Disclaimer: En omista ketään näistä hahmoista, enkä paikoista. Kaikki ne kuuluvat J.K. Rowlingille. Omistan vain ja ainoastaan juonen.
A/N: Tämä on joillekin ehkä tuttu Vuotiksesta.
---
The Sexy Dragon
Part 1.
"Hyvät naiset ja herrat, Draco "The Sexy Dragon" Malfoy!"
Sadat tytöt kiljuivat ja taputtivat yhtäaikaa. Tunnelma Suuressa Salissa
oli hektinen ja kaaosmainen. Jokainen tyttö oli vaarassa pyörtyä. Jokainen
halusi nähdä edes vilauksen hänestä.
Draco asteli itsevarmasti lavalle ja tarttui mikrofoniin. Hänen leveä
hymynsä sai tytöt sekaisin. Käheällä äänellä hän kuiskasi mikrofoniin.
"Tämä on teille kaikille Tylypahkan oppilaille. Tytöt... " Draco sanoi ja
iski silmää eturivin tytöille. Samassa bändi lavan perällä alkoi soittamaan
ja Draco tarttui tiukemmin mikrofoniin. Pitkän kitarasoolon jälkeen Draco
aloitti.
"Sitting here, there's an angel-" Draco aloitti pehmeällä äänellä ja tytöt
alkoivat kirkumaan.
Salin perällä, ruskeahiuksinen 21-vuotias nuori nainen katsoi tätä näkyä
huvittuneena. Hänen ruskeat silmänsä näyttivät halveksuvan sitä nuorta
miestä, joka esiintyi parhaillaan lavalla. Miten ihmeessä Draco Malfoysta
oli tullut nuorten idoli? Vielä kaksi vuotta sitten, kun he olivat viimeksi
tavanneet, poika oli ollut kopea, röyhkeä ja ilkeä. Ja nyt kaikki tytöt
velhomaailmassa palvoivat häntä.
"-and do they know the places where we go-" Dracon ääni kaikui Salissa.
Hermione Potter pyyhki silmäkulmiaan. Miksi kaikki pitivät tuosta nuoresta
miehestä, jonka takia hän oli joutunut kärsimään niin paljon
kouluvuosinaan? Kukaan ei muistanut mitä Harry oli tehnyt velhomaailman
hyväksi, koska tuo omahyväinen ja itserakas mies oli vienyt kaiken huomion
Harrylta. Hermione ei olisi halunnut olla niin katkera, mutta tunteilleen
hän ei voinut mitään.
"Kiitos!" Draco huusi mikrofoniin. "Kiitos paljon! Lisää tulee illalla!"
Hermione jäi seuraamaan, kuinka nuoret tytöt tungeksivat lavan eteen,
yrittäen ilmiselvästi saada nimikirjoituksia. Toiset taas lähtivät
hiljalleen pois Salista, oppitunneilleen.
"Hermione."
Hermione kääntyi nopeasti ympäri ja huomasi tuijottavansa Nevillen tummia
silmiä.
"Päivää, Neville." Hermione sanoi kohteliaasti. "Etkö pidäkään yrttitiedon
tuntia?"
"Pidän, pidän, mutta ajattelin tulla tervehtimään sinua. Näytit niin
yksinäiseltä." Neville sanoi herrasmiesmaisesti.
Hermionen ilme muuttui haikeaksi.
"Ikävöin Harrya päivä päivältä vain enemmän." Hermione totesi hiljaa ja
painoi päänsä alas. Sitten hän kokosi nopeasti itsensä.
"Mutta nyt minä luulen, että minun on aika lähteä omalle tunnilleni."
Hermione sanoi hetken päästä reippaasti.
"Onko McGarmiwa vakavastikin sairas?" Neville kysyi huolestuneesti.
"No, kyllä hän tokenee. Hän tarvitsee vain aikaa." Hermione sanoi ja katsoi
kelloaan. "Nyt olen jo myöhässä. Nähdään, Neville."
"Nähdään." Neville sanoi hymyillen ja sitten he kumpikin lähtivät eri
suuntiin.
---
"The Sexy Dragonin esitys oli hienoa katseltavaa...en ole ikinä nähnyt niin
energistä nuorta miestä." Ginny Weasley sanoi hymyillen opettajien pöydässä
päivällisellä.
Hermione istahti väsyneenä alas pöytään. "Äh, älä sinäkin vain aloita,
Ginny. Ei se esitys mitenkään ihmeellinen ollut."
Ginny kääntyi katsomaan Hermionea närkästyneenä. "Minusta se oli upea,
Hermione."
Hermione pudisti päätään ja alkoi lajitella lautaselleen erilaisia
ruokalajeja. Neville katsoi Hermionea myötätuntoisesti.
"Älä välitä Ginnystä, hän on vain väsynyt niihin kauhukakaroihin, joita
hänen loitsutunnillansa on vaikka kuinka paljon." Neville sanoi iskien
silmää.
Ginnyn ilme muuttui happamaksi. "Pitikö sinun muistuttaa minua,
Longbottom?"
"Olen pahoillani." Neville sanoi nopeasti ja keskittyi jälleen täysin
ruokaansa.
