Tähän alkuun voin sanoa, että Tanskan kertomus perustuu näytelmään "Näkkileipäluuseri", ja suurin osa repliikeistä ovat myös siitä otettuja/muokattuja. Pyydän anteeksi, että monet hahmot ovat HYVIN OOC, mutta suonette kertojalle (Tanskalle) vapautensa.
Disclaimer: En omista Hetaliaa enkä sen hahmoja, enkä myöskään kyseistä näytelmää, johon tämä ficci perustuu
Oli kaunis elokuinen päivä. Sitä olisi voinut kuvailla kaikilla mahdollisilla kliseillä, kuten "aurinko paistaa ja sirkat soittaa". Kaikki viisi pohjoismaata makoilivat nurmikolla Suomen takapihalla, nauttien auringosta - enemmän tai vähemmän.
"Jestas, että täällä on kuuma!" Tanska valitti ja yritti peittää naamansa käsivarrellaan.
"Älä valita", Islanti huokaisi ja juoda kulautti loput mehustaan. Ruotsi ja Norja pysyttelivät suosiolla hieman varjossa, toisin kuin Suomi, joka hymy loisti (ainakin Ruotsin mielestä) aurinkoakin kirkkaampana.
"Joko te saitte tarpeeksenne?" Norja kysyi tylsistyneenä.
"Ei. Mutta jos sinulla on tylsää, kerro vaikka joku niistä lukuisista tarinoistasi näin ajankuluksi", Suomi ehdotti. Tämän kuullessaan Tanska pomppasi istumaan.
"Ehei. MINÄ voin kertoa teille aivan loistavan tarinan!" vanhin pohjoismaa hihkaisi. Ruotsi ja Norja pyöräyttivät silmiään.
"Minkä tarinan?" Islanti erehtyi kysymään.
"Sen nimi on 'Näkkileipäluuseri'. Haluatteko kuulla?" tanskalainen kertoi. Suomi nyökkäsi ja muut kolme pysyivät hiljaa. Tanska selvitti hetken kurkkuaan ja alkoi kertoa...
Tarinamme sijoittuu kaukaiseen maahan nimeltä Skandilandia. Tässä sekopäisessä valtakunnassa tapahtuu aina kaikenlaista outoa ja tämäkin seikkailu on vain yksi niistä. Mutta ennen kuin aloitamme, voisivat henkilöesittelyt olla paikallaan. Tarinamme kenties tärkein henkilö on Skandilandian prinsessa Norja, nirppanokkainen tyttö, joka ei koskaan ole mihinkään tyytyväinen...
"Auts! Mistä hyvästä tuo oli?" Norja oli keskeyttänyt Tanskan lupaavalta kuulostaneen aloituksen kumauttamalla tätä päähän.
"Ääliö", norjalainen sihahti. "Ja miksi minä olen tuossa sinun typerässä tarinassasi tyttö?"
"Koska siinä pitää olla prinsessa. Yksinkertaista, rakas Watson", Tanska vastasi hymyillen leveästi.
"No ihan sama, jatka."
Mihin jäimmekään? Ai niin, prinsessa Norjalla tietysti riittää myös kosijoita, jotka hän aina tyrmää yksitellen. Mutta aina löytyy se yksi sinnikäs, nimittäin prinssi Tanska, jota Norja ei ikävä kyllä edes siedä silmissään. Harmi, sillä lähes kaikki muut valtakunnan tytöt lankeavat prinssin jalkoihin, mutta minkäs sille voi.
Ai niin, totta kai prinsessalla on ihastus, kun hän kerran ei prinssille lämpene. Kyseessä on koko Skandilandian oma kansallissankari Englanti - kyllä, Englanti - , tottunut pelastaja. Englanti on kivenkova macho, mutta on sankareillakin heikkoutensa. Ja hänen kohdallaan se sattuu olemaan näkkileipä. Tästä lisää myöhemmin.
