Author notes: Ööö en todellakaan tiedä, miksi postaan tällaista soopaa... ja vielä englanninkieliselle fanficcisaitille. Mutta pääsyyllinen on siskoni, joka ehdotti tätä! Kirjoitin näitä tyhmiä tarinoita ainoastaan viihdyttääkseni häntä! Nykyään haluaisin kirjoittaa jotain ehkä vähän vähemmän sekoilua. Hmm, tämäkin stoori on kirjoitettu ihan siskon ehdoilla- eli toisin sanoen Kairia dissataan koska, duh, se on Kairi -virn-. Kirjoitettu vuonna 2005. Eli toisin sanoen olen kehittynyt noista ajoista / ja kuuntelin Cheriä koko kirjoittamisen aikana, joten ehkä sekin on vaikuttanut 8D Cher ruuuuulz.
Ja miksi tämä tarina on suomeksi? 8D koska olen laiskapaska, enkä ikinä jaksa käännellä mitään englanniksi, puhumattakaan siitä että kirjoittaisin niiqu ihan tarinaa enkuksi -gasp- beeteewee koko höskä sisältää inside-tsoukkeja. Monet tilanteet tarkoitettu sarjakuvaan, jota en ikinä piirtänyt.
Koettakaa kestää. Tulevaisuudessa loihdin vielä jotain päät räjäyttävää materiaalia. Tai sitten en.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Kingdom Hearts—The Real Story
Kengät kopisivat kevyesti lattiaa vasten. Paikka oli kummallinen—samalla hohtava ja täynnä värejä, mutta samalla musta kuin yö ilman valoja ja tähtiä.
Sora suki hiuksiaan ja tuijotti hämmentyneenä näkemäänsä. "To-taa... hei?" Sora huudahti ja hänen äänensä oli pieni ja käheä. Sora oli kuulevinaan askeleita takaansa ja käännähti ympäri nopeasti. Ei mitään muuta kuin hänen oma varjonsa. Jostakin syystä varjokin pelotti häntä nyt.
"Riku?" Sora kysyi ja siirtyi muutaman askeleen taaksepäin kuin paetakseen varjoaan. Varjo seurasi itsepäisesti ja Sora pakotti ajatuksensa muuhun.
"Riku? Kairi?" Soran ääni kohosi. Nyt Sora oli varma että oli kuullut jotain ääntä. "Ilmesty!" Sora huudahti ja kääntyili ympäriinsä. "Näytä itsesi!"
Kuin käskystä joku kietoi kätensä Soran ympärille ja kylmä teräs hipaisi Soran nilkkaa. Sora katsoi alas ja näki avaimen muotoisen aseen, joka roikkui kiinni sen jonkun vyössä, ja se joku ilmeisimmin roikkui kiinni Sorassa.
Ilma kylmeni ja tuulenhenki puhalsi heidän ylitseen. Nyt Soran varjo todella alkoi kasvaa. Sora ei tiennyt pitäisikö olla enemmän huolissaan varjosta vai tuosta tyypistä, joka ilmiselvästi tarkkaili tilannetta Soran takaa.
Tuuli muuttui jäiseksi viimaksi ja Sora kuuli kuiskauksen korvansa vierestä: "Älä pelkää. Minä suojelen sinua."
Sora hätkähti niin, että tallasi Rikun varpaille, löi tätä kyynärpäällä mahaan käännähtäessään ja lopuksi potkaisi avainmiekkaa.
"Auh", Riku ähisi. "Se on melko arvokas esine, ettäs tiedät! Eikä tarvitse huitoa, minä hoidan tyrmäämiset täällä!"
"Riku...", Sora tuijotti Rikua hämmentyneenä. "Miten sinä olet täällä?"
Riku hymyili vinosti ja siveli erikoisen miekkansa terää. Varjo piti omituista huminaa Soran takana, ja itse asiassa koko maailma oli alkanut humista, mutta Sora kuuli silti Rikun sanat: "Koska sinä kutsuit."
