Hei kaikkii! Tämä on jatkoa Rakastuminen leirillä. Eli kuten lupasin kolmas loppu XD ... No mutta kertokaa mitä olette mieltä! Tästä tulee pitkä. Hyväl tuuril melkeen puolet edellisestä. Eli Sufin tarina jos joku ei sitä vielä tiennyt :3
Huom! Jos et ole lukenut Rakastuminen leirillä, ett välttämättä tajua kaikkea, joten suosittelen lukemaan sen.
varoitus: Yaoita (ei niin lievää) ja kiroilua
"Se oli viimeinen laatikko!" nuori poika hihkaisi kasatessaan pahvilaatikoita, jota oli jäänyt muuton jäljiltä. Hänen takaan seisova superpelottava poikaystävä hymyili. He olivat juuri saaneet pitkän muuttoprosessin päätökseen. Pitkä ruotsalaismies asteli rakkaansa viereen ja asetti kätensä hänen hartioille.
"Haluatko levätä, vai kutsutaanko muut ja pidetään tuparit?" Berwald ehdotti ja suuteli Tinon niskaa kevyesti. Vaikka Tino oli asunut Berwaldin luona jo kuukauden, muutto saatiin valmiiksi vasta nyt. Osaksi se johtui siitä, että heidän palattua leiriltä, koulu alkoi pian. Myös Tinon vanhemmista oli haittaa, vaikka Tinon isäpuoli oli melkein työntänyt pojan ulos ovesta. Tinon äiti oli vastustellut sitä hiukan. Aino, Tinon pikkusisko oli itkenyt hiukan, mutta ollut onnellinen veljensä puolesta.
"Kutsutaan muut. Olemme olleet hiukan erakoita, koulun alusta lähtien. Olisi ehkä reilua vihdoin kutsua heidät tänne!" Tino ilmoitti iloisesti. hänen teki mieli levätä, mutta tiesi kuinka innokkaasti Danny halusi jutella Berwaldin kanssa. Berwaldilla ei ollut enää niin paljon aikaa parhaalle ystävälleen. Koulu vei jo osan ajasta ja Tino vei kaiken lopun. Tinonkaan ei ollut nähnyt omaa ystäväänsä, paitsi koulussa, mutta ei kunnolla vapaa-ajalla. Berwald vain hymyili vastaukseksi. Hän ei ikinä ollut kova puhumaan, mutta Tino tuntui ymmärtävän silti häntä. Irrottamatta toista kättä Tinosta, Berwald kaivoi taskusta puhelimen ja etsi tutun numeron luettelosta.
"Hei Danny. Joo, saatiin juuri valmiiksi… Monelta? Kyllä se käy, mutta meillä ei ole kunnollista syötävää… Ai. Ei teidän tarvitse… No hyvä on. Nähdään." Berwald sanoi lopetettuaan lyhyen puhelun. "He tulevat tänne viideksi." Berwald sanoi ja laittoi puhelimen eteisen pöydälle alkaen samalla vetää Tino kohti olohuoneen sohvaa. Tino vilkaisi kelloa.
"Se on jo kolme! Ja meillä ei ole mitään jääkaapissa!" Tino valitti. Hän oli luonnostaan huolehtiva "emäntä". Berwald hymyili lempeästi. Hän oli alkanut hymyillä enemmän. Ainakin Tinon seurassa.
"Danny lupasi huolehtia siitä ja juomista." Berwald vastasi ja istuutui sohvalle. Tino rauhoittui hiukan ja istuutui ruotsalaisen syliin. Tino laski päänsä rakkansa olkapäälle. Berwald silitti Tinon vaaleita vehnän värisiä hiuksia. Tino kuuli Berwaldin rauhalliset sydämen lyönnit ja suuteli Berwaldia kaulalle. Toinen tunsi kuinka hänen kasvonsa alkoivat lämmetä. Tino nuolaisi kaulaa leikkisästi.
"Tino…" Berwald kuiskaisi hiljaa, muttei kieltävällä sävyllä. Enemmänkin kerjäävään. Tino hymyili nuolaistessaan uudelleen. Hän painoi huulensa uudestaan kaulalle ja imi kevyesti. Berwaldin käsien ote Tinosta tiukkeni. Toinen käsi painoi Tinon päätä lähemmäs toinen taas selästä. Tinon puraistaessa kevyesti, Berwald henkäisi ääneen. Tinon sisäinen hymy leveni, mutta hän jatkoi. Tino tunsi kuinka vahva ote hänen niskastaan pakotti hänet lopettamaan ja nostamaan päätänsä Berwaldin pään tasolle. Tino virnisti ja kiersi kätensä Berwaldin niskan taakse. He katsoivat toisiaan silmiin. Molempien silmissä paloi sama haluamisen katse. Molempien kasvoja koristi myös söpö punastuminen.
