Hepskukkuu kaikki! Tässä on eka stoorini, Psyko. Ennen kuin alat lukemaan itse ficciä, toivoisin, että lukaiset tämän pienen selvennyksen.
Eli ensinnäkin, tarina on yaoita. Jos et pidä siitä tai et tiedä, mitä se on, älä lue. Minulle on sitten turha tulla valittamaan, jos kuitenkin uhmasit varoitustani.
Sitten toinen asia. Päähenkilöt ovat lähinnä Matthew/Kanada ja Ivan/Venäjä, mutta hahmot vaihtelevat aika-ajoin.
Laitoin ratingiksi M, ihan vain varmuuden vuoksi, koska ficissä on kuitenkin kirosanoja ja (mahdollisesti) myös seksiä. Jos olette sitä mieltä, että ikärajaksi riittää T, vaihdan sen toki.
No mutta. Pitemmittä pörinöittä, nauttikaatten!
XxxxX
Harmaa puhelin pärähti soimaan puisella yöpöydällä. Matthew pomppasi sängyssään istuma-asentoon ja kääntyi katsomaan kännykkäänsä, jonka kimeä soittoääni oli repiä hänen korvansa riekaleiksi. Hän otti puhelimen, painoi vihreän luurin kuvaa ja asetti kapulan korvalleen.
"Haloo?" kanadalainen mumisi unisena ja pörrötti hiuksiaan.
"Dude! Vieläkö sinä olit nukkumassa? Kello on jo yhdeksän!" toisesta päästä kuului.
Soittaja oli Matthew'n Amerikassa asuva kaksoisveli, Alfred. Poikien vanhemmat olivat eronneet, ja Alfred asui nyt poikien isän ja tämän uuden vaimon kanssa New Havenissa, Connecticutissa, kun taas Matthew muutti äitinsä kanssa Montrealiin, missä nainen oli löytänyt uuden miehen itselleen.
XxxxX
Matthew katsoi vastakkaista seinää kummissaan, kuin odottaen Alfredin hyppäävän siitä läpi.
"Mitä? Yleensähän sinä nukut koko päivän. Onko kaikki kunnossa?" kanadalainen kysyi lähes sarkastisesti.
"Paremmin, kuin koskaan!" Alfred huudahti, "Isä pyysi minua hakemaan postin ja arvaa mitä. Siellä oli kirje minulle!"
Matthew katsoi eteensä odottavana.
"Niin?", hän vastasi, "Kirjeissä ei ole mitään ihmeellistä."
"Tässä on! Se on Hetalia-lukiosta!"
Matthew'n silmät laajenivat lautasen kokoisiksi.
"H-hetalia-lukiostako? Sehän on maailman arvostetuin lukio!"
"Samaa minäkin sanoin, kun näin, mistä kirje oli lähetetty", Alfred tokaisi.
Matthew istui hetken hiljaa.
"Al, minä soitan sinulle takaisin", hän sanoi viimein ja päätti puhelun.
Jos Al on saanut kirjeen lukiosta, kai minäkin olen sellaisen saanut, Matthew ajatteli samalla, kun nappasi silmälasinsa yöpöydältä ja kipitti alakertaan.
Totta puhuen, Matthew oli melkein jokaisessa kouluaineessa veljeään parempi. Alfred vain oli erityisen lahjakas urheilija, ja Hetalia-lukioon hyväksyttiin vain ne, jotka hallitsivat jonkin lahjakkuutta vaativan asian. Matthew itse oli huippupiirtäjä, mikä ei ollut jäänyt keneltäkään huomaamatta.
XxxxX
Kanadalainen juoksi kotipihansa portille ja vilkaisi postilaatikkoon. Siellä oli oiva pino isoja ja pieniä kirjekuoria, joten ehkä Matthew'lla oli pienen pieni mahdollisuus päästä opiskelemaan huippulukioon. Teini juoksi takaisin sisälle ja suoraan keittiöön. Hän istahti pöydän ääreen ja alkoi selaamaan kirjekuoria yksi kerrallaan.