Hermione hymyili varovaisesti Nevillelle, mutta hän ei halunnut Ginnyn
näkevän sitä.
"Ginevra."
Ginny kääntyi nopeasti kuultuaan tutun äänen. Sitten hän nousi ylös.
"Rehtori Kalkaros." Ginny sanoi kohteliaasti. "Miten voin auttaa?"
"Sinä voisit tulla työhuoneeseeni nyt heti ja kertoa miksi pelokas
kolmasluokkalainen tuli hetki sitten kertomaan minulle, että hän pelkää
sinua hirveästi." Kalkaros sanoi jäätävällä äänellä.
"Toki." Ginny sanoi pirteästi ja lähti seuraamaan rehtoria kohti Suuren
Salin ovia.
Neville ja Hermione eivät pystyneet välttämään pientä hymyä, joka nousi
heidän huulilleen.
"Me emme siis ole ainoat, jotka pelkäävät jollakin tavalla Ginnyä." Neville
sanoi naurahtaen.
"Ilmeisesti emme." Hermione totesi hymyillen.
He jatkoivat syömistä kaikessa rauhassa, kunnes viiden minuutin kuluttua
heitä häirittiin jälleen.
"Teitä tuskin haittaa, jos istun tähän." Sanoi nuoren miehen ääni
itsevarmasti.
Hermione ja Neville kääntyivät katsomaan puhujaa. Hermionen suu loksahti
auki, kun hän näki Dracon läheltä. Hän näytti niin erilaiselta. Komealta ja
miesmäiseltä, ei enää pikkupojalta.
Neville tajusi myös, että kyseessä oli entinen kiusankappale Draco Malfoy.
"Malfoy, tämäpä mukava yllätys." Neville sanoi hieman happamasti.
Draco hymyili häikäisevän valkoisilla hampaillaan ja päätti istua alas.
"Ja kukakohan sinä olet?" Draco kysyi nyrpistäen nenäänsä.
Neville näytti loukkaantuneelta. "Neville Longbottom. Eräs, jota rakastit
kiusata, muistatko?"
Draco näytti miettivän tarkasti. "Hmm...kyllä kai."
Hermione pudisti jälleen päätänsä. "Et ole muuttunut pätkääkään, Malfoy.
Olet tullut jopa enemmän itserakkaaksi, jos se on mahdollista."
Nyt Draco käänsi katseensa Hermioneen. Hän näytti arvostelevan Hermionea
katseellaan.
"Ja kukakohan kaunotar sinä olet?" Draco kysyi hurmaavalla äänellä.
Hermione irvisti miehelle. "Olen pahin vihollisesi, Malfoy."
Draco katsoi nyt hieman hermostuneena nuorta naista. Hän ei saanut päähän,
kuka se kaunotar hänen vieressään oli.
"Kuka ihme sinä oikein luulet olevas --" Draco katkaisi lauseensa kesken.
Hän muisti. "Aa...sinä olet Granger. Hermione Granger. Se kuraverinen."
Hermione katsoi ärsyyntyneesti Dracoa. "Potter. Olen Hermione Potter
nykyään."
Draco virnuili. "Mistä lähtien sinä olet näyttänyt noin kauniilta ja mistä
lähtien sukunimesi on ollut Potter?"
Neville näytti nyt vihaiselta. "Anna hänen olla, Malfoy. Sinä et häneen
koske."
"Niinkö, Longbottom?" Draco sanoi virnuillen. "Saatanpa koskeakin."
Hermione virnuili takaisin Dracolle. "Menin Harryn kanssa naimisiin, siksi
olen Potter. Kauneudesta en tiedä--"
"Potterin kanssa? Sen pyhän Potterin? Mutta eikö hän ole kuollut, meidän
kaikkien onneksi?" Draco sanoi tyytyväisenä.
Hermionen kasvoille nousi järkytys. Hän ei pystynyt puhumaan Harrysta. Ei
vielä, kun kaikki oli aivan liian hyvin muistissa. Hermionen silmäkulmat
kostuivat ja hän nousi ylös pöydästä.
"Anna anteeksi, Neville. Minun täytyy mennä lepäämään." Hermione sanoi
hiljaa ja lähti juoksemaan ulos Suuresta Salista.
"Katso nyt mitä sait aikaan, Malfoy!" Neville sanoi uhmakkaasti.
Draco katsoi Hermionen perään turhautuneena. "Mistä minä olisin voinut
tietää, että tuo nainen on niin hauras? En tajua miten hän voi olla niin
kiinni vielä siinä Potterissa."
"Etkö? Niin, no sinä et varmaankaan ole ikinä tuntenut rakastavasi jotakin
ihmistä niin paljon, että voisit kuolla hänen puolestaan?" Neville kysyi
vihaisesti.
Draco tunsi olonsa tyhmäksi. "En. Paitsi itseäni."
"Sitähän minäkin." Neville sanoi ja nousi ylös pöydästä. Sitten hän lähti
nopeasti Hermionen perään.
Draco jäi tuijottamaan hölmistyneenä Nevillen perään, kunnes iso joukko
kuudesluokkalaisia tyttöjä tuli pyytämään häneltä nimikirjoituksia.
---
A/N: Olkaa hyviä ja kommentoikaa :)