Kruununperijäprinsessallamme on tietenkin myös pikkusisko. Prinsessa Islanti on taas aivan toista maata kuin leuhka sisarensa. Islanti on aina pitänyt enemmän poikien leluista eikä voi sietää niitä kaikkia röyhelöitä, joihin hänet aina pakotetaan pukeutumaan. Kyllä, hänkin haikailee Englannin perään, sillä erolla, että tahtoisi olla samanlainen sankari. Mutta minkäs teet, kun täällä sovinistien seassa eletään.
Sitten niihin vähemmän tärkeisiin henkilöihin, joista tärkein taitaa olla hovin narri Amerikka. Rooli sopii hänelle oikein hyvin. Hän kutsuu itseään muusikoksi, vaikka ei kyllä olla ihan varmoja, voiko sitä kamalan kuuloista kitaran kiduttamista musiikiksi kutsua.
"Minä kuulin tuon!" kuului samassa huuto puskasta ja Tanskan tarina (joka ei oikeasti ollut vielä edes alkanut) keskeytyi jälleen. Pusikosta hyppäsivät esiin Amerikka, Preussi ja jostain kumman syystä Englanti.
"Mitä te teitte minun saniaiseni seassa?" Suomi ihmetteli. Islanti, Norja ja Ruotsikin katsoivat paikalle ilmestynyttä kolmikkoa, nyt aidosti hämmästyneinä.
"Tuo idiootti sai päähänsä alkaa vakoilla teitä ja pakkohan minun oli tulla varmistamaan, etteivät nuo kaksi tee mitään typerää", Englanti selitti ja sai osakseen mulkaisun yhdeltä nykyiseltä ja yhdeltä ex-valtiolta. "Mutta nyt kun kerran olemme täällä, voimme varmaan kuunnella Tanskan kertomuksen loppuun." Tanskalainen nyökkäsi, suu vieläkin hämmästyksestä aukinaisena.
"Hei Suomi!" seuraava ääni sai kaikkien hiukset nousemaan pystyyn. He käänsivät katseensa pihatielle. Kyllä, siellä seisoi itse Venäjä. Tanskan normaaliksi palannut ilme sen sijaan ei värähtänytkään.
"Kas, terve Venäjä! Tulitko sinäkin kuuntelemaan tarinaani?" hän kysyi.
"Pohjimmainen ajatus olisi ollut kidnapata Suomi ja valloittaa hänen alueensa, mutta nyt kun kysyit, niin voinhan minä toki kuunnellakin", suurvaltio vastasi liiankin tavallisella äänensävyllä, kun otti huomioon lauseen sisällön.
"No niin, missä olinkaan..."
Kuten arvata saattaa, hovissa täytyy tietenkin olla myös muutama palvelija. Niitä nyt on varmaan kymmeniä, mutta tärkein tarinamme kannalta on prinsessa Norjan oma miespalvelija, nimeltään Suomi. Useimmiten hänen tehtävänsä kyllä on toimia "lapsenvahtina" prinsessakaksikolle.
Eikä tietenkään pidä jättää huomiotta itse kuningas Ruotsia, Norjan ja Islannin isäpuolta. Kuningas on kiireinen ja hiljainen mies, eikä hänellä oikein liikene töiltä aikaa tytärpuolilleen. Ainoa, mille kyllä riittää aikaa yllin kyllin, on kuninkaan tamagotchi Hanatamago.
Sitten viimeisenä esittelemme Skandilandian alamaailman, eli jokaiselle jännittävälle tarinalle pakollisen rosvojengin. Tähän porukkaan kuuluu tietysti pääjehu Venäjä ja sitten se tyhmempi osapuoli, joka tunnetaan Preussina. On myös huhuttu, että he juonivat taas jotain ilkeää kaikkien pään menoksi...
"Jaa minäkö tyhmempi osapuoli?" Preussi kirkaisi kesken kaiken ja olisi varmasti hyökännyt Tanskan kimppuun, ellei Englanti olisi kampittanut häntä ja istunut hänen selkänsä päälle.
"No niin, voisitko aloittaa sen itse tarinankin joskus?" Islanti tivasi ja Suomi nyökytteli.
"No joo joo, tuossa olivatkin jo kaikki tärkeät henkilöt", Tanska vastasi.
Tarinamme alkaa eräästä tavallisesta aamupäivästä, jolloin prinsessa Norja istui huoneensa sohvalla lakkaamassa kynsiään. Olisihan senkin homman voinut jättää palvelijoille, mutta Suomi ei todistetusti ollut kovin hyvä siinä, joten parempi oli tehdä se itse. Juuri kun hän oli saanut oikean kätensä kynnet lakattua ja oli aloittamassa vasenta, pujahti Amerikka kitaroineen ovesta sisälle.
"Ai niin, tiesittekös muuten, että maailman pisin..." Amerikka aloitti.
"Pää kiinni, etkö näe, että olen kiireinen", Norja keskeytti töykeästi.
"Maailman pisin hääpuvun laahus..." narri jatkoi keskeytyksestä huolimatta. Prinsessa nosti katseensa kynsistään.
"Kerro!"
"Oli huikeat 52,2 metriä pitkä!" Amerikka huudahti ja poistui paikalta sen kummempia selittelemättä, rämpytellen kitaraansa mennessään. Norja piteli korviaan, mutta mietti samalla Amerikan kertomaa juttua.
"Suomi! Tänne ja heti!" hän kiljaisi. Suomi saapui paikalle, mustaan palvelijanasuun pukeutuneena.
"Miten voin auttaa teitä, arvoisa prinsessa Norja?" hän kysyi kumartaen.
"Siitä hääpuvusta, jota valmistelette..."
"Aivan, se on jo loppusuoralla. Valmis jo parissa viikossa. Mutta prinsessa, mihin tarvitsette hääpukua? Ettehän te ole menossa naimisiin. Vai oletteko viimein suostuneet prinssin kosintaan?" Suomi ihmetteli. Norja nyrpisti nenäänsä.
"En ikimaailmassa! Se Tanska on niin omahyväinen. En voi sietää sellaista. Mutta Englanti taas... sinä päivänä, kun Englanti huomaa minut, on kaiken oltava ehdottomasti valmista. Lisätkää välittömästi laahuksen pituus viiteenkymmeneenkolmeen metriin", hän käski.
"Viiteenkymmeneenkolmeen... metriin?" Suomi toisti hämmentyneenä.
"Silloin minä olen maailman paras. Se on uusi maailmanennätys. Onko selvä?" Norja katsoi palvelijaansa tiukasti. Tämä kumarsi ja poistui.
Suomen lähdettyä prinsessa nojasi ikkunalautaan ja katsoi kaukaisuuteen, huokaisten syvään.
"Oi Englanti, sinä päivänä, kun tiemme kohtaavat, aurinko paistaa kirkkaana, mutta minä vieläkin kirkkaampana. Häpäisten auringon loisteellani. Silloin sinulla, rakas Englanti, on oleva rinnallasi koko maan kaunein nainen..."
"Mitä helvettiä?" Norja kiljaisi hyvin epänorjamaisesti ja syöksyi Tanskan luokse, aikomuksenaan selvästi kuristaa tämä.
"Hei, se kuului tarinaan!" vanhempi pohjoismaa puolusteli ja pakeni Suomen taakse piiloon.
"Yksikin tuollainen kohta ja sinä et elä huomenna!" norjalaisen posket loistivat kirkkaanpunaisina. Amerikka ja Preussi yrittivät pidätellä nauruaan, huonoin tuloksin. Venäjä hymyili tavalliseen tapaansa ja Englanti näytti melko vaivaantuneelta. Ruotsi ja Islanti olivat kuin ihmeen kaupalla pysyneet ilmeettöminä.
"Jatkatko sinä vai et?" brittimies lopulta kysyi, kun Norja oli viimein rauhoittunut.
"Toki. Mihinkäs minä jäin?"
