Musiikki pauhasi kovaa ja diskovalot välkkyivät. Katselin tyytyväisenä klubini tanssivia asiakkaita korjatessani likaisia laseja pöydiltä. Hymyilin itsekseni. Olin tyytyväinen valitsemaani DJ:hin. Musiikki oli menevää ja kuulosti hyvältä. Kannoin tarjottimen baarin takahuoneeseen ja laskin ne pöydälle. Huokaisin nähdessäni suuren roskasäkin takaoven edessä. Kukaan työntekijöistäni ei ollut viitsinyt viedä roskia ulos. Tuhahdin tarttuessani säkkiin ja avasin takaoven. En vain voinut antaa säkin olla. Raahasin sen ulos roskiksen viereen.
Kuulin auton renkaiden kirskuvan takanani. Käännyn hätkähtäen katsomaan taakseni. Lähelle klubin takaovea oli pysähtynyt tumma pakettiauto, josta nousi muutama tummiin pukeutunutta miestä. He olivat peittäneet kasvonsa. Tunsin sydämeni sykkeen kiihtyvän pelosta, kun tajusin miesten kävelevän minua kohti. Seisoin hetken jähmettyneenä paikoilleni.
"Thea Queen", yksi miehistä sanoi nimeni niin voimakkaasti, että hätkähdin.
He olivat tulleet minun takiani. Miksi? Yritin käsittää, mitä oikein oli tekeillä. Tunsin adrenaliinin virtaavan kehoni lävitse. Tein nopean päätöksen ja juoksin takaovea kohti toivoen ehtiväni ajoissa. Suuret kädet tarttuivat minuun, pyristelin vastaan niin paljon kuin pystyin. Onnistui potkaisemaan minua pitelevää miestä haaroihin ja pääsin irti hänen otteestaan. Juoksin niin kovaa kuin jaloistani pääsin. Yksi miehistä peitti pakoreittini, vilkuilin ympärilleni hädissäni.
"Tulet mukaamme", sanoi matala ääni.
"En! Jättäkää minut rauhaan!"
Minuun tartuttiin takaapäin ja yritin irrottautua otteesta. Kasvoilleni painettiin kostea liina, joka haisi pahalle. Yritin pidättää hengitystäni ja kamppailla vastaan. Lopulta minun oli pakko hengittää ja tunsin menettäväni tajuntani.
Tullessani tajuihini tajusin istuvani liikkuvassa autossa sidottuna huppukasvoillani. En tiennyt, kuinka kauan olin ollut tajuton. Päässäni oleva huppu teki näkemisen mahdottomaksi. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, missä oli tai minne olin menossa. Istuin hiljaa paikallani ja yritin kuunnella ääniä ympäriltäni. Se oli vaikeaa, koska kuulin korvissani sydämeni kiihtyneet lyönnit. Pystyin jotenkin erottamaan jonkun hengityksen. En ollut varma, kuulinko oikein vai kuvittelinko sen. Olin peloissani.
Jonkin ajan kuluttua tunsin auton pysähtyvän. Kuulin liukuoven avautuvan vierestäni ja tunsin käsien tarttuvan olkavarsiini. Minut ohjattiin ulos autosta ja talutettiin äänistä päätellen suureen halliin. Askeleet kaikuivat kolkosti suuressa tilassa. Pelkäsin kompuroivani, koska en nähnyt eteeni.
Lyhyen kävely matkan jälkeen minut laitettiin istumaan tuolille. Tunsin, miten käteni sidottiin nippusiteillä tuolin taakse. Huppu vedettiin pois päästäni ja kirkas valo häikäisi silmiäni. Kesti hetken aikaa kun silmäni tottuivat valoon ja erotin edessäni seisovan miehen kasvot.
"Thea Queen", vieras, matala miehen ääni sanoi.
"Kuka sinä olet?" kysyin tarkastellen hänen kasvojaan.
"Olen Werner Zytle."
"Mitä haluat minusta? Anna minun mennä", sanoin katsellen ympärilleni.
"Haluan näyttää sinulle jotakin", mies sanoi kävellen kauemmas minusta. Seurasin häntä katseellani. Hän painoi seinässä olevaa valokytkintä. Hämärään tilaan minua vastapäätä syttyivät valot. Vedin henkeäni järkyttyneenä, näin vihreään nahkapukuun pukeutuneen hahmon istuvan tuolissa sidottuna.
"Arrow", sanoin sanottua.