AN: I'm sorry, this is in Finnish. I don't even know why I did this… Maybe I just needed to write something in my own language. I was listening to the Finnish version of "I'm not that girl" known as "Mä en oo hän" (I'm not her) and this was the result…
Ja tiedän kyllä, ettei täällä varmaan ketään suomalaista ole, joka näitä lukisi, mutta aina voi yrittää, eikö? :)
Kohtas katseet
Se on siinä, minkäs teet
Maailman tunnen häipyvän
Kaksi päivää sitten, kaksi hyvin pitkää päivää sitten hän oli katsonut niihin silmiin. Taivaansinisiin silmiin, jotka hän edelleen pystyi näkemään edessään. Hetken tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Sitten hän oli pilannut kaiken.
Miksei hän voinut olla kuten kaikki muut? Miksi hänen piti aina käyttäytyä niin? Vihreä iho ja oudot taikavoimat olivat jo tarpeeksi. Elphaba ei tiennyt, milloin hän olisi viimeksi kävellyt ihmisten keskellä ilman, että kukaan olisi tuijottanut häntä tai kuiskutellut taas seuraavaan juorun kaverinsa korvaan. Hän oli tottunut siihen, tottunut olemaan ihmisten silmätikkuna. Hän oli rakentanut ympärilleen vahvat suojamuurit. Välillä hän vain toivoi, että olisi joku, joka haluaisi rikkoa ne. Nähdä, kuka hän oikeasti on. Nähdä, mitä hän oikeasti tuntee.
Toivoin liikaa
Liikaa taisin unohtaa
"Esimerkiksi sen, kuka oon", Elphaba mutisi itsekseen. Hän nosti katseensa lattiasta ja jatkoi matkaansa seuraavalle luennolle. Hän kulki monien opiskelijoiden ohi samalla vältellen heidän katseitaan. Hän kulki monien luokkien ohi samalla vältellen oman peilikuvansa näkemistä niiden ikkunoista. Mitä hän oli edes ajatellut? Joku voisi muka pitää hänestä?
Kukaan ei ollut koskaan pitänyt hänestä. Kukaan ei ollut sitä koskaan sanonut hänelle. Ainakaan hän ei muistanut. Puhumattakaan rakkaudesta. Välillä hän ajatteli, tiesikö hän edes mitä rakkaus on.
Jälleen tulee tyttö tuo
Kultaa hiuksissaan
Ja hän sut saa
Elphaba käveli pitkin yliopiston käytäviä sylissään kasa kirjoja. Hän katsahti oikealle ja katui heti liikettään. Siellä he olivat. Galinda omaan tapaansa kikattaen jonkun kaverinsa vitsille samalla nojaten Fiyeroon. Fiyeron käsi oli Galindan olkapäillä ja Galinda hymyili leveästi katsoessaan häntä. Fiyerokin näytti nauravan jollekin. Elphaba yritti siirtää katseensa, mutta oli liian hidas. He olivat jo ehtineet nähdä hänet. Galinda nosti kätensä ja huitoi häntä liittymään seuraan.
"Tule tänne!"
Elphaba yritti hymyillä ja pudisti päätään. Ehkä myöhemmin. Hän kääntyi ja jatkoi matkaansa. Hän ei kuitenkaan huomannut Fiyeroa, joka lähti hänen peräänsä jättäen Galindan seisomaan paikoilleen kummastunut ilme kasvoillaan.
Elphaba kääntyi kulman taakse ja nojasi seinään. Hän päästi pitkän huokauksen. Se siitä itsevarmuudesta, jota hän olisi nyt kaivannut enemmän kuin koskaan. Miksi hän meni sekaisin aina kun Fiyero ilmestyi hänen näköpiiriinsä? Pelottava ajatus nousi hänen mieleensä, mutta hän sysäsi sen syrjään.
Mä en oo hän