"Mitäh, Riku..." Sora tunsi vajoavansa alas, alas pimeyteen. Maa todella nieli hänet... Sora oli vielä hämmentyneempi mikäli mahdollista. Rikun ilmeessä ei ollut ollut sitä tavanomaista ystävyyttä—siinä oli jotain paljon vahvempaa ja jotain paljon erilaisempaa... kuten rakkautta? Intohimoa?
xxxxxxxxx
"Senkin ketale! Laiska retale! Ylös ja hommiin! KUULITKO?! Kieritän sinut kohta mereen jos ei synny liikettä!!!" Kairi istui Soran päällä ja läiski Soraa poskille. Soran posket olivat täysin tunnottomat ja alkaisivat todennäköisesti pian turvota.
"Heräsithän sinä", Kairi ilostui kun Sora avasi vihdoin silmänsä.Meri pauhasi vieressä ja tuuli humisi palmuissa, joita saarella kasvoi. Sora oli todella puoliksi vajonnut hiekan sisään, johtui joko Kairista tai siitä, että Sora oli unissaan kiemurrellut niin paljon. Sora ei kehdannut kysyä.
Kairi tuijotti haaveksuvasti Soraa, mutta huomatessaan Soran kysyvän ilmeen hän hätkähti ja loikkasi pois Soran päältä.
"Eh- lautta, niin, lautan rakennus. Tulin etsimään sinua, Sora. Laiskuri!Yrität luistaa töistä koko ajan!" Kairi pölisi ja nyki hiuksiaan.
"Niin, se lautta..." Sora mökelsi ja tunnusteli poskiaan. Tyhmä idea koko hökötys. Pelkkää harmia koko tytöstä, joka keksi jatkuvasti yhä oudompia ideoita. Ja loppujen lopuksi pisti Soran ja Rikun toteuttamaan ne, ja itse rakenteli jotain simpukkakoruja.
Henkilökohtaisesti Sora olisi palkannut tyttöä varten jo palkkamurhaajan, jos olisi halvalla saanut.
Kairilla ei ollut hajuakaan Soran aatoksista ja tuijotti poikaa vihjaileva hymy huulillaan.
Ensin se uni ja nyt Kairi, Soran teki mieli hieroa ohimoitaan. Huh huh!
"Hei, Sora", Riku pukkasi Soraa olalle.
"Hiaaaa!" Sora kiljaisi ja käännähti tarpeettoman nopeasti, ja melkein huitaisi kumartunutta Rikua kasvoihin.
"Tässä olisi jääpussi", Riku jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunut. "Poskiasi varten."
"Aaa... kiitos", Sora mutisi ja otti pussin kiitollisena vastaan.
Nyt Riku kumartui entisestään ja sähisi Soralle: "Jätit minut kahden Kairin kanssa! Katsokin ettei tämä toistu! Tuo likka on kiusankappaleiden kuningatar!"
Kairi ei kuullut lauseita, vaan katseli Rikua lievä puna poskillaan.
Soraa tavallaan pelotti kun Riku oli näin lähellä häntä. Uni oli vielä liian elävän tuntuinen.
Mutta Rikun ilme oli normaali. Hailakansiniset silmät tuijottivat ärtyneesti Kairia, eikä Riku kiinnittänyt Soraan niinkään huomiota- silti Sorasta tuntui että Riku suojeli häntä Kairilta. Päivästä tulisi piiiiiiiiitkä...
xxxxxxxxxx
Myöhemmin Sora tuijotti tyrmistyneenä listaa, jonka Kairi oli väsännyt. Vai että sieniä evääksi, mitä? Niillähän sitä pärjäsikin!! Hyvä Kairi!!! Ja lokinmuna?! Soraa olisi kiinnostanut tytön päivittäinen ruokavalio, mitähän sekin sisälsi?
