"No niin, nyt matalaa profiilia meinaan", Valkoparran ensimmäisen osaston päällikkö Marco suhahti tovereilleen. Ace, Thatch, Haruta ja kourallinen miehiä kaikkien osastoista nyökytteli juuri sen näköisinä, että he unohtaisivat neuvon heti kun Marcon silmä vain välttäisi. Kaikki olivat peittäneet merkkinsä, joista heidät saattoi tunnistaa Valkoparran alaisiksi, sillä vaikka nyt oltiin niin sanotulla "ei-kenenkään-maalla" eli saari ei ollut kenenkään keisarin aluetta, kannatti kaikesta huolimatta pysytellä mahdollisimman hiljaa. Marco heilautti kassinsa olalle ja alkoi tutkia kokin kirjoittamaa monisyistä ostoslistaa.

Olvia

Vähän lisää olvia

Lihaa

Kasviksia, mielellään kauden

Vettä

Jauhoja

Vielä lisää olvia

Ota nyt tästä selvä meinaan, Marco mietti päätään raapien. Piraattijoukkio astui varjoisalta kujalta vilkkaalla kadulle, jossa myyntikojut toistensa vieressä pullistelivat mitä ihmeellisimpiä ruokia, mausteita, esineitä ja muuta roinaa. Pari keikistelevää tyttöä käveli ohi ja jäi tuijottamaan Marco kuiskutellen toisilleen. Ace kaappasi toveriaan kaulasta ja virnisti viekkaasti.

"Eikö sun olisi jo aika hankkia joku?" pisamanaamainen nuorukainen naurahti.

"Niin mikä?" Marco kysyi väsyneesti tietäen kyllä vastauksen.

"Joku tyttö."

"Hanki kuule vain ihan itsellesi; minä en moista meinaan tarvitse."

"Mieti nyt Marco, kuinka vanha sä edes olet? Kyllä sulla nyt joku vakituinen pitäisi olla. Ottajia kyllä löytyisi, ainakin nuo kaksi tuossa olis valmiita vaikka suutelemaan sun jalkoja, jos pyytäisit", Ace nyökkäsi kohti kuiskuttelevia tyttöjä. Marco vilkaisi heitä, jolloin molemmat karahtivat punaisiksi ja lähtivät tirskuen jatkamaan matkaansa. Marco ravisti Acen käden olkapäältään.

"Usko kerralla Ace; minä en tarvitse ketään tuollaista tyhjäpäistä kikattajaa riesakseni", Marco suoristi paitaansa, "Jatketaanko matkaa meinaan?"

Ace kohautti olkiaan toverinsa uppiniskaisuudelle ja joukkio lähti puikkelehtimaan pitkin markkina-aluetta.

Remora oli kuuluisa kauniista mosaiikistaan; pienet ja suuret kimaltelevat palaset verhosivat niin katuja, talojen seiniä kuin hulppeita koriste-esineitäkin. Kuviot kertoivat tarinoita saaren historiasta, legendoista, kansansaduista. Muut turistit töllistelivät kuvia niska kenossa, mutta piraattijoukkio paineli suoraviivaisesti eteenpäin. Aamu ehti kuitenkin vaihtua aikaiseksi iltapäiväksi, ennen kuin kaikki tarpeelliset tarvikkeet oli ostettu. Kaikilla oli painavat kantamukset mukanaan, kun he lähtivät kävelemään kohti satamaa. Yhtäkkiä Marco tunsi jonkun käyvän housujensa taskulla. Hän vilkaisi taakseen ja näki pienen pojan tunkevan hänen rahapussinsa taskuunsa. Rahapussin, jossa olivat kaikki vaihtorahat, liki viisisataa berryä.

"Hei sinä senkin..!" Marco älähti käännähtäen kokonaan ympäri. Poika tajusi tulleensa huomatuksi ja pisti juoksuksi. Marco tyrkkäsi tavaransa Acelle ja lähti pinkomaan pojan perään.

"Pysähdy, senkin riiviö!" Marco karjui tönien ihmisiä pois tieltään. Poika luikki ketterästi kojujen ali ja hyppi tynnyreiden yli ja Marcolla oli todella työ pysytellä vauhdissa mukana.

Helkkari! Pentu tuntee kaupungin kuin omat taskunsa! Jos nyt meinaan päästän sen näkyvistä, saamme sanoa hyvästit rahoille ja joudumme selittämään kaikille... Pilkasta ei tulisi meinaan ikinä loppua.

