellä on ovi. Kaivan pienen hopeisen avaimen taskustani ja asetan sen lukkoon. Kuuluu hento naksahdus ja ovi avautuu naristen.
Koirani Kiwi tervehtii minua iloisesti ja heiluttaa häntäänsä. Sitten se hypähtää sängylle ja käpertyy mukavaan asentoon. Minä huokaisen hiljaa ja lasken reppuni maahan. Luon pienen silmäyksen huoneeseen. Huomaan, että Kiwi on tehnyt taas tuhojaan. Se on silpunnut liian matalalla olleet paperit, levittänyt roskakorin ja repinyt sängyistä lakanat – niin minun, kuin Ulrichinkin. Tänään en kuitenkaan jaksa välittää vaan riisuudun ja lysähdän sänkyyn.
En kuitenkaan saa unta vaan valvon useamman tunnin. Kuulen kuinka joku astelee käytävässä ja pysähtyy oven eteen. Avain kalahtaa lukossa, jonka jälkeen ovi aukeaa narahdellen. Vedän peiton korviini ja leikin nukkuvaa.
Lähes kokonaan vihertäviin vaatteisiin sonnustautunut ruskeat hiukset omaava nuori poika hiipii sisään. Hän katsahtaan minuun. Minä puserran silmäni entistä tiukemmin kiinni. Poika riisuutuu ja käy nukkumaan. Minä puristan peitonkulmaa tiukasti käsissäni. Olen varma, että tänäkään yönä minä en nuku...
-...-...-...-
Jatkuu sitten kun jaksan kirjoitella lisäää...