Ja heti ensimmäiseksi: En omista mitään, mikä on tuttua Taru Sormusten Herra-trilogiasta, oli kyseessä sitten kirja tai leffa. Oc-hahmo on minun, kuten myös teksteissä mahdollisesti esiintyvät runot.
A/N: Näitä pätkiä pyöri aina välillä päässäni ja kun trilogia tuli äskettäin TV:stä, niin minussa heräsi ajatus siitä, että keräisin pätkät yhteen ja yrittäisin saada niistä toimivan? kokonaisuuden. Pätkät sijoittuvat elokuvien kohtauksiin luoden haltiamaisen sivujuonen.
Palaute on aina mukava yllätys.
Prologi
Saliin kadonneiden kaksosten
syntyi puol'haltia,
tyttö Melian sukua.
Hiuksensa ol' hiiltä,
ihonsa kuunvalkea,
korvansa muotoa haltia.
Ihmissuvulta silmänsä sai
ja niissä ol' kaksi sävyä,
aamurusko ja iltahämärä.
Vuodet kulki eteenpäin
ja neidoksi kasvoi tyttö tuo,
jonka ääni ol' suloinen vuo.
Se soljui pitkin vuