Darrian halasi vielä Shiania varovasti, hän tunsi palan nousevan kurkkuunsa. Sitten hän huokaisi ja erosi serkustaan.
"Me jäämme kaipaamaan sinua." Shianni sanoi vielä surullisesti.
Darrian kääntyi ja jätti Shianin lepäämään.
Hän käveli keskelle huonetta ja katsoi lapsuutensa kotia. Hän laittoi palatsista löytämänsä rahat pöydälle, hänellä tuskin olisi niille enää käyttöä. Niistä olisi enemmän hyötyä hänen perheelleen.
Hän tarkisti vielä vähät varusteensa. Matkavaateet, tikari, reppu, tuluksensa, muutamat vaihtovaateet, kynttilänpätkä, hän harkitsi viellä ruuan ottamista, mutta päätteli että harmaa suojelija huolehtisi siitä, sekä varmaan hänen tulevista aseistaan joten hän jätti myös tikarin pöydälle. Hän tarkisti vielä viitan, jonka oli ottanut palatsin vaatetelineestä. Se oli hyvä harmaa viitta. Tällainen oli hyvä olla matkustavaisella, se suojasi kylmältä ja tuulelta.
Hän astui pihalle ja sulki oven, se päästi yllättävän suuren äänen kuulostaen lopulliselta. Pilvet jotka olivat nousseet taivaalle yön aikana, aukesivat samalla ja alkoi sataa.
Hänen isänsä seisoi jonkin matkan päässä, mutta kääntyi katsomaan häntä.
Darrian aukaisi sanoakseen jotain, vaikka hän ei tiennyt mitä. Mutta hänen isänsä ennätti ensin.
"Ala mennä ennen kuin minä nolostutan meidät molemmat."
Darrian nyökkäsi ja veti hupun päänsä yli kun käveli isänsä ohi. Ei sateen takia vaan sen ettei hänen isänsä näkisi hänen kyyneleitään.
Alienage oli hiljentynyt ja Darrian käveli sen autioita kujia. Miltei kaikki olivat menneet suojaan sadetta sekä varmasti pelosta mihin tapahtumat palatsissa johtaisivat.
Eilisen oli pitänyt olla hänen nuoren elämänsä onnellisin päivä ja hänen lapsuutensa loppu. Päivä jonka hän olisi muistanut koko elämänsä, kuten hänen vanhempansa olivat muistaneet omansa.
Tämän päivän hän tosiaan muistaisi, niin muistaa moni muukin. Veriset häät.
Hänen askeleensa tuntuivat raskailta, paljon shemleneitä oli kuollut. Pian uutiset leviäisivät koko kaupunkiin. Mitä siitä seuraisi, heillä ei ollut tuomittavaksi edes syyllistä, hän oli ottanut kaiken vastuun, pelastaen Sorisin ja kenties muutaman muun haltian jotka olivat kostaneet vääryyksiään palatsissa kaiken sekasorron keskellä.
Jättäisivätkö shemlenit muut haltiat ja alienagen rauhaan vai seuraisiko palatsin verilöylyä kosto kaikkia haltioita kohtaan.
Vhenadahl- kansan puu tuli pian näkyviin. Suurena ja mahtavan se hallitsi koko laajan alieagen aukeaa. Hän muisti aikoja jolloin hänen vanhempansa olivat tuoneet hänet tänne ja kertoneet että puu edusti heitä kaikkia. Sen varjossa he olivat juhlineet, kertoneet tarinoita, nauraneet ja itkeneet. Tämän puun alla olivat hänen vanhempansa lupautuneet toisilleen niin kuin muutkin. Niin oli pitänyt hänenkin. Darrian käveli sen viereen ja asetti kätensä sen karheaa pintaa vasten. Sitten hän huokasi, mitä hän oikein teki, jotain merkkiäkö hän toivoi.
Hänellä ei juuri ollut uskoa Jumaliin, shemleneiden tai saati haltioiden. Kukaan niistä ei auttanut. Hän oli oppinut, vain auttamalla itseään selvisi.
Darrian jatkoi matkaansa kunnes hän lähestyi alienagen porttia, Harmaa Suojelija seisoi siellä odottaen häntä. Darrian lähestyessä tämä kääntyi katsomaan häntä.
"Oletko valmis?" Tämä kysyi.
Darrian nyökkäsi, hän ei pystynyt sanomaan mitään.