Nimi: Cowboy & Pixie
Kirjoittaja: Marie
Ikäraja: k-15
Pairing: Jasper/Alice
Genre: Draama, flyffy
Prologi
Jpov
"Mitä Cowboylle saisi olla?" pirteä ääni kysyi. En vastannut mitään katselin vain naista, jolle ääni kuului. Hän oli pieni, mustahiuksinen ja hento piirteinen. Vaatetus oli pelkkää merkkivaatteita tai ainakin minusta ne näyttivät merkkivaatteilta. En ollut koskaan katsellut muodin perään.
"Hei, minä puhun sinulle", nainen herätti minut tainnoksistani.
"Anteeksi, neiti. Olin ajatuksissani", pyysin nolona anteeksi ja naisen kasvoille nousi valaiseva hymy.
"Ei se mitään, Cowboy. Mitä saisi olla?" hän näytti olevan valmiina ottamaan oikean pullon esille.
"Mitä neiti suosittelee?" väläytin hänelle parhaimman hymyni ja hän katsoi minua hetken sanattomana, jonka jälkeen hänen katseensa siirtyi kelloa kohti.
"En mitään", hän hymyili minulle pirullisesti ja nautti aivan varmasti hämmästyneestä katseestani. "George, voisitko tehdä herralle drinkin? Minun vuoroni loppui juuri."
Hän riisui lyhyen esiliinan yltään ja eteeni ilmaantui, tumma, hieman lihava ja viiksekäs mies.
"Nähdään kohta", nainen nojautui baaritiskin yli korvani viereen ja kuiskasi, jonka jälkeen jätti minut Georgen armoille.
"Mitä saisi olla?" mies kysyi mutkattoman oloisena ja alkoi pelleillä snapsilaseilla,
"Tuplaviski", pyysin tietämättä oikeastaan itsekkään miksi.
"Ole hyvä", George kaatoi sen minulle hetkessä, etten ehtinyt edes ajattelemaan mitään kunnolla. "Tuleeko muuta?"
Pudistin päätäni, ja eteeni suorastaan tyrkättiin tuplaviskilasi. Enkä edes ehtinyt tarttua siihen, kun nainen tuli takaisin ja istuutui viereeni. Hän oli laittanut jalkaansa korkeat korot, jotka tekivät hänestä hieman pidemmän kuin mitä hän oli ollut tiskin toisella puolella.
"Hei, Cowboy!", nainen huudahti iloisena.
"Minulla on nimikin, Pixie", annoin puolestani hänelle lempinimen, koska minusta hän vaikutti enemmän keijukaiselta kuin ihmiseltä.
"Niinkö?" hän kohotti tummia kulmiaan kiinnostuneen oloisena. "Mikä se on?"
"Jasper Whitlock, neiti", ojensin kohteliaana käteni hänelle.
"Alice Brandon", nianen tarttui siihen ja ravisti varmalla otteella. "Pistetään juhlaksi."
"Onko meillä jotain syytä juhlia?" kysyin kohteliaana ottaen vastaan minkä syyn tahansa. Juhlisin erittäin mielelläni Alice Brandonin kanssa.
"Palkkapäivä", hän virnisti ja kumosi tuplaviskini yhdellä kulauksella alas. "Mutta ensin tarvitsemme parempia juomia. George, se tavallinen meille molemmille."
Katsoin hetken aikaa häntä ihmeissäni, mutta illan aikana minulle selvisi, että Alice Brandon oli energiaa täynnä olevan keijukainen, eikä se edes näyttänyt ehtyvän. Me tulimme heti juttuun, sanoisin hyvin, mutta tietäisin sen olevan valetta, koska se oli jotain enemmän. Kerroin itsestäni melkein kaiken ja kuuntelin, kun Alice kertoi oman tarinansa. Hulluttelimme ja flirttailimme estottomasti toisillemme.
"No niin rakastavaiset, eiköhän olisi aika hankkia oma huone", vieressämme istuva mies huomautti, kun Alice siirtyi istumaan jostain syystä syliini.
"Meille vai teille?" hän kysyi yllättäen kapsahtaen samalla kaulaani ja toimien ripeästi. "George, lasku minun piikkiini."
"Miten vain haluat, kultaseni", annoin päätösvallan Alicelle ennakoiden hänen kuitenkin jo päättäneen mitä tulisimme tekemään, enkä todellakaan olisi halunnut viedä häntä hotellihuoneeseeni, joka oli muodostunut sekasotkuksi parin päivän aikana, jotka olin asunut siellä.
"Minun luokseni", hän päätti, enkä ollut vastauksesta yhtään yllättänyt. Ennen kuin huomasinkaan olin ulkona Alicen kanssa suutelemassa täyttä päätä. Lopetimme vain noustaksemme taksiin, mutta tauko ei ollut kovin pitkä. Jatkoimme suutelemista taksin takapenkillä ja annoin käsieni vaeltaa Alicen hiuksien läpi.
Mielestäni olimme aivan liian pian perillä hänen asunnollaan, tosin emme olisi huomanneet sitä ellei taksikuski olisi rykäissyt erittäin äänekkäästi ja keskeyttänyt meitä. Maksoin kyydin nopeasti, koska Alice hoputti minua koko ajan vieressä ja kiirehti sen jälkeen nopeasti juoksuun jättäen minut jälkeensä. Saavutin hänet vasta hänen asuntonsa ovella, jonne hän oli jäänyt minua odottamaan. Sen jälkeen tiemme vei suoraan makuuhuoneeseen.
Aamulla auringonvalo herätti minut. Päätäni pakotti, kuten aina krapulassa. Hetkeen en kiinnittänyt ollenkaan huomiota siihen missä olin. Makasin vain sängyssä, rekisteröimättä ympäristöä sen kummemmin ja tuijotin kattoon, kunnes Alice liikahti vieressäni. Hän oli käpertynyt kylkeeni saman peiton alle ja tuntui kuuluvan siihen. Minulla oli luonnollinen olo. Käteni oli kietoutunut Alicen ympärille ja se tuntui mukavalta. Meillä oli ollut upea yö yhdessä.
Tarkastelin Alicen piirteitä, imien niitä muistiini. Tiesin, että minun oli pian noustava ja lähdettävä hänen luotaan. Enkä tiennyt näkisinkö häntä enää koskaan. Se tuntui pahalta.
"Huomenta, Cowboy", Alice herätti minut mietteistäni. "Tiedäthän sinä, että on epäkohteliasta tuijottaa."
"Totta kai. Äitini opetti minut tavoille", sanoin nauraen ja suutelin hntä. "Huomenta, Pixie."
"Kuinka paljon kello on?" hän kysyi haukoitellen.
"10. Minun pitäisi kohta nousta", kuulin omassa äänessäni pettymyksen.
"Miksi?" Alice käpertyi tiukemmin minua vasten.
"Lentoni lähtee 4:ltä, enkä ole vielä edes pakannut", kerroin ja vedin hänet syliini. "Minun on pakko nousta ja lähteä."
Alice ei kuitenkaan enää kuullut sitä. Kevyt tuhina paljasti hänen nukahtaneen uudestaan. Pidin häntä hetken sylissäni, ennen kuin nousin ja pukeuduin. Peittelin hänet lämpimästi ja annoin suukon otsalle. Etsin palan paperia, johon kirjoitin kynällä hänelle viestin, jonka jätin hänen yöpöydällensä. Raskain mielin suljin Alicen asunnon ulko-oven tietämättä näkisinkö häntä enää koskaan uudestaan.