Julie Kagawa

Iron saga

Fan fiction

First kiss never burns out

"Jääpoju oletko ihan tosissasi nyt?" Puck kysyi ja laahusti Ashin perässä kädet niskan taakse taivutettuina. Ash, Talvihovin kuningatar Mabin nuorimmainen poika ei edes vaivautunut vastaamaan toiselle vaan jatkoi harppomista eteenpäin jousipyssy selässään. "Kuule, miksi emme vain käänny takaisin ja taio seisovaa ruokapöytää eteemme? Kävisi paljon helpommin usko pois." Puck sanoi ja vilkaisi puita ympärillään.

"Miksi vaivautua metsästämään, kun voisimme vain sormia napsauttamalla saada vatsamme täyteen?" Ash jatkoi tarpomistaan, mutta vastasi tällä kertaa Puckin tähän astiseen yksinpuheluun. "Olet varmaan täysin selvillä siitä, että lumoa ei ole tarkoitettu käytettäväksi tällaisissa tilanteissa? Meidän täytyy hankkia itse oma ravintomme, sillä-. "Kyllä kyllä, ymmärrän sinua jääpoju. En saisi kuitenkaan käännettyä päätäsi tämän asian suhteen. Aina niin itsepäinen olipa asia mikä tahansa. Kerrankin kun olimme ylittämässä Mag Tuiredhia, niin-. "Shh!" Ash kuiskasi ja Puck kääntyi katsomaan tätä ja jatkoi: "Sinä olet kyllä oikea ilonpilaaja tiesitkö sen?" Puck sanoi ja Ash sähähti nopeasti takaisin: "Ole nyt hetki hiljaa." ja viittasi katseellaan kauriiseen, joka laidunsi läheisen lammen vieressä.

"Johan päästiin asiaan." Puck sanoi ja kaarsi Ashin viereen puun taakse. "Minä ammun sen." Ash sanoi samalla kun hän otti jousipyssyn selästään ja laittoi nopealla liikkeellä jousen paikalleen ja oli valmiina jännittämään jousta, kun Puck keskeytti hänen aikeensa tarttumalla hänen käsivarteensa. "Ehkä olisi kuitenkin parempi, että minä teen sen. Minulla on enemmän kokemusta tuollaisen aseen käytöstä kuin sinulla." "Pärjään kyllä aivan hyvin ilman sinunkin apuasi." Ash vastasi kylmästi ja jatkoi jousen jännittämistä. "Minusta olisi kuitenkin parempi, jos-." Puck aloitti samalla tarttuen jouseen Ashin älähtäessä nopeasti "Lopeta!" kun jousi ponnahti aseesta ja osui keskelle suurta mäntyä pureutuen sen kuoreen. Kauris käänsi nopeasti päätään ääneen suuntaan ja juoksi nopeasti metsän pimentoon.

"Idiootti!" Ash kääntyi Puckia päin ja huitaisi tätä jousella. Puck väisti nopeasti ja katsoi raivostuneen näköistä matkakumppaniaan. "Olin juuri saamassa siihen hyvän näköyhteyden ja sinun piti sitten tulla pilaamaan kaikki! Sinusta ei ole muuta kuin harmia!" Ash raivosi ja katsoi vihaa uhkuen Puckia. "Ai, nytkö tämäkin onkin minun vikani?" Puck sähähti takaisin ja oli juuri avaamassa suutaan vastaväitteeseen, kun yhtäkkiä Ashin takaa ilmestyi punalakki pitkän sapellin kanssa, jolla se viilsi Ashin käsivarteen pitkän syvän viillon. "Ah" Ash huudahti ja kyykistyi kivun sokaisemana maahan painaen tuskissaan veristä käsivarttaan. "Prinssi tää ei huomista enää nää, kun punalakki tää sut tuskistas päästää." punalakki lauleskeli pyörien Ashin ympärillä rumat hampaat irvessä ja kohotti sapellin iskeäkseen uudestaan. "Hyvästit nää, sun ruumis kuolleena maahan jää." punalakki sanoi ja oli juuri iskemässä, kun lehtipyörre lennätti tämän selälleen ja viskasi sapellin kauas tästä. "Samperi!" punalakki irvisti Puckille, joka vain virnuili tälle puun oksalta. "En pidä siitä, että minua ei huomioida ollenkaan." Puck sanoi ja väläytti nopean hymyn punalakille. Punalakki katsoi Puckia raivoissaan ja palautti huomionsa takaisin sapelliin. Se oli kymmenisen metrin päässä. Puck kuitenkin huomasi punalakin vilkaisun ja hyppäsi puusta helposti ja tarttui jousipyssyyn ja viritti sen nopeasti ja laukaisi. Nuoli lävisti punalakin rinnan ja punalakki kaatui maahan muutaman metrin päässä sapellista.

Puck vilkaisi punalakkia tyytyväisenä ja lausahti hiljaa: "Täysosuma." Tämän jälkeen Puck vilkaisi Ashin suuntaan, joka painoi vieläkin käsivarttaan, josta veri valui vuolaana. "Oletko kunnossa?" Puck kysäisi ja lähestyi Ashia jousi olallaan. "Kuta kuinkin." Ash vastasi ja irvisti katsoessaan viiltoa. "Tuo täytyy sitoa." Puck sanoi ja alkoi kaivella laukustaan sidonta tarvikkeita. Ash vilkaisi Puckia ja sai aikaiseksi vain hiljaisen kuiskauksen: "Kiitos." Puck jäykistyi, mutta nousi pian seisaalleen sidetarvikkeet kädessään. Puck hymyili heikosti ja sanoi Ashille: "Tämän siitä saa, kun yrittää suojella ihmistä." Puck kyykistyi Ashin viereen alkoi puhdistaa haavaa. "Minä pelkäsin äsken puolestasi." Puck kuiskasi ja laski verisen liinan mättäälle ja otti sideharson ja alkoi sitoa haavaa.

"Mutta eihän tässä käynyt pahemmin. Ensi kerralla meidän vain täytyy olla varovaisempia ja-." "En minä sitä tarkoittanut." Puck sanoi ja nosti katseensa Ashin kasvoihin. "Minä en kestä sitä ajatusta, että sinulle sattuisi jotain." Puck sanoi ja sitoi solmun sideharson päähän. Sen jälkeen hän nojautui hiukan Ashia päin ja suuteli kevyesti tämän olkapäätä. "Mitä sinä teet?!" Ash huudahti ja kääntyi siirtyäkseen pois, mutta Puck otti tiukan otteen tämän terveestä kädestä ja painoi hänet puuta vasten. "Mitä sinä-." Ash yritti kysyä, mutta Puck painoi huulensa tämän huulille ja sulki silmänsä. "Mmh" Ash sanoi, kun toisen huulet painautuivat hänen omilleen. Hän yritti ensin rimpuilla, mutta antoi lopulta periksi. Puckin voimat olivat uskomattomat. Hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta kuin olla aloillaan siihen asti kunnes Puck päätti päästää irti. Puck jäi tuijottamaan Ashia suudelman loputtua ja Ashin tunnettua olonsa epämukavaksi hän työnsi toisen pois ja sanoi: "Jätä minut vain rauhaan." Ash sanoi ja nousi ja käveli matkatavaroiden luo kaivaakseen sieltä makuualustat. Puck seurasi Ashia vähän aikaa surumielinen katse silmissään, mutta noudatti toisen esimerkkiä ja hänkin alkoi kaivella retkeilytarvikkeita laukustaan.

Vähän ajan päästä jo hämärän laskeuduttua he istuivat nuotion ääressä kuunnellen metsän öisiä ääniä ja syöden jänisvarrasta. Puck oli kadonnut vähäksi aikaa metsään jättäen Ashin yksin ja palannut vähän ajan päästä jänis olallaan. Nyt he olivat istuneet hiljaa jo tunnin sanomatta toisilleen mitään. Ash tuijotti ilmeettömänä tulta ja ilmoitti vähän ajan päästä menevänsä nukkumaan. Puck nyökkäsi melkein huomaamattomasti ja sanoi ottavansa ensimmäisen vahtivuoron. Ash ei vastannut toiselle mitään vaan käänsi Puckille selkänsä ja nyt metsän äänet täytti vain räiskyvän tulen ääni ja metsän pieneläinten äänet.

Puck tuijotti Ashin nukkuvaa hahmoa ja huokaisi. Ehkä kuitenkin valitsin väärän tavan osoittaa tunteeni, hän mietti ajatuksissaan tökkiessään nuotiota pitkällä kepillä. Vähän ajan kuluttua Puckin päätti vaipua unten maille ja hänen vielä kohentaessaan nuotiota Ashin suunnalta kuului jotain ääntä. "Ash…?" Puck kysyi varovasti ja vilkaisi Ashin suuntaan. "uck…" Ash vaikersi ja kääntyi nuotiota päin. Puck oli juuri kysymässä oliko Ash kunnossa, mutta hänet keskeytti Ashin vaikerrus. "Puck…" Ash kuiskasi heikosti ja pian Puck tajusi tämän puhuvan unissaan. Tämä hymyili hänelle ja astui melkein huomaamattomin askelin Ashia päin ja kyykistyi tämän viereen. "Olen tässä." Puck kuiskasi hänelle ja painoi suudelmaan tämän otsalle. Tämän jälkeen hän yhdisti heidän sormensa yhteen ja puristi hellästi toisen kättä. "En ole menossa mihinkään." Puck sanoi ja katsoi toista hellästi. Pian tämän jälkeen he kumpikin olivat syvässä unessa, Puckin toinen käsi Ashin ympärille kiedottuna ja toinen Ashin kättä puristaen. Jäljelle jäivät enää nuotion hiillokset, kun aamuaurinko alkoi nousta hiljalleen metsän siimeksestä sulkien nämä kaksi auringon ensimmäisiin säteisiin aamun sarastaessa.

maijuw