Jos voisit unohtaa yhden asian maailmassa, mikä se olisi? - Sinä.
Kirje yksi:
Sydämeni on rikki. Uskotko? Se ei ole vain tunne. Se on palasina. Tunsin sen.
Se tuli kuin salama taivaalta. Isku, joka rikkoi sen, mitä luulin että varjelit.
Nyt tunnen itseni tyhmäksi. Nakersit sisintäni niin kauan, että minusta tuli heikko.
Sokea näkemään selvä asia. Luulin, että olit vain ujo, että pelkäsit näyttää
tunteitasi. Mielessäni olit hauras, minun täytyi tukea sinua.
Olin lelusi. Sinä viekas marionetisti. Valmiina katkaisemaan naruni.
Miksi...? Sanoinko sen liian harvoin? Sen että rakastan -ei vaan jumaloin
sinua...jokaisella solullani, sydämelläni, lihaksellani.
Vai sanoinko sen liian usein?
Kerro minulle, ole kiltti.
Minun pitäisi kai vihata sinua. Kerro miksi en pysty?
Kiltti...
Kirje kaksi:
Silmäni eivät pysy auki. Itkin koko yön. Olen säälittävä, tiedän sen.
Tarvitsen sinun ääntäsi sanomaan sen. Se on energialähteeni, jokaisen aamun
pelastus. Aamulla heräsin yksin. Se oli kauhea tunne. Kun en saanut katsella
nukkuvia kasvojasi, hetkeä ennenkuin heräisit. En voinut upottaa kasvojani
silkinpehmeisiin hiuksiisi, ja vetää syvään henkeä jolloin olisin haistanut hennon
kukkaistuoksun. En voinut maikoilla vierelläsi kunnes ensimmäiset auringonsäteet
pilkistäisivät verhon rakosesta ja kutittelisivat kasvojamme heräämään uuteen
päivään.
Minulle tämä ei ole uusi päivä. Haluan elää menneisyydessä.
Koska sinä olet siellä...
Kirje kolme:
Kolmas päivä ilman sinua. En voi tottua tähän. En halua tottua tähän.
Olen tunnoton. Tyhjä.
Joku sanoi joskus, että rakkaus on silta kahden ihmisen välillä.
Minusta tuntuu kuin seisoisin sumun peittämän siltamme reunalla, yhden askeleen päässä kuolemasta. Jos kääntyisin, seisoisitko takanani käsi ojennettuna? Auttaisitko minut pois reunalta. Entä jos silta murtuisi altamme? Menettäisinkö
sinut iäksi?
Nyt minun tekee mieli vain hypätä. Katsomatta taakseni.
Pimeyteen.
Jotta voisin unohtaa...
Kirje neljä:
Olen pahoillani. Eilen tunsin jotain uutta. Tunsin halua päästä tästä tuskasta.
Halua aloittaa kaikki alusta.
Mutta sitten muistin meidät. Kaikki hetkemme. Sinut.
Näetkö? Pelastat minut kerta toisensa jälkeen. Se merkitsee jotain, eikö?
Toivon, että ymmärrät olevasi elämäni tärkein asia. Edelleen.
Kirje viisi:
Tänään satoi kaatamalla. Pisarat ropisivat kiivaasti ikkunaani vasten.
En ole nukkunut moneen päivään.
Lepo ei tunnu enää tärkeältä. Ja näkisin kuitenkin unta sinusta.
Öisin mietin onko oikein antaa anteeksi sinulle.
Särjit sentään sydämeni. Muutit elämäni, monessa mielessä.
Kohtelit minua kuin roskaa.
Päädyn aina samaan vastaukseen; ilman sinua ei ole mitään.
Koska rakastan sinua.
Siksi rukoilen.. anna anteeksi kaikki asiat joilla satutin tai loukkasin sinua.
Yritän tehdä saman. Yritän koko ajan.