"Minä rakastan sinua." Tino sanoi, muttei antanut Berwaldille tilaisuutta vastasi, sillä hän vaiensi toisen suun omallaan. Berwald painoi Tinon taas lähemmäs itseään. Heidän huulen liikkuivat yhdessä täydellisesti. Myötäillen toisiaan. Yhtäkkiä oli Tinon vuotro menettää matto jalkojen alta. Hän tunsi kuinka Berwaldin kieli kosketti hänen huuliaan. Tino punastui korviaan myöten, mutta raotti huuliaan hiukan. Suudelma syveni. Berwald haroi Tinon hiuksia. Toinen käsi hivuttautui Tinon paidan alle ja hyväili Tinon selkää. Tino pää painu taakse ja Berwaldin huulet löysivät suomalaisen kaulan. Berwaldin alkaessa tehdä samaa kuin Tino hänelle aiemmin, Tino äännähti paljon äänekkäämmin kuin Berwald. Tinon toinen käsi tukki äkkiä suun ja tämä punastui rajusti. Berwald tuijotti Tino suoraan silmiin, jotka katsoivat lattiaa. Sitten hän tarttui Tinoa molemmista käsistä.
"Minäkin rakastan sinua." Berwald sanoi jatkaen. Tino oli kasvoista jo melkein kirkkaan punainen. Myös naapurit saattoivat kuulla heidän puuhista. Mutta yhtäkkiä tuon kaiken ihanuuden keskeytti ovikellon ääni. Berwald ei lopettanut, vaikka Tino alkoi vastustella.
"Joku on ovella…" hän yritti sopertaa vastalauseeksi, mutta Berwald ei kuunnellut. Ovikelloa alettiin rämpyttää, nyt se alkoi käydä ruotsalaisen hermoille. Sitten se loppui. Luovutti… Berwald ajatteli voiton riemuisesti.
"BERWALD NYT SE VITUN OVI AUKI! ME OLLAAN KUUNNELTU JO HETKI TEIDÄN KAHDEN TOUHUJA, JOTEN OVI AUKI!" ääni kuului oven toiselta puolelta. Berwald tuijotti tyrmistyneenä eteenpäin. Tino punastui vielä enemmän. Sitten hän alkoi kavuta alas Berwaldin sylistä. Mutta Berwald nosti Tinon pois sylistä ja asteli ovelle, ei niin iloisesti. "No jo kesti…" Danny sai sanottua, ennen kuin Berwald ehti ottaa häntä kauluksesta kiinni ja vetää tämän aivan hänen omien kasvojen viereen. Danny ei pystynyt katsomaan Berwaldia silmiin, sillä uskoi että tämä katse tappoi.
"Sinä keskeytit meidät. Olet HELVETIN paljon etuajassa. Ja kehtaat vielä valittaa." Berwald sanoi niin jäätävällä äänellä että Dannylle tuli kylmä. Dannyn takana seisoi Nor heilutellen ruokakaupan kassia. Nor käveli mörön ja tämän uhrin ohi keittiöön, missä Tino yritti kaikin keinoin kasata itseään kasaan. Nor laski ruokaostokset pöydälle, toisessa kädessä oli Alkon kassi.
"Hei Tino." Nor sanoi. Tino säpsähti ja kääntyi äkkiä ympäri. Hänen kasvonsa punoittivat vieläkin reippaasti. Nor hymyili lempeästi. "Anteeksi, että tulimme aikaisemmin kuin sovittiin. Danny välttämättä halusi tulla Berwaldin höyhentämäksi." Nor sanoi ja pyöritti silmiään. Tinokin hymyili hiukan. Eteisestä ei ollut kuulunut tappelun ääntä, joten kumpikin olisi ainakin kunnossa, ellei toinen ollut jo kuollut.
Tino ja Nor alkoivat purkaa kassien sisältöä. He odottaisivat vähän aikaa ennen kuin alkaisivat valmistaa ruokaa. Kello oli vasta puoli neljä. Muut tulisivat vasta viideltä, aikaisintaan. Lopulta kaksi muutakin saapuivat keittiöön. Kumpikin näytti olevan kunnossa, joten tappelu oli tainnut olla henkinen taistelu tai tuijotuskisa. Vaikea arvata kumpi oli voittanut sen. Tino hymyili leveästi. Berwald kohotti hiukan kulmiaan. Tino vain pudisti päätään.