Poika luikahti kujalle ja Marco kiristi tahtia. Pikku varas oli juuri kiipeämässä köynnöksen peittämää seinää pitkin, kun Marco nappasi häntä takin liepeestä ja veti alas. Poika kiljahti ja yritti potkia ja lyödä Marcoa, mutta voimasuhteet olivat nyt muuttuneet. Lisäksi Marco oli yli kaksi kertaa pikkupojan pituinen, joten hänen tarvitsi vain pitää poikaa aloillaan, kunnes tämän voimat loppuivat.

"No niin riiviö. Anna rahat tänne. En halua satuttaa sinua meinaan, mutta ne rahat ovat meille hyvin tärkeitä", Marco sanoi. Poika kohotti uhmakkaasti kasvonsa, vaikka itku teki selvästi jo tuloaan.

"Niin ne ovat minullekin!" hän ulahti ja puristi pussin rintaansa vasten. Marco huokaisi syvään.

"Kuuntelehan nyt meinaan; joko annat rahat kiltisti minulle tai sitten minä otan ne sinulta hiukan vähemmän kiltisti."

Pojan alahuuli alkoi väpättää ja Marcon kävi häntä sääliksi. Hän päästi hiukan otettaan, mutta se oli virhe; poika potkaisi häntä suoraan polveen ja kierähti taas kiipeämään seinälle. Marco ärähti ja tarrasi poikaa kauluksesta nostaen hänet ilmaan. Samassa jokin iskin Marcoa keskelle selkään sellaisella voimalla, että hän taipui kaarelle ja lensi vatsalleen maahan. Poika kompuroi kiireesti taaksepäin tuijottaen jotain Marcon takana.

"Iso mies höykyttää pikkupoikia keskellä kirkasta päivää! Häpeä!" kuului hiukan savun korventama, pehmeän särmikäs ääni jostain Marcon takaa.

"Rigel, mene kotiin. Mä hoidan tämän."

Pikkupoika totteli salamana ja kipusi köynnöksiä pitkin katonharjalle sellaista vauhtia, ettei Marco kerinnyt edes tajuta asiaa. Hän könysi ylös selkäänsä pidellen ja kääntyi katsomaan uutta vihollistaan. Nuori nainen tuijotti häntä huvittuneen halveksuen. Hänen vaatteensa näyttivät roskaläjästä tongituilta; punaiset puoleen sääreen yltävät housut ja hihaton paita, joka oli kursittu kasaan sinisellä langalla ruskeista, oransseista, keltaisista ja kaikista niiden eri sävyisistä tilkuista. Siniset takkuiset hiukset olivat kai joskus olleet nutturalla, mutta se oli purkaantunut ja ylipitkät etuhiukset heiluivat tytön toisen silmän päällä. Ne olivat hyvin merkilliset silmät; toinen oli kirkkaan keltainen ja toinen taivaan sininen. Niiden pistävä katse tutkaili Marcoa päästä päähän. Pitkät ja ohuet sormet naputtelivat pitkän, toisesta päästään kaarevan metalliputken pintaa.

"Kuka sä luulet olevasi ja millä oikeudella sä kovistelet mun poikiani?" tyttö naukui kysymyksen kuin kissa, joka valmistautuu hyökkäykseen.

"Millä oikeudella sinun 'poikasi' vievät toisten ihmisten rahoja meinaan?" Marco heitti ärtyneenä takaisin. Tyttö heilautti etuhiuksensa pois tieltä.

"Kohtalon oikeudella", tyttö sihisi ja kyyristyi loikkaan ennen kuin Marco kerkisi edes älytä. Hän ehti vain juuri ja juuri väistämään metalliputken iskun, joka jysäytti mosaiikkikadun rikki siitä kohtaan, missä oli vielä hetki sitten ollut Marcon pää. Tyttö ärähti ja syöksyi uuteen iskuun osuen tällä kertaa seinään aivan Marcon korvan juureen. Hän heilautti jalkaansa ja iski Marcoa suoraan kylkeen. Marco murahti ja sai heti uuden osuma kasvoihinsa. Karhea metalli repi ihon rikki ja ainakin yksi hammas tuntui irronneen. Marco kiepsahti ylös ja tarrasi metalliputkeen oikealla kädellään. Tyttö heitti syöksynsä liike-energialle toisen jalkaansa kohti Marcon kylkeä, mutta Valkoparran ensimmäisen osaston päällikkö kerkisi tarttua häntä siroon nilkkaan. Tyttö äyskähti seisoessaan yhdellä jalalla ja molemmat kädet ylhäällä metalliputken ympärillä.

