Heippa,

tämä on käännös edwardlovesklutzybella:n ficistä "Bella's fear". Olen saanut luvan kääntämiseen.

Vastuunvapautus; hahmot kuuluvat Stephenie Meyerille.

"Bella, milloin sait viimeksi flunssarokotteen?" Carlisle kysyi.

Katsoin häntä yllättyneenä. "Lopetin niiden ottamisen kahdeksan vuotiaana. En ikinä tullut sairaaksi. Paitsi kylmällä jonka kaikki tietävät."

Hän oli vaiti. Pelkäsin kysyä kysymyksen, jonka vastausta en halunnut tietää. "Miksi kysyit?"

Carlisle vastasi: "Koska nyt olen lääkärisi, olen katsonut sairaushistoriaasi. Siellä lukee, että olet saanut rokotuksen viimeksi kahdeksan vuotiaana, kuten sanoit. Minusta on aika mennä lääkäriin ja hoitaa asia."

Katsoin häntä kuin mielenvikaista. "Miksi minun pitäisi?" En ole ollut kipeänä vuosiin, puhumattakaan flunssasta.

"Flunssarokotus estää sinua sairastummasta." Carlisle selitti. " Kaikkien pitäisi ottaa niitä. Kaikki lapseni ottavat. Vaikkemme ole tarkalleen ottaen ihmisiä, työskentelen sairaalassa ja otamme niitä."

Painoin kasvoni Edwardin rintaan.

"Ei hätää Bella. Ei se satu paljoa, tunnet vain pienen nipistyksen. Carlisle on todella varovainen kun antaa meille rokotteet." Edward sanoi minulle.

"Mikset sitten ota yhtä samalla kun minä" väitin vastaan.

Edward nauroi pehmeästi. "Otin jo, rakkaani. Pari viikkoa sitten."

"Miksi minä en saanut silloin?" tivasin.

"Me tiedämme hyvin, että sekoaisit jos näkisit jotain muuta pistettävä." Edward sanoi.

Edward silitti hiuksiani, kun minä vastoin ravistelin häntä.

"Bella rauhoitu, me emme ole tehneet sitä vielä, vasta puhumme siitä" Edward rauhoitteli.

Silloin Carlisle puhui: "Voimme tehdä sen yksityishuoneessa. Kukaan ei tulisi näkemään meitä. Siellä olisivat vain Edward, minä ja sinä. Voimme käyttää sen verran aikaa, kun tarvitsemme."

Nostin kasvoni Edwardin rinnasta ja kurkistelin Carlislea. Hän myhäili.

"Tiedän kuinka paljon inhoat neuloja, Bella, mutta se on omaksi parhaakseni, usko pois."

"Jos te molemmat tiedätte, että vihaan neuloja, miksi teette tämän minulle?" voihkaisin.

"Niin kuin aikaisemmin totesin, se on omaksi parhaaksesi ja auttaa sinua pysymään terveenä." Carlisle vastasi.

"Milloin antaisit rokotteen, Carlisle?" Edward pisti väliin.

Mulkoilin häntä. Edward vain naureskeli.

"Itse asiassa, nyt olisi hyvä hetki. Toimisto on aika usein kiinni, siellä ei ole tähän aikaan paljoa ihmisiä."

Carlisle ja Edward tuijottivat minua ja odottivat että sanoisin jotain.

"Ei ilman taistelua." huudahdin.

Silloin hyppäsin ylös sohvalta ja juoksin kohti ulko-ovea. Aioin juosta Chevylleni, käynnistää moottorin ja paeta niin nopeasti kuin autoni kulkisi.

En ehtinyt edes sille hiton ovelle, ennen kuin Edward saavutti minut ja nosti syliinsä.

"Laske minut alas." tiuskahdin.

Edward nosti minut hartioilleen kuin säkin perunoita. Hän nauroi.

Taoin hänen selkäänsä nyrkeillä, mutta satutin vain käteni. Edward ei edes säpsähtänyt. Carlisle näytti nauttivan taka-ajosta, kuulin hänen nauravan.

"Ei auta Carlisle." sanoin.

"Anteeksi." hän sanoi ja virnisti.

En luovuttaisi hevillä. Miksi he molemmat ovat nousseet minua vastaan?