Äidille… Äidille… Äidille… Äidille…
Matthew oli käynyt läpi jo melkein koko pinon, kun hänen silmäänsä osui kellertävän valkea kirjekuori, jonka yläreunassa oli musta, siivekäs kilpi ja iso W-kirjain sen päällä. Logo oli naurettavan helppo tunnistaa.
"JES!" Matthew kiljaisi. Hän oli kuin olikin saanut kirjeen maineikkaasta Hetalia-lukiosta! Hän juoksi yläkertaan soittamaan Alfredille, muttei ehtinyt edes huoneensa ovelle, kun hänen äitinsä laahusti ulos omasta huoneestaan.
"Matt, mitä sinä riehut?" vaaleahiuksinen, noin kolmekymppinen nainen kysyi unisena.
"Katso, mama!" poika hihkui ja tökkäsi kirjeen äitinsä käteen. Nainen katsoi Matthew'ta kummissaan, otti paperin kuoresta ja alkoi lukea ääneen.
"'Hyvä herra Williams,
Teidät on kutsuttu aloittamaan opintonne maailmankuulussa Hetalia-lukiossa!
Annamme lahjakkaimmille nuorille ympäri maailman tämän ainutlaatuisen tilaisuuden, ja kouluun hakiessanne teidän lahjanne huomattiin.
Teillä, herra Williams, on siis ainutkertainen mahdollisuus sanoa ei tavanomaisille lukioille ja astua sisään Hetalia-lukion mahtavista porteista.
Koska koulu on kansainvälinen ja sijaitsee Englannin kuvankauniilla maaseudulla, se on sisäoppilaitos, ja kotinne seuraavat neljä vuotta, jos siis päätätte ottaa tilaisuuden vastaan.
Mikäli niin teette, huoltajanne tulee lähettää henkilötietonne meille, voidaksemme merkitä teidät oppilaaksi.
Tulette tarvitsemaan muutamia tavaroita pärjätäksenne Hetalia-lukiossa.
Siksi lähetimme teille myös listan tavaroista, jotka teidän tulee ostaa myöhemmin lukion lähellä sijaitsevasta kylästä.
Kunhan teillä on kaikki tarvittava, tulette pärjäämään hienosti.
Kotimaastanne kotoisin oleva neljännen vuoden opiskelija lähetetään hakemaan teitä ensi viikon tiistaina. Tämä opiskelija toimii oppaananne ja avustajananne siihen asti, kunnes opitte tuntemaan koulun alueet ja säännöt.
Oppaanne kertoo teille kaiken, mitä teidän tulee tietää.
Toivottavasti pääsette hyvin alkuun ja toivottavasti tulette viihtymään Hetalia-lukiossa!
Tapaamisiin,
koulun väki.'"
Matthew'n äiti nosti katseensa poikaansa ja hyökkäsi halaamaan tätä.
"Hienoa, Matthew! Sinut hyväksyttiin sinne! Olen niin ylpeä!"
Ennen kuin Matthew ehti avata suutaan, makuuhuoneesta astui toinenkin hahmo - Matthew'n ja Alfredin isäpuoli.
"Mary, älä huuda niin kovaa, joillain on krapula", mies sanoi raapien takaraivoaan.
Matthew'n äiti, Mary mulkoili häntä hetken, mutta sanoi sitten:
"Se nyt ei ole mikään uutinen, mutta tämä on: Matthew pääsee Hetalia-lukioon!"
Isäpuoli tuhahti. "No, eipä ole enää valittavaa teiniä jaloissa", hän sanoi ja meni alakertaan.
"Jack, älä viitsi", Mary huokaisi ja seurasi miesystäväänsä keittiöön.
Matthew tiesi, ettei Jack jostain syystä pitänyt hänestä, joten hän oli innokas kuulemaan, mitä se rontti hänestä puhui. Hän seurasi aikuisia alas ja jäi kauemmas eteiseen kuuntelemaan keskustelua.
