Fictin nimi: Vienmēr

Kirjoittaja: WashuNeko

Ikäsuositus ja varoitukset: Kyllä se sen k-15 ylittää. Väkivaltaa, kidutusta, sotaa, verta ja kaikkea enemmän tai vähemmän muuta mukavaa... :3

Paritukset: Ei varsinaisia parituksia, ehkä hieman lievää Venäjä/Kiina, Kiina/Liettu, Preussi/Kanada, Venäjä/Latvia, Amerikka/Englanti ja monia muita...

Fictissä esiintyvät hahmot: Kiina, Venäjä, Liettua, Latvia, Kanada, Preussi, Viro, Englanti, Amerikka, Saksa ja Ranska...

Hahmot kuuluvat: Himaruya Hidekaz

Juoni pähkinänkuoressa: Kiina joutuu Venäjän kynsiin. Suurella maalla on valtansa alla jo Liettu, Latvia, Viro, Kanada ja Preussi. Kukaan ei auta, sillä muut luulevat heidän hypänneen itse "kommarin" mukaan. Niin Yaokin aluksi ajattelee muista Venäjän talossa asujista, mutta jos hän aikoo selviytyä hänen on opittava luottamaan muihin jotka loppujenlopuksi ovat samassa tilanteessa kuin hän itse.

A/N: Tiedän... tiedän... tiedän... Minulla on 101 fanfictiä kesken, mutta en vain voi sille mitään... Sillä kun kirjoitusinspiraatio ja hyvä idea iskevät on vain pakko kirjoittaa X) Joten yrittäkää kestää. Kyllä minä kaikki vedän loppuunasti, joko ennemmin tai myöhemmin. Nooh... Sitten itse tästä fictistä... Tämä taitaa olla taas sitä minun perussettiäni eli jotain todella sadistista mömmöä, josta kukaan ei saa mitään selvää XD Mutta kuitenkin... Kiinan ja Venäjän välille kirjoitetaan aina monissa ficteissä jonkinlainen siirappinen romanssi, mutta tässä ette sellaisesta ikäväkyllä pääse nauttimaan. Hyviä lukuhetkiä :3

Prologi

"Päästä irti minusta, sinä... Sinä... Säälit-..." Sanat kuolivat Yaon kurkkuun ennenkuin hän ehti lausua niitä.

Suuren venäläismiehen astuessa sisään muutamaa minuuttia aikaisemmin hän oli tuntenut suunnatonta vihaa ja jopa kapinahenkeä, mutta nyt nuo tuntemukset alkoivat hiljalleen hiipua. Niiden tilalle asettui pelko ja epävarmuus.

Siitä huolimatta Kiina kohtasi hänen käsistään kiinni pitelevän huomattavasti suuremman miehen katseen. Yao joutui kuitenkin kääntämään katseensa takaisin maahan. Hän ei kyennyt katsomaan kauvempaa noihin violetteina hohkaaviin silmiin ja näkemään tuota suorastaan ivallista virnettä.

Kiina yritti vielä kerran riuhtaista itsensä irti toisen miehen otteesta, mutta epäonnistui täysin. Hänen voimansa eivät läheskään riittäneet vastustamaan Venäjää, sillä viimeaikoina käydyt sodat olivat vaatineet veronsa.

Ivan katseli hetken Yaon pyristelyä, mutta riuhtaisi sitten tämän kädet voimakkaasti ylös päin, niin että hentorakenteisen kiinalaismiehen oli pakko seisoa varpaillaan.

"Päästä irti!" Mies protestoi kova äänisesti Venäjän liikettä, sillä hänen ranteisiinsa sattui.

"Hys... Pikku Yao, sinä pidät aivan liikaa meteliä." Suurempi mies sanoi, irrotti toisen kätensä Kiinan ranteista ja vei sen tämän huulille.

"Olet nyt vain hiljaa ja tulet minun mukaani, Da." Ivan lausui hieman lapselliseen sävyyn, tietäen millaisen reaktion nuo sanat saisivat aikaa Yaossa. Vanhemman miehen silmissä hehkuin viha.

"En ikipäivänä tule sinun mukaasi!" Kiina karjui niin lujaa kuin kykeni, päin Venäjän naamaa.

"Voi kyllä sinä tulet, Da." Pidempi mies virkkoi, astui muutaman askeleen eteenpäin ja painoi Yaon suurella voimalla vasten heidän takanaan olevaa seinää. Kiina ähkäisi kivusta, kun hänen selkänsä iski seinään Venäjän painon saattelemana.

"Yao tulee mukaani, Da." Ivan hihitti hänen korvaansa. Vanhempi mies räpytteli hetken tummanruskeita silmiään pidätellen itkua, mutta ei kyennyt siihen vaan pian kyyneleet valuivat pitkin hänen kasvojaan. Pakokauhu valtasi hänet ja hän alkoi rimpuilla rajusti Venäjän otteen alla.

"Ei... Ei...! Olen nähnyt mitä olet tehnyt muille kansoille jotka eivät ole suostuneet vapaaehtoisesti tulemaan sinun kanssasi! Minä en tahdo tulla kanssasi!" Yao huusi.

"Da. Kyllä sinä tahdot." Ivan kuiskasi hänen korvaansa ennenkuin päästi irti ja löi tätä voimakkaasti. Kiina lysähti lattialle tokkuraisena ja hänen nenästään alkoi vuotaa verta. Veri muodosti hitaasti maahan pienen karmiininpunaisen lammikon.

"Minä en tahdo..." Mies kuiskasi hiljaa ennenkuin kaikki pimeni.

-...-...-...-

A/N: Elän kommenteista, joten ne ovat suotavia... Ja jos uutta lukua ei ala kuulua kahden viikon sisään niin saa tulla potkimaan vauhtia :3