"Siis ketä tänne on sitten tulossa?" Tino kysyi vaihtaen, ei niin ovelasti, aihetta. Danny virnisti ovelasti.
"Vain muutaman ystävän. Älä huoli Eduard on tulossa." Danny sanoi. Tino huoletti hiukan. Dannyllä oli tapana vetää asiat överiksi.
"AUTA ARMAS DANNYA, JOS NÄEN HÄNET HUOMENNA! " Tino kirosi lujaan ääneen siivoten samalla. Ja aivan kuten hän oli pelännyt, juhlat olivat menneet överiksi. Vieraita oli tullut paljon siis oikeasti PALJON. Jokainen oli tuonut joko juomaa tai ruokaa, joten se ei onneksi ollut ongelma, mutta Tino ei ollut saanut oikein viettää laatuaikaa ystäviensä kanssa, mutta kun piti ravata ihmiseltä toiselle, Hän ei ollut ehtinyt jutella kaikkien kanssa tarpeeksi. Eduardistakin hän oli nähnyt vain vilauksen. Lopulta kun ilta saapui vieraat olivat alkaneet lähteä koteihinsa. Danny oli omaksi onnekseen karannut, ennen kuin Tino oli löytänyt hänet. Muuten tanskalainen olisi ollut entinen. "MINÄ TAPAN SE SAASTAISEN LEEGO UKON!" Tino huusi ja viskasi kaljatölkin huoneen halki.
"Älä huoli, minä autan." Berwald lupasi, hänkin siivoten samalla. Sotku oli aivan kamala. Jos ajatteli, ettei siellä oltu vedetty perseitä. Tino kirosi vielä hiukan hiljaa lakaistessaan roskia. Vaikka Tinon olikin pakko myöntää että hänellä oli ollut hauskaa, vaikka porukkaa olisi voinut olla puolet vähemmän. Sitä paitsi huomennahan oli maanantai, koulua. Yäk! Kuolettavan tylsiä luentoja ilman Berwaldia. Tinon kävi kateeksi ruotsalaista.
1. Berwald puhui hyvää ruotsia, joten pääsi vähemmällä, vaikka ei opiskellutkaan sitä.
2. Berwald oli amiksessa, joten hänellä oli todella vähän niitä tappavan tylsiä tunteja.
3. Berwaldilla ei ollut "kotiläksyjä".
4. Berwald valmistuisi pian.
Tino huokaisi raskaasti. Hän tiesi kyllä että oli häntä pari vuotta vanhempi, joten luonnollisesti hän valmistuisi aiemmin. Mutta Tino harmitti ajatus, että Berwald maksaisi kaikki laskut. Kävisi töissä kokopäiväisesti, vain maksaakseen minunkin osuuden lainasta ja laskuista. Tino oli yrittänyt ehdottaa, jonkin laista kompromissi, mutta Berwald oli lujasti pitänyt kiinni kannastaan. Tino opiskelisi loppuun. Tino opiskeli tällä hetkellä äidinkielipainotteisessa lukiossa. Tähtäimessä olisi äidinkielenopettaja, mutta Tinoa ei houkutellut opiskella vielä viisi vuotta lisää.
Berwald katseli Tinon kerätessä lautasia ja laseja ympäri asuntoa miettivä ilme kasvoillaan. Tino oli epätavallisen hiljaa. Berwald itse keräsi kiitettävän kasan pulloja. Jos jotain hyötyä näistä sukujuhlia vastaavista tupareista oli, niin pulloja oli jäänyt aika hyvän rahasuman edestä.
Meni tunti ennen kuin asunto oli siivottu. Tino heitti harjan uupuneena eteiseen, odottamaan komeroon pääsyä. Tino itse rojahti sohvalle rätti väsyneenä. Hän ei unohtaisi tätä. Ensi vappu tai joku muu, kunnon ryyppybileet pidettäisiin Dannyn luona, ihan vain kostoksi. Tino irvisti itsekseen. Silloin joku hieroi suomalaisen kireitä hartioita.
"Kello on aika paljon, haluatko mennä nukkumaan?" Berwald kysyi tutun möreällä äänellä. Tino sulki silmänsä ja nautti pienestä hemmottelusta. Tuollaisen siivous urakan jälkeen kaikki pienikin lepo tai vastaava oli taivaallista.
"Joo… Ihan kohta…" Tino sanoi. Berwald lopetti hieromisen ja kaarsi Sohvan etupuolelle. Hän kumartui nostamaan Tinon syliinsä, aivan kuin pienen lapsen. Tino taisi nukahtaa, päästyään kunnolla Berwaldin syliin. Berwald hymyili itsekseen kantaessaan Tinoa makuuhuoneeseen. Heillä oli erilliset huoneet, tai Tinolla oli oma "opiskeluhuone", mutta hän nukkui Berwaldin kanssa samassa vuoteessa.
