I suck at summaries xP

Okei, okei. Tämä on niin sanottu häpeämätön parodia, joka syntyi aikana, jona en ollut saanut pieraistua minkäänlaista materiaalia ikuusuuksiin. Undertale oli ensimmäinen asia miesmuistiin, joka vei niin sanotusti kielen mennessään, eikä tämä tarina todellakaan tee täyttä oikeutta näille mahtaville hahmoille. Mutta siitä nyt paskat. Se on tehtävä, mikä on tehtävä. Fanfictionissa tai AO3:ssa ei ole ollut vielä yhtäkään suomenkielistä UT-fikkiä, MUTTA SE MUUTTUU NYT! Joten mikä olisikaan parempi lahja fandomille kuin fikki, jossa juopotellaan, kiroillaan, pervoillaan ja viljellään meemejä joiden parasta ennen -päivä oli jo vuonna nakki ja kives? Lisäksi pääsemme näkemään superärsyttäviä OC-hahmoja joilla on fonttinimet! Jipii!

Paritukset: Undyne/Alphys (siis daa!), OC/Sans, OC/Papyrus, OC/Alphys, Mettaton/Papyrus, Catty/Bratty, Asgore/Toriel, Mettaton/Catty/Bratty (ehkä), Sans/Toriel (ehkä) OC/Catty/Bratty, OC/toinen OC (joo... tästä tarinasta vaan nyt tuli... tämmönen. Se oli vahinko.)

Varoitukset: Jallua, seksiä ja pahennusta. Tässä on ihan tarkoituksella se M-rating eli nyt kaikki pois jotka ei halua pervoilua. Lisäksi ihan vitun ärsyttävä pahis joka saattaa käyttää homofobista ja muutenkin hyvin kypsää ja aikuista kielitä.

Ja spoilereita pelistä! Paljon!

Pacifist Endingistä oli kulunut 10 vuotta. Frisk, Sans, Papyrus, Undyne, Alphys ja Mettaton olivat ottaneet kaiken irti maan päällä asumisesta. Oli ollut road trippejä, festareita, teknoreivejä, vaahtobileitä ja naku-uintia.

Mettaton oli ollut maan päälläkin julkkis ja seksisymboli, ja Undyne erittäin kovan maineen omaava badass motherfucker. Toriel ja Asgore tukivat Friskiä opiskelussa ja lajien välisen rauhan ylläpitämisessä. Alphys opiskeli myös edistyäkseen tiedeprojekteissa, tosin kaikkein mieluiten hän makasi kotona Undynen kanssa katsomassa animea ja syömässä roskaruokaa. He olivat edelleen umpirakastuneita. Undyne ja Papyrus olivat halunneet keittiöalalle, mutta heidät potkittiin koulusta pihalle ensimmäisenä päivänä, joten he tekivät siitä lähtien ns. paskaduuneja ja harrastivat yhdessä mm. parkouria ja motocrossia.

Ylipäätään monsterit ja ihmiset olivat tulleet toimeen paremmin kuin muinaisina aikoina. Kaikki oli mennyt hyvin...

Kunnes Donald Trump oli valittu Yhdysvaltain presidentiksi. Silloin monsterit totesivat että hyi vittu, paskea, ja muuttivat takaisin maan alle. Vaikka Trump ei saanutkaan virallista lupaa häätää heitä, hän teki heidän elämänsä kaikin muin tavoin niin hankalaksi, että maan alla asuminen oli oikeastaan paljon mukavampaa. Monstereilla oli edelleen laillinen lupa näyttäytyä ihmisten keskuudessa, mutta suurin osa ei sitä tehnyt. Heitä ahdisteltiin paljon ja he mieluummin vetäytyivät kuin aloittivat uuden sodan. Undyne oli aluksi ollut sodasta vähän eri mieltä, mutta oli lopulta ajatellut ystäviään koska luottamus ystäviin on ystävyyttä. Maan alla Asgore ja Toriel palasivat jälleen yhteen, shippaajien riemuksi, ja rupesivat kuninkaaksi ja kuningattareksi aivan kuin ennen vanhaan. Frisk vietti myös siellä säännöllisesti aikaa ja hän ei ollut juuri nyt kovin ylpeä ihmisistä.

Monsterit olivat kuitenkin ehtineet olla maan päällä useita vuosia, siispä he toivat samalla alamaailmaan lisää vaikutteita, kuten teknomusiikkia, tankotanssia ja pornokauppoja. Joten vaikka maan päällä vierailu kusikin tällä hetkellä, elämä alamaailmassa oli nyt paljon mielenkiintoisempaa kuin aikaisemmin ja Mettaton oli lisäksi saanut uusia bisnesideoita.

Frisk, Sans, Papyrus ja kumppanit suunnittelivat aika ajoin, miten saisivat Donald Trumpin pois kuvioista, mutta heidän kätensä olivat aika lailla sidotut. He eivät voineet kuin toivoa, että klovnit tappaisivat Trumpin tai jotain.

Kukaan ei voinut aavistaakaan, että pian he saisivat ihan muuta murehdittavaa...

- Arial, onko sinun tosiaan lähdettävä? Papyrus kysyi silmät kyynelissä.

Arialin upeat violetit hiukset liehuivat tuulessa ja hänen kissankuononsa värisi. Hän nyökkäsi kohtalokkaasti. - Kyllä. Niin on parempi.

- Miten sinä pärjäät? Ja mitä noissa kaikissa muovikasseissa on?

Arial liikahti hieman kauemmas ja puristi muovikasseja tiukemmin. - En... en voi kertoa.

- Mutta Arial... Papyrus nyyhkäisi.

- Anna olla, Papyrus, Sans sanoi. - Näin on tosiaan parempi. Mehän jo melkein menetimme toisemme, koska Arial käänsi meidät toisiamme vastaan.

- Niin minä en kyllä tehnyt! Arial tiuskaisi. - Ei ole minun vikani, jos olen niin vastustamaton, että veljet kääntyvät veljiään vastaan. Sitä paitsi olen teidän serkkunne, senkin pervot. Tämä on minulle vain peliä.

- Sans, tämä on hänelle vain peliä! Papyrus yritti vakuutella veljeään. - Ei hän tarkoita mitään pahaa.

Sans naurahti. - Oikein hyvä läppä. Nauraisin, jos se ei olisi niin perseestä. Miten se tekee tästä yhtään järkevämpää jos tämä on "vain peliä"? Sekoititko koko valtakuntamme asiat vain leikilläsi?

Arial nosti päätään uhmakkaasti. - Ehkä!

- Ja motiivisi oli?

Arial veti syvään henkeä ja katsoi kaukaisuuteen. - Rakkaus.

- OIH! Papyrus huusi liikuttuneena.

Sans pudisti päätään. - Tässä koko keskustelussa ei ole mitään järkeä.

Arial voihkaisi. - Minä yritin vain...

Sans kääntyi hänestä poispäin. - Arial, mene.

Arial ja Papyrus katsoivat toisiaan silmiin. Arialin syvänturkoosit silmät kyyneltyivät, hän kääntyi pois ja lähti juoksemaan, muovikassit, reppu ja huippumuodikas Louis Vuittonin laukku heiluen.

- Minne sinä menet? Papyrus huusi.

- Hyvästi! Arial huusi.

Sans kääntyi nyt katsomaan Arialin perään. Arial katosi Snowdinin lumisiin metsiin, pimeyteen.

- Sinne meni, Sans virnisti. - Päästiinpä siitäkin paskasta. Oh, damn! Minun olisi pitänyt sanoa hänelle "vedä Vuitton päähäsi"! [BA-DUM-TS]

Papyrus nyyhkytti ja pyyhki raivoisasti kyyneleitään.

- Rauhoitu nyt, Papyrus. Eiköhän mennä vetämään perseet?

Papyrus niiskaisi. - Mennään vaan.

He lähtivät tarpomaan kohti Grillby'siä. Papyrus tunsi olonsa niin lyödyksi, että hän meni sinne ihan vapaaehtoisesti.

Juuri kun he olivat astumassa sisään, joku huusi heidän takaansa:

- SANS JA PAPYRUS! SEIIIIIIIS SIIHEN PAIKKAAN!

He kääntyivät. Yleensä, jos joku huusi heille, se oli Undyne. Mutta nyt se oli Mettaton. Kaikessa komeudessaan EX-muodossa, jossa hän oleili nykyään kaiken aikaa.

- Metta-senpai! Papyrus henkäisi ja punastui.

-Ja pyh! Mettaton nosti nokkaansa, ja varmuuden vuoksi myös jalkaansa. - Tänään en ole sinun senpaisi! Sans ja Papyrus, mitä te olette menneet tekemään?!

- O-ou... Sans voihkaisi. - Ei kai vaan...

How can you see into my eyes like open doors?

Leading you down, into my core

Where I've become so numb, without a soul

My spirit's sleeping somewhere cold

Until you find it there, and lead it, back, home

WAKE ME UP

Wake me up inside

CAN'T WAKE UP

Wake me up inside
Call my name and save me from the dark

WAKE ME UP

Bid my blood to run

CAN'T WAKE UP

Before I come undone
Save me from the nothing I've become