Sora vilkaisi lauttaa rannalla. Se oli kämäisin rojukasa, mitä Sora oli ikinä nähnyt. Luoja, ja tuolla piti vielä seilata? Sora mietti sairastuvansa äkilliseen keuhkokuumeeseen tai ihosyöpään tai ihan mihinkä tahansa, jottei hänen tarvitsisi lähteä.
"Psst, Sora", Riku ilmestyi toistamiseen Soran taakse. Sora hätkähti ja napakka tuuli nappasi listan Soran kädestä ja kuljetti sen mereen.
"Eih!" Sora ulvaisi.
"Hei kuule, Sora, sinusta on tullut viime aikoina liiankin säikky", Riku sanoi happamasti ja asetti kätensä Soran harteille. "Ei listalla ole väliä. Heitin omanikin mereen. Sanotaan vaikka Kairille, että lokki söi paperit. Meinasinkin juuri ehdottaa, että pilkotaanko lautta ensi yönä palasiksi? Lainataan pari kirvestä ja tullaan hakkaamaan. Ei tuolla uskalla edes rannassa seilata, en usko että se pysyy pinnalla. En riskeeraa henkeäni."
"Ai sinäkin ajattelet niin?" Sora ilahtui. "Minä juuri-"
"Tiesin sen", Riku hymyili. "Kasvosi kertoivat mitä ajattelet. Luen sinua kuin avointa kirjaa."
"Höm, miten avointa?!"
"Niin avointa, ettei se pysy enää edes liitoksissaan", Riku naurahti ja sai kylmät väreet kulkemaan pitkin Soran selkää.
"Olen muuten miettinyt asioita", Riku sanoi vakavoituen. "Sahataan ne pari lankkua sieltä sillalta poikki, niin että Kairi putoaa alas kun kävelee siitä yli. Parhaassa tapauksessa hän loukkaantuu, eikä pääse liikkeille viikkoihin."
"Sehän on julmaa", Sora vastusti vaikka tiesi Rikun lukevan häntä kuin avointa kirjaa, ja tällä hetkellä sivut kirkuivat: Tehdään se! Jes! Oikein sille rimppakintulle! "Ja jos se on parhaimmassa tapauksessa, niin mitä huonoimmassa tapauksessa käy?"
Riku kohotti olkapäitään. "Hän saa pari naarmua ja on helvetin vihainen."
"Riku, kuule..." Sora aloitti ja yritti löytää sanoja. "Olet jotenkin... muuttunut. En osaa sanoa miten."
Sora katsoi Rikua ja riku katsoi Soran poskia. Ne olivat vieläkin punaiset.
"Kairi todella löi sinua liian lujaa", Riku mumisi.
"Ei se tee mitään", Sora kiirehti sanomaan. "Sehän loppujen lopuksi oli minun vikani, töistä luistaminen ja niin." O-ou. Riku todella vaikutti suojelevan Soraa. Tai se oli vain Soran hysteerinen mielikuvitus. Oli miten oli, Riku hymähti ja pörrötti Soran hiuksia ja vinkkasi Soraa tulemaan mukaansa.
xxxxxxxxxxxxxx
"Missä te oikein viivyitte!!?" Kairi karjui ja repäisi juuri tekemänsä simpukkakorun rikki. "Oltaisiin voitu lähteä jo tänään, mutta nyt nyt on liian myöhäistä!"
Riku ja Sora kalpenivat ja huokaisivat helpotuksesta. Sitten he alkoivat miettiä, että missä vaiheessa Kairi oli päättänyt että lähdettäisiin tänään?! Ei kiitos.
"Pidetäänkö kilpajuoksu?" Riku ehdotti muina miehinä. "Ja Kairikin osallistuu."
"Enhän minä-" Kairi esteli, mutta Riku hipaisi hymyillen Kairin poskea kädellään ja kilometrien kuvat alkoivat vilkkua Kairin silmissä. "Ilman muuta! Juostaanko rantaa pitkin niin kuin yleensä?" Kairi pihisi innoissaan.
"Ei, juostaan vaihteeksi sinne vanhalle sillalle", Riku sanoi hetken pohdiskelun jälkeen. "Se voittaa joka juoksee ensin sen yli."