"Kuinkas meinaan nyt suu pannaan neitiseni?" Marco kysyi huvittuneesti. Tyttö paljasti hampaansa ja murisi syvältä kurkustaan. Sitten hän heilautti toisenkin jalkansa ylös ja iski Marcoa suoraan jalkoväliin sellaisella voimalla, että keltatukkainen piraatti vaipui vedet silmissä maahan päästäen tytön irti. Uusi isku metalliputkesta tuli Marcon selkään ja lonkkaan. Sitten tyttö lopetti ja puhalsi etuhiukset pois silmiltään.

"Ota opiksi ananaspää; Remoran Rosvoruhtinattaren perhettä ei kohdella kaltoin", tyttö iski kujeillen silmää Marcolle, hyppäsi sitten seinälle ja lähti kiipeämään sitä ylös, vaikka jalan- tai kädensijoja ei ollut nimeksikään.

Ananaspää..? Ei hemmetti... Jos joku saa tietää, että otin turpaani tytöltä, en saa enää ikinä rauhaa meinaan.

Muu joukkio odotti Marcoa samassa paikassa kuin he olivat eronneetkin.

"No mutta Marco! Minkä jyrän alle sinä olet jäänyt?!" Rakuyoo kysyi ja tuli lähemmäs katsomaan toverinsa vammoja. Marco saattoi hyvin kuvitella; verta valuva turpoava naama, ontuva vasen jalka ja verestävä kylki. Ei Valkoparran ensimmäisen osaston päällikköä ihan joka päivä nähnyt niin surkeana.

"Kuka ton teki?!" Ace karjui silmät leimuten.

"Ace rauhoitu..." Marco yritti.

"Menen etsimään sen ruojan... Se saa vielä maksaa tästä..!"

"ACE!" Marco ärjäisi. Kaikki kääntyivät katsomaan Marcoa, joka ei juuri ikinä kohottanut ääntään tovereilleen. Nyt hän katsoi Ace tuimana.

"Anna olla Ace... Tuollainen ei ole tarpeen meinaan..." Marco mutisi. Hän kasasi tavaransa ja lähti harppomaan vaivalloisesti kohti satamaa.

"Mitä te odotatte? Alkakaahan meinaan tulla!" Marco huudahti typertyneille tovereilleen. Nämä tottelivat ja vaitelias joukko jatkoi matkaansa.

"Pahan näköistä..."

"Kuka tämän oikein teki..?"

"Tuosta tulee takuulla arvet..."

"En ole ikinä nähnyt Marcoa tuollaisena..."

Marco kiristeli leukojaan laivalääkärin kursiessa hänen haavojaan kasaan lähes koko miehistön pällistellessä ympärillä. Valkoparta tuijotti mietteliäänä poikaansa.

"Siis jos minä ymmärsin oikein, sinä yritit kiivetä sen kakaran perässä katolle ja tipuit sieltä alas?" Valkoparran möreä ääni täytti ruokailutilan jonne piraatit olivat kokoontuneet.

"Niin, ei mitään sen kummempaa meinaan", Marco heilautti vähättelevästi kättään, "Alla vain sattui olemaan ikävä tavaraläjä joka repi haavat."

"Selvä sitten, grah hah haa", Valkoparta naurahti saaden aikaan kohahduksen piraattien keskuudessa. Marco nousi tuolistaan ja käveli ovelle.

"Tai sitten sinut murjoi joku, jonka haluat hoidella itse", Valkoparta virnisti ovelana. Marco pysähtyi niille sijoilleen. Muut pidättivät hengitystään.

"Kuinka kauan lokin saaminen kestää?" hän kysyi.

"Remoralla se vie kymmenen päivää", navigaattori vastasi.

"Hyvä. Se riittää", Marco mutisi ja sulki oven perässään.

Huom 1. Tiedän, töykeää haukkua Marcoa ananaspääksi, mutta ei voi mitään.

Huom 2. Niille, joita kiinnostaa tietää; Asalinan nimi kehittyi sanasta linnassa, kun satuin näkemään sen peilin kautta väärinpäin ja rupesin pyörittelemään sitä mielessäni.

Huom 3. Edelliseen viitaten, onko minulla elämää?