Disclaimer: J.K. Rowling'n. Kaikki mitä et tunnista kuuluu tämän tarinan kirjoittajalle.
Title: Petunian eläm
Author: Petal Sword
Paring: Petunia/Remus spirital
Summary: Petunian elämää Tylypahkassa.
Warnings: het
Rating: G
----------
Kaunis ruskea hiuksinen, ja sinisilmäinen tyttö katsoo ulos ikkunasta. Hän viettää kolmatta vuotta Tylypahkassa noitien ja velhojen koulussa. Tyttö on ihmissusi ja on viettänyt aikaansa useita vuosia ihmissusi-muodonmuutosten aikana, Remus Lupinin kanssa. Kyllä, hän tietää Remus Lupinin olevan ihmissusi, onhan hän itsekkin sellainen. Tyttö on samassa tuvassa Remuksen kanssa, Rohkelikossa, ja hän on vielä saman ikäinen kuin poikakin.
Mua et sä nähnyt koskaan,
tuntenut et
Sua surra nyt saan,
etkä sitä tiedä s
Muodonmuutosten aikana, hän oli huomannut haluavansa olla Remuksen ystävä, he olivat niin samankaltaisia.
Tyttö henkäisi syvään ja katsoi Kelmejä, jotka keksivät taas uutta pilaa Luihuisten pään menoksi. Hänen ei käynyt Luihuisia sääliksi, sillä he olivat usein haukkuneet häntä kuraveriseksi, kuten myös hänen sisartaan Lilyä. Joo, hän oli Lilyn sisar Petunia Evans. Hän rakasti sisartaan, ja sisar häntä.
He molemmat olivat olleet innoissaan siitä, että he olivat päässeet Tylypahkaan. Kutsukirjeet, jotka he olivat saaneet, olivat yhdistäneet heitä, ja heistä oli tullut hyvin läheisiä.
Anna anteeksi et sua laimin löin,
sitä kadun m
Yhdistää meit koulu tää,
siit luovu en
Lily ei tietenkään tiennyt hänen olevan ihmissusi, ja se oli hyvä. Voi olla että sen jälkeen Lily vihaisi häntä loppu ikänsä.
Petunia huokaisi syvään, ja katsoi sisartaan, joka jutteli ystäviensä kanssa Jamesista.
Sitten hän vilkaisi taas Remukseen ja muihin Kelmeihin, jotka olivat vieläkin paneutuneet keskusteluunsa. Mutta kuitenkin vähän ajan kuluttua Remus nosti katseensa suoraan häneen. Petunia sävähti katseen alla, ja Remus käänsi päätään takaisin muihin Kelmeihin päin, sanoen heille jotain. Kunnes nousi, lähtien kävelemään hänen suutaansa.
Tunnen sen oudon kosketuksen,
sun silmäs hohtaa kultauttaan
Silloin tunsin sen,
tunteen hiljaisen
Petunia:
Olit minun tasallani, ja istuit viereeni. Katselit mua hetken kuin miettien, sitten sanoit sen: "Ollaanko ystäviä?"
Ojensit käden merkiksi ystävyyden, siihen tartuin mä katsoen kullan ruskeisiin silmiisi, ja hymyn palkaksi sain.
Pyysit mua ystävien luo, ja suostuin ilomielin pyyntöösi. Katsoin arasti ystäviäsi miettien että olisinko tervetullut vai en, sain kuitenkin lämpimän hymyn vastaan, enkä voinut olla hymyilemättä takaisin. Esittelin itseni Petunia Evansiksi ja ilmeenne kovenivat, ihmettelin käytöstänne, mutta ilmeettöminä pysyitte. Jähmetyin pelosta ja hämmennyksestä, en tiennyt mitä tein väärin, inhon luin silmiltänne.
Olin vaiti... silloin ymmärsin, se teki kipeää, mutta kun näin sisareni kasvot ilkkuvan selkeää viestiä: "Hah haa, mitäs kiusasit minua pienenä, nyt sait tietää miltä minusta tuntui."
Niin, silloin ymmärsin, veistä väänettiin sielussani ja olin surusta sekaisin. Hymyilin kuitenkin teille pienesti, ja käännyin kannoillani. Kävelin koulun katolle, ja annoin tuulen tuivertaa hiuksiani.
Ymmärrän sua sisko kulta,
elämä vie multa
Enää sua en nää,
mut tää on eläm
Onnea sulle sisko kulta,
elämä on kultaa
Rukoilin anteeksi antoa Jumalalta, ja tunsin hänen antavan mulle anteeksi. Hyvin mielin voisin mennä taivaaseen, eikä kukaan kaipaisi minua kotiin. Astuin katon reunalle, koukistin polveni, ja hyppäsin illan pimeyteen.
----------
Toivottavasti nautitte tarinasta.
Kommentteja, kiitos! Ne saavat uuden hienon kodin ja lämmittävät mukavasti... ;)
Ideat ja sen sellaiset ovat tervetulleita.
Teitä viihdytti: Petal Sword