"Hyvä on!"
"Ja Kairi, sinä saat hieman etumatkaa. Me ollaan Soran kanssa niin kilttejä." Riku hymyili Soralle arvoituksellisesti.
"Ihanko totta! Kiitos! Ehkä minä tällä kertaa voitan teidät!" Kairi kikatti.
"No, hep!" Riku karjaisi ja Kairi pinkaisi juoksuun. Sora ja Riku lähtivät hölkkäämään perään.
"Tyhmä likka", mutisi Sora.
"Erittäin", vahvisti Riku.
He virnistivät toisilleen ja hidastivat vauhtia kunnes Kairi katosi melkein kokonaan näkyvistä.
"Kosto on suloinen", räkätti Riku, ja pörrötti Soran hiuksia. Sora hymyili vastaukseksi.
"Mitäs täällä homoillaan?" kuului yhtäkkiä ääni heidän yläpuoleltaan. Se oli ilmiselvästi Wakka.
"Hei Wakka, pidäs turpa rullalla", Riku huusi hyväntahtoisesti. "Muista kuka voitti sinut juuri eilen reilussa matsissa!"
Wakka hekotti ja heristi sormeaan. "Se ei toistu, Riku!"
"Sehän nähdään, Wakka! Jopa pieni Sora voitti sinut vähän aikaa sitten", virnuili Riku ja kietoi kätensä Soran ympärille. Sora oli vähällä punastua. Siihen oli monta syytä.
"No, mennään kotiin", Riku käänsi Soran ympäri, ja antoi vauhtia. "Minulla on nälkä ja väsyttää. On jo myöhä."
Kun he olivat jo lähes laiturilla, Wakkan ääni huusi heidän peräänsä: "Eikös Kairi ollut teidän kanssanne?! Ei sillä että minua oikeasti kiinnostaisi, mutta-"
Riku ja Sora vain vilkuttivat Wakalle ja astuivat veneisiinsä.
"Kairi on kyllä tosi vihainen meille", Sora tuumi soutaessaan lähellä Rikun venettä.
"Niin hän on aina, oli syytä tai ei", Riku hymähti ja oli hiljaa hetken. "Tunnetko sinä sen, Sora?"
"Minkä?" Sora kysyi.
"Painostavan ilman", Riku kohautti olkapäitään. Nyt kun Riku mainitsi sen, Sorakin tunsi jotakin.
"Ehkä täällä on ukkosta ilmassa", Sora ehdotti siristellen silmiään. Riku hymyili Soralle ja yhtäkkiä lopetti soutamisen.
"Mitä?" Sora kysyi ja hidasti vauhtiaan.
"Muistatko sen paopuhedelmäjutun?" Riku tiedusteli. "Minä nimittäin sain käsiini yhden."
"Ai jaa?" Sora ihmetteli. Nyt Rikun kasvot pudottivat kaiken suojauksensa maailmaa vastaan ja hän tuijotti silmät suurina Soraa. Soran olo tuntui samaan aikaan lämpimältä ja pakokauhuiselta. Laskeva aurinko värjäsi veden kultaiseksi ja Sora tunsi punaisen värin kohoavan poskilleen. Onneksi hän pystyi vielä valehtelemaan, että poskia kivisti Kairin jäljiltä... ehkä.
Sora läiskäytti airot veteen niin, että vesi pärskähteli ja alkoi kiivaasti soutaa kotia kohti. Sydän löi tuhatta ja sataa ja Riku jäi yksinäisen näköisenä tuijottamaan Soran perään. Rannalla Sora yritti tasata hengitystään ja valehdella itselleen: ei Riku SITÄ tarkoittanut! Ehkä Rikun silmiin (molempiin?) tuli elohiiri ja Riku yritti lopettaa sen möllistämällä? Ehkä Sora vain kuvitteli koko tilanteen?! Herranjestas, eek, nyt hän vasta olikin punainen!