Berwaldin asunto oli yllättävän iso opiskelialle. Mutta se ei ollutkaan mikään halpa asunto. Se oli hänen vanhempiensa asunto, jota he vuokrasivat. Berwald maksoi kyllä vuokraa, mutta pienenpää. Sopimuksen ehto oli, ettei Berwald kerro koko suvulle olevansa homo. Eikä myöskään muuttuisi takaisin kotiin ennen kuin olisi "parantunut".
Sopimus oli täysin järkevä. Vaikka Tinon mielestä hiukan surullinen. Mutta Berwaldilla ei kyllä ollut mitään, mikä sitoisi hänet kotiin. Tinollahan oli Aino. Olisihan Berwaldillakin, ellei hänen siskonsa olisi kuollut. Berwald oli vain kerran tavannut Ainon, mutta hän piti tytöstä kovasti. Jos Tino olisi tyttö, hän näyttäisi tismalleen Ainolta. Vaaleat olkapäille asti ulottuvat hiukset. Kauniin mustikan väriset silmät. Ja aina niin lämmin hymy kasvoillaan. Mutta Berwald ei välittänyt oliko Tino tyttö vai poika. Hän rakasti Tino kovasti ja halusi suojella tätä kaikelta pahalta. Esim: Tinon ihanalta venäläiseltä ex-poikaystävältä. Tinon lyötyä välit poikki, Ivanista ei ollut kuulunut mitään. Tinon tavarat olivat vain eräänä päivänä ilmestynyt Tinon entisen kodin etukuistille, mutta siitäkin oli jo muutama viikko. Ehkä Ivan oli lähtenyt pois. Berwald ei nähnyt syytä, miksi Ivan olisi jäänyt Suomeen. Kielitaidottomana hän ei saanut töitä ja Tinon mukaan Ivanin passikin alkoi mennä vanhaksi, joten Tino uskoi miehen palanneen Venäjälle.
Berwald huokaisi peitellessään Tinoa. Tulevaisuus oli ongelmallinen. Tinon opiskelu oli pääasialla. Berwald valmistuisi pian, joten hän voisi saada töitä. Mutta sekin oli aina hiukan auki. Hän ei myöskään tiennyt pystyisikö elättämään Tinoa ilman opiskelutuke ja apua kodista. Berwald ei ollut vielä kertonut vanhemmilleen uudesta poikaystävästään. Ei hän omasta puolesta pelännyt vaan Tinon, He varmaan loukkaisivat häntä, tai pahimmassa tapauksessa heiltä menisi asunto. Berwald ei tiennyt mitä tekisi, jos he joutuisivat muuttamaan. Heillä ei olisi varaa näin hyvään ja isoon asuntoon, niin kuin tämä. Vaan heidän pitäisi tyytyä opiskelijakämppään, mikä oli Berwaldin kokemuksesta ihan kamala. Mutta ehkä hän saisi hyvän työpaikan ja he voisivat muuttaa pois hänen vanhempiensa läheltä. Onneksi Tino ei ollut tavannut heitä, vaikka hän itse haluaisi. Tino ei halunnut minun salaavan mitään perheeltäni, mutta uskon että se ei auttaisi mitään, jos vanhempani tietäisivät meistä. Berwald huokaisi uudestaan asettautuessa Tinon viereen nukkumaan. Entä tulevaisuus, jos ei olisi muita ongelmia, Berwald kosisi Tinoa vaikka heti. Pieni puna levisi ruotsalaisen kavoille aina kun hän ajatteli tätä. Tinoa vaaleassa mekossa, vaikka jos he menisivät naimisiin, Tinolla ei varmaan olisi mekko. Mutta koska ongelmia oli, Berwald uskoi että olisi parempi jos hän odottaisi. Sitten kun heillä molemmilla olisi vakituinen työ, hyvä asunto, ja niin edelleen. Berwald sulki silmänsä. Häntäkin väsytti tyhmien tupareiden jäljiltä entistäkin enemmän. No huomenna on uusi päivä.
Tadaa! Siinä se! En tiedä kauan menee tehdä jatkoa, mutta sitä tulee! Kertokaa mitä olette mieltä! Saa taas ehdottaa jos haluaa jotain paritusta esim. Mikään ei ole lukkoon lyötyä :p
Mutta ensi kertaan *heart*
ps. Mun tarinassa suomes homot saa mennä naimisiin.