A/N: Tämä jatkuu suoraan siitä, mihin "Arlongin ja Enelin matka Fairy Vearthiin" jäi, joten kannattanee lukea kyseinen fic ensin. Ja tässä ei-shounen-ai loppu on canon, kun taas shounen-ai loppu ei ole.

Varoitukset: Shounen-ai, itse keksittyjä paikkoja, mahdollisesti muutama sivusivuhahmo OC.

Paritukset: ArlongxEnel, viittauksia ArlongxNamiin ja ehkä EnelxNamiinkin. Saatan ujuttaa mukaan KuroobixArlongia, mutten lupaa mitään.

Muuta: Kuten edellinenkin fic, myös tämä on drabble-fic, eli kappaleet ovat lyhyitä ja kuvailua yleensä vähän. Päivittäinen jatko, mikäli mitään katastrofia ei osallani tapahdu.

Meren pohjassa

Arlong ei edes muistanut milloin oli viimeksi nukkunut näin hyvin. Hän oli nukkunut paremmin kuin aikoihin ja se johtui luultavasti siitä, että hän ei ollut kuussa, eikä sen puoleen Maximillakaan. Ei, Arlong oli Grand Linen pohjalla käpertyneenä erään mukavan kiven alle merivirtausten saavuttamattomiin. Se kivi oli ollut siinä kohdilla juuri sopivasti Arlongin sukeltaessa, joten hän oli päättänyt käyttää tilaisuuden hyväkseen nyt kun siihen oli mahdollisuus. Tietenkin niin hyvän kiven alla oli ollut asukas ennen haimiestä, mutta sekin oli kätevästi palvellut ruokapuolena. Kaikin puolin loistava alku hänen paluulleen tälle maalle.

Arlong oli ollut hetkisen epävarma siitä, että kannattaisiko hänen noin vain Enelille ilmoittamatta yöpyä meren pohjassa. Hän oli kuitenkin pyyhkinyt sen ajatuksen mielestään, sillä Enel oli hänen lähtiessään ollut hänen palaamisensa puolesta niin huolissaan, että tämä odottaisi pinnalla varmaan vuosikymmenen ennen kuin uskoisi Arlongin hylänneen hänet. Tai ei, Arlong tunsi Enelin tuota paremmin. Tämä odottaisi viikon korkeintaan ja lähtisi sitten pois. Haimiehellä ei kuitenkaan ollut aikomuksena olla pohjassa niin kauan, vaan hän oli itse asiassa jo uimassa pintaa kohti, napattuaan ensin pikku evään matkaansa. Harmi kun vedenalla ei kasvanut omenoita, Enel olisi nimittäin ilahtunut niistä kovasti.

Arlong hymähti ja potki jaloillaan leppoisasti vettä, nousten hitaasti, mutta varmasti pintaa kohti. Hitaasti ainakin kalamiesten mittapuulla, ihmiset nimittäin saivat nähdä vaivaakin sellaisen vauhdin saavuttamiseksi. Arlongille se kuitenkin oli suhteellisen hidas vauhti, mutta eihän hänellä kiirettä ollut. Sitä paitsi hänen piti raahata mukanaan itseään isompaa kalaa, joten ei hänen voinut olettaakaan uivan mitenkään kovin huimaa vauhtia, kala nimittäin toimi aika hyvänä vastuksena vedelle.

Hetken päästä Arlong näki jo valoa yläpuolellaan, mikä tarkoitti, että hän oli jo lähellä pintaa. Hymy huulillaan haimies lisäsi vauhtia ja rikkoi vedenpinnan tuota pikaa. Hän katseli hiukan ympärilleen ja näki Maximin muutaman sadan metrin päässä itsestään. Kyllä, tämä oli selvästi Grand Line, sillä millään muulla vesistöllä Arlong ei eksyisi niinkään kauas aluksesta, joka ei luultavasti ollut liikkunut metriäkään siitä, mihin haimies sen lähtiessään jätti. Enel oli varmasti pitänyt huolen siitä, että Maxin pysyy paikoillaan, jotta Arlong löytää takaisin. Näköjään tämä oli jopa nostanut aluksen vedenpinnan yläpuolelle, jolloin ei hirveästi edes ollut pelkoa siitä, että se ajelehtisi jonnekin.

Enelistä puheen ollen...

"Arlong! Olisit saanut edes ilmoittaa minulle jääväsi koko yöksi seikkailemaan! Meinasin jo lähteä ilman sinua!" Enel huusi alukselta, selvästi tämä oli kuullut mantrallaan Arlongin nousevan pintaan, vaikka haimies oli vielä kaukana. Arlong virnisti ja pyöräytti silmiään. Niin varmaan.