Sora ei jäänyt odottamaan Rikua vaan paineli kotiinsa ja huoneeseensa niin nopeasti kuin pystyi.
xxxxxxxxxxxx
Outoja värejä, kimallusta, mustaa, tähtiä. Sora kääntyili ja tutki ympäristöään. Erittäin omituista... hänen korvansa suhisivat oudosti ja Sora ihmetteli, mitä hän teki täällä. Sora kuuli askeleita takaansa ja käännähti. "Kuka siellä?!"
Soran varjoi kasvoi ja kasvoi ja Sora huusi niin kovaa kuin jaksoi. Vihdoinkin Sora tajusi jotakin ja sanoi hiljaa: "Riku."
"Niin, mitä?"
"Riku?"
"No mitä?"
"Riku?"
"Mitä?!"
"Riku?!!!!"
"No sano jo mikä on!!!!!"
Soran silmät rävähtivät auki ja rekisteröivät Rikun hahmon pimeässä. Rikulla oli hivenen loukattu ja osittain huolestunut ilme.
Voi ei... kuvat syöksyivät Soran tajuntaan. VOI EI!!!
"Tule", Riku sanoi Soralle, muttei koskenut häneen. Välimatka tuntui loputtomalta. "Mennään ulos. Tuhoamaan se lautta. Minulla on kirves." Vaikka Riku puhui tavallisesti, Sora aisti tuskan hänen äänessään.
"Mennään", Sora sanoi ja nousi ylös sängyltään. He hiipivät portaat alas ja rantaan. Rannassa Riku selitti lyhyesti Kairin kohtalosta. Tyttö oli pudonnut sillalta alas, Selphien ja Tiduksen niskaan. Tidus oli kiitellyt Soraa ja Rikua hyvästä työstä, sillä he olivat olleet Selphien kanssa juuri suunnittelemassa keinoa kiusata Kairia, ja asia olikin jo hoitunut. Kairi oli ollut todella vihainen, muttei loukkaantunut. Tidus oli kuitenkin kertonut hihitellen, että Kairi oli kompastunut matkalla veneelleen ja lyönyt päänsä ja oli nyt tajuton.
xxxxxxxxxxxx
Yhtäkkiä alkoi myrsky, aallot iskivät kiivaina rantaan ja tuuli riepotteli Soraa. Sora oli jäätyä. Pieni saari oli synkkä ja täynnä pahuutta. Soralle tuli vielä jäisempi olo ja hän vilkaisi Rikua. Rikulla oli selittämätön ilme kasvoillaan ja hän lähti kävelemään syvemmälle saarelle, täysin päinvastaiseen suuntaan, kuin missä lautta oli.
"Riku?" Sora voihkaisi. Riku kääntyi katsomaan Soraa.
"Tule, Sora", Riku kutsui. "Nyt on meidän tilaisuutemme."
"Et ole oma itsesi!" Sora huudahti ja lähti juoksemaan Rikua kohti. Musta, kiemurteleva savu ympäröi Rikun ja nieli poikaa syvyyksiinsä. Yhtäkkiä koko saari oli täynnä pieniä mustia sarvipäisiä nilviäisiä, jotka kuhisivat joka puolella kuin suuri mehiläisparvi. Mutta Soran katse oli kiinnittyneenä Rikuun. Sora juoksi kovaa, lihakset ponnistelivat viimeiseen asti ja Sora hyppäsi Rikun kaulaan. Pimeys kävi sakeammaksi ja sakeammaksi ja Riku kietoi kätensä suojelevasti Soran ympärille.
Riku vaikeroi kivun takia jonka vain hän tunsi, ja sitten Sora ei enää kuullut mitään eikä tuntenut mitään. Hän vajosi yksin syvemmälle pimeään, hänen varjonsa kasvoivat...
xxxxxxxxxxxxxxxxx
Ja tää siis jatkuu vielä! xD kunhan jaksan typettää loput koneelle. Koko tarina on valmiiksi kirjoitettu.