Prinsessa Norjan haaveilu keskeytyi, kun hänen pikkusiskonsa ilmaantui paikalle kärrynpyöriä heitellen.
"Mitä sinä täällä oikein selität?" Islanti kysyi toinen kulmakarva koholla.
"Islanti, minä olen kuolettavan rakastunut", Norja vastasi epäselvästi.
"Keneen?"
"Englantiin tietenkin, mitä oikein luulit?" tämän kuullessaan nuorempi prinsessa säpsähti ja hänen kulmansa kurtistuivat. Englanti oli hänen tuleva miehensä, eikä kenenkään muun. Varsinkaan Norjan. Totta kai Islanti tiesi, että hänen siskollaan olisi paljon suuremmat mahdollisuudet kuin hänellä itsellään, mutta saihan sitä aina unelmoida.
"Hei Islanti! Tule nyt auttamaan minua lakkaamaan varpaankynteni, äläkä vain seiso siinä!" prinsessa Norjan huuto katkaisi hänen ajatuksensa. Islanti irvisti.
"No tämän kerran. Mutta minulla kyllä alkaa puolen tunnin päästä Kiinan vetämä kung fu - tunti ihan toisella puolella linnaa", hän huokaisi ja istui sohvalle. Hän ei kuitenkaan ehtinyt edes ottaa lakkapulloa käteensä, kun narri Amerikka yllättäen taas ryntäsi paikalle, kitaraansa kiduttaen.
"Minä olen Amerikka, sankari, maailmanparantaja, mestarimuusikko!" hän huusi, mutta vaikeni nähtyään Islannin jäätävän katseen. "Arvoisa prinsessa Norja, teille on vieras."
Norja nousi ylös sohvalta, mutta kun hän näki ovesta tulleen henkilön, inhoava ilme vääristi hänen piirteensä. Tämä vieras ei voinut olla kukaan muu, kuin prinssi Tanska.
"Mitä sinä täällä toimitat? Käskinhän pysymään poissa. Ja vastaus on edelleen ei!" hän kysyi. Äänestä kuulsi läpi halveksunta. Prinssi ei ollut kuulevinaan, vaan astui lähemmäs.
"Voi Norja, neito tuliluonteinen, noista minä juuri pidän. Vaaleatukkaisista kaunottarista, tempperamenttisista leideistä, jotka kuitenkin sulavat rakastajansa hellässä sylissä. Oi Norja, meistä tulisi maailman onnellisin pari. Kun katselen sinisiin sulosilmiisi, sydämeni hakkaa kuin beat ala-asteen diskossa. Oi Norja, minä, sinä ja valtakunta..." huoneessa olijat eivät voineet kuin ihmetellä, kuinka kauan Tanska oli mahtanut harjoitella tuota imelää repliikkiä. Norja astui hieman eteenpäin.
"Suostuisin kyllä kosintaasi..." hän aloitti, "...Jos olisit Englanti!" sen sanottuaan hän läimäytti Tanskaa avokämmenellä poskelle.
"Suomi!" mainittu palvelija syöksyi paikalle.
"Niin?"
"Tiedätte missä ovi on. Näyttäkää se myös tuolle retkulle!" Norja jakoi ytimekkäitä käskyjään. Islanti pomppasi myös yhteen niistä asennoista, jotka Kiina oli hänelle aiemmilla kung fu-tunneilla opettanut.
"Kautta narrin hikisten sukkien, pysy erossa sisarestani tai..." hän huudahti.
Amerikka oli tällä välin riisunut toisen sukkansa, jota nyt roikotti ilmassa prinssin nenän edessä. Tämä poistui paikalta yökkäillen. Samoin teki narri hetkeä myöhemmmin ja vei onneksi myös sukkansa mennessään. Suomi jäi vielä hetkeksi paikalle.
"Islanti, käytkö sinä oikeasti joillain kung fu - tunneilla?" Amerikka yllättäen kysyi. Hopeahiuksinen saarivaltio pudisti päätään.
"En. Se on vain tarina", hän vastasi.
"Mutta se on jossain määrin tosi lähellä todellisuutta, ainakin tuo, ettei Norja voi sietää Tanskaa", Suomi huomautti ja Ruotsi nyökkäsi.
"Mistä sitä tietää, vaikka olisit oikeasti rakastunut Englantiin", Preussi naurahti ja sekä Islannin, että Englannin kasvot saivat punaisemman sävyn.
"Sen tuo idiootti on kyllä vetänyt hatusta", Islanti mutisi.
"Niinpä. En ole vielä unohtanut sitä, kuinka pyörit aina minun vesilläni", brittimies totesi. Islantilainen oli aikeissa vastata samalla mitalla takaisin, mutta Norja sihahti veljensä vaikenemaan.
Pian tuon välikohtauksen jälkeen, ja kun Islanti oli auttanut Norjaa varpaankynsien lakkaamisessa, astui ovesta sisään itse kuningas Ruotsi. Toisin kuin aiemmat huoneessa vierailleet henkilöt, Ruotsi ei edes näyttänyt huomaavan prinsessoja eikä Suomea, joka oli vieläkin paikalla. Hän kun oli keskittynyt leikkimään tamagotchilla, joka tunnettiin paremmin nimellä Hanatamago.
"Tuo virtuaalilelu on aina ollut Ruotsille tärkeämpi kuin me", Islanti puuskahti ja Norja nyökytteli. Kuningas nosti katseensa.
"Ai tytöt, tekin olette täällä. Palatsin ylipalvelijajärjestö käski ilmoittaa, että heti huomenna järjestämme suuret tanssiaiset", Ruotsi ilmoitti ja viittasi Suomea jatkamaan. Tämä veti jostain esiin pitkän listan.
"Käskin palatsin viralliset kampaajat, jalkahoitajat, kynsihoitajat, käsihoitajat, kosmetologit, tyylianalyytikot, kenkäasiantuntijat, alushamekonsultit, nilkkasukkaspesialistit, korsettimanagerit ja vielä pari muuta muotialan mestaria huolehtimaan siitä, että olette huomenna kauneimmillanne. Täällä on esimerkiksi tämä Feliks Łukasiewicz ja Francis Bonnefoy. Ettekös te olleet tyytyväisiä heidän luomuksiinsa viime kerralla?" hän luetteli melko vinhaan tahtiin.
"Juu... jos sattuu pitämään sellaisista idioottimaisista röyhelömekoista", Islanti tuhahti. Norja hymyili.
"Mahtavaa! Se oli ihana se pitkä hame, missä oli se laahus!" hän huudahti. Hänen pikkusiskonsa teki yökkäävän eleen.
"Se oli kamala!"
"Eikä ollut!"
"Olihan, se oli hirveä!"
"Eikä ollut!"
"Mutta tällä kertaa en todellakaan aio vetää päälleni sellaista riepua. Mielummin vaikka sen sähkönsinisen minihameen, minkä se italialainen toi minulle Milanosta!" Islanti julisti. Tämän kuullessaan Ruotsi nosti jälleen katseensa Hanatamago-lelustaan, nyt vihaisena.
"HILJAA! Ei puhettakaan mistään minihameista! Ottaisit sinäkin Islanti mallia siskostasi!" hän murahti.
Tanskan kerronta katkesi Englannin hihitykseen.
"Mitä nyt?" Suomi kysyi.
"Kuvittelin vain Islannin minihameessa..." Englanti sai soperrettua, ennen kuin sortui hekotukseen uudestaan. Mainittu saarivaltio tempaisi maasta kiven ja nakkasi sen kohti brittiä, joka onnistui väistämään.
"Rauhoittukaa nyt. Jatka, ole hyvä", Suomi keskeytti alkavan kahakan. Tanska selvitteli hetken kurkkuaan.
"Niin..."
Tässä ensimmäinen osa. Kommentteja?