A/N: Is This Love on kokoelma vanhojen biisien inspiroimia lyhyehköjä Sirius/Remus-oneshotteja.
Disclaimer: En omista Pottereita!
I: Gimme! Gimme! Gimme! (A Man After Midnight)
"Half past twelve and I'm watching the late show in my flat all alone,
How I hate to spend the evening on my own…
Autumn winds blowing outside the window as I look around the room,
and it makes me so depressed to see the gloom…"
Remuksen huulilta karkasi toivoton, kovaääninen – ja ehkä hieman mielenosoituksellinenkin – huokaisu. Mies tuijotti apaattisesti kattoa askeettisen makuuhuoneensa sängyllä ja kuunteli poikaystävänsä intohimoista laulantaa. Sitten Remus sulki silmänsä, kääntyi mahalleen ja hautasi kasvonsa tyynyihin.
Siriuksen kuukauden takaisesta syntymäpäivästä lähtien heidän yhteisessä asunnossaan oli raikunut musiikki lähes taukoamatta, ja huomattavan (sekä huolestuttavan) usein Remus tunnisti sen korvia raastavan mölinän Abban tuotannoksi.
Kaiken pahan alku ja juuri oli se perhanan vinyylisoitin, jonka Remus oli mennyt ostamaan poikaystävälleen syntymäpäivälahjaksi. Se oli ollut suuri virhe. Jälkeenpäin ajateltuna Remus oli varma tulleensa joko huumatuksi, hulluksi tai jonkun erittäin sadistisen henkilön langettaman komennuskirouksen uhriksi, sillä Siriuksen kamala musiikkimaku oli ollut hänen tiedossaan jo vuosikaudet, eikä hän olisi täysissä sielun ja ruumiin voimissa voinut ikinä erehtyä ostamaan Siriukselle lahjaksi musiikkisoitinta.
"Rakkaus saa ihmisen tekemään outoja asioita", Lily oli huvittuneesti todennut, kun Remus oli taannoin karannut Siriuksen säestämää Mamma Miaa evakkoon naisen ja Jamesin luokse ja esittänyt komennuskirousteoriansa näillekin.
Myös James oli osallistunut pilkantekoon lohkaisemalla "Sirius onkin melkoinen Dancing Queen.", mikä oli saanut Lilyn nauramaan vedet silmissään.
"Naurakaa vain", Remus oli todennut ja kääntynyt takaisin Lilyn puoleen. "Kuvittele Jamesin herättävän sinut aamuyöstä laulamalla korvaasi 'Gimme gimme gimme a man after midnight'. Melkoinen tunnelmantappaja."
"Kuutamo, nyt tuli liikaa informaatiota!"
There's not a soul out there, no one to hear my prayer…
Gimme gimme gimme a man after midnight,
won't somebody help me chase the shadows away?
Gimme gimme gimme a man after midnight,
take me through the darkness to the break of the day!"
"Laita se musiikki pois ja tule tänne sieltä!" Remus huudahti ja kääntyi takaisin selälleen. "Naapurit soittavat pian valkotakkiset hakemaan sinut pois! …Tai pikemminkin minut", hän jatkoi mutisten.
Siriuksen laulanta keskeytyi hetkeksi, mutta vain hetkeksi – tämä kai pysähtyi miettimään keitä valkotakkiset mahtoivat olla – kunnes seuraava säkeistö alkoi kaikua heidän vielä kovin tyhjässä asunnossaan, ja mikäli se edes oli mahdollista, vieläkin ponnekkaammin.
Vaikka he olivatkin asuneet ensimmäisessä yhteisessä keskellä jästi-Lontoota sijainneessa kodissaan jo pari kuukautta, sieltä löytyi vain kaikki välttämätön, sillä kumpikaan heistä ei varsinaisesti ollut mikään suuri sisustusintoilija. Remus oli pienestä pitäen elänyt sangen vaatimattomasti, eikä oikeastaan tarvinnut muuta kuin sängyn ja välineet teen keittämistä varten. Ja hätätilanteessa ilman niitäkin pärjäsi. Sirius taas ei tiennyt jästikodeista saati niiden sisustamisesta yhtikäs mitään mutta kieltäytyi kuitenkin hankkimasta sinne mitään velhomaailmaan viittaavaakaan. Heidän materiaalinen omaisuutensa koostui siis oikeastaan vain kitisevästä sängystä, muutamasta kirjasta ja kattilasta, Siriuksen Triumph Bonnevillesta sekä vinyylisoittimesta.
Remuksen yllätykseksi Sirius kuitenkin sammutti kuin sammuttikin soittimensa ja käveli makuuhuoneeseen. Remus siirtyi sängyllä hieman sivummalle niin, että Sirius mahtui kaatumaan hänen viereensä, mutta sen sijaan, että tämä olisi niin tehnyt, mies rojahtikin makaamaan Remuksen päälle ja painoi nälkäiset huulensa poikaystävänsä kaulaa vasten, mikä sai pienen äännähdyksen karkaamaan Remuksen huulilta.
Remus puhalsi Siriuksen mustia hiuksia pois kasvoiltaan, kietoi kätensä tämän ympärille ja totesi: "Yksikin 'Gimme gimme gimme', ja Anturajalka siirtyy ulkoruokint- Ah!"