"Tiedän, ettet tule toimeen Matthew'n kanssa, mutta sinun ei tarvitse olla ilkeä hänelle", Mary sanoi, kun alkoi valmistaa kolmikolle aamiaista.
"Mihin sitten purkaisin turhautumiseni? Olen työtön ja kovassa puutteessa. Se poika on oiva syntipukki. Ekstraa tuo myös se, että hän on luultavasti homo."
Matthew kuuli äitinsä paiskaavan pöydälle sen, mitä oli käsissään ikinä pitänytkään.
"Mistä sinä tuollaista keksit?" Mary kysyi hieman kimpaantuneella äänensävyllä.
"Onhan se selvää. Pojalla ei ole koskaan ollut tyttöystävää, eikä hän ole läheskään, kuten muut ikäisensä pojat. Hitto, hän näyttää itsekin tytöltä!"
"Se ei tarkoita, että hän olisi homo, Jack. Olet vain kateellinen hänelle."
"Miksi ihmeessä olisin kateellinen sille pennulle?"
"Matthew'sta et puhu noin! Olet vain kateellinen, koska hän on kaikessa parempi, kuin sinä!" Mary huusi.
"Salli mun nauraa!" Jack vastasi, "Minua ei kiinnosta, miten tyhmä tai fiksu se kakara on. Minua vain nyppii se, miten helposti hän saa kaiken, mitä haluaa. Pikku vilkaisu niillä bambisilmillä ja heti on paikka lukiossa, jonne pääsyyn verrattuna tykinlaukauksesta selviäminen on lastenleikkiä."
"Tuo ei ole totta, ja tiedät sen itsekin. Matthew sai paikan, koska on huomattavan lahjakas piirtäjä. Sitä paitsi, lukiossa on satoja oppilaita. Ei sinne pääsy niin vaikeaa ole", Mary sanoi ja alkoi taas kolistella astioiden kanssa.
"Ei vai? Tiedoksesi, että minäkin yritin aikoinani päästä sinne. Treenasin itseni hyvään kuntoon! Olin paras! Mutta silti siitä hemmetin snobilukiosta lähetettiin kieltävä vastaus. Tiedätkö, miten se otti pattiin?" Jack vastasi, korottaen ääntään.
Mary naurahti. "Lukioon pääsy edellyttää myös älyä, jota sinulta ei löydy piiruakaan! Molemmilla pojillani on melkoiset älynlahjat, ja on selvää, että ainakin toinen pääsisi Englantiin opiskelemaan!"
"Pojat sitä, pojat tätä. Et nykyään muusta puhukaan, kuin siitä, miten täydellisiä lapsia sinulla on!"
"Anteeksi, jos rakastan heitä!" Mary kiljaisi, mitä seurasi syvä hiljaisuus.
Matthew päätteli keskustelun olevan ohi ja suuntasi takaisin huoneeseensa.
Hänhän oli luvannut soittaa Alfredille, eikä Matthew ollut tunnettu lupausten pettäjänä.
XxxxX
Puhelun jälkeen Matthew luki kirjeen vielä kertaalleen läpi. Hän ei vieläkään voinut uskoa, että hänet oli tosiaan hyväksytty Hetalia-lukioon. Hän tutki loputonta listaa ostettavista tavaroista.
"Käytetäänkö siellä koulupukuja?" kanadalainen ihmetteli ääneen, kun huomasi listassa peräti kaksi kertaa kirjoitetun sanan koulupuku. "Sitä en tiennytkään."
Teini ällisteli, kuinka paljon ostettavaa oli, ja kuinka hänen rahansa riittäisivät. Koulupuvutkin olivat yksistään 50 puntaa.
Köyhempi ihminen olisi luultavasti saanut sydänkohtauksen moisista hinnoista.
Matthew laski listan pöydälle, otti lattialla leikkineen lemmikkijääkarhunsa Kumajiroun syliin ja alkoi miettiä, miten saisi äitinsä lainaamaan moisia, naurettavia rahasummia.
XxxxX
Semmoinen. Mitäs piditte? Tykkäsittekö? Vihasitteko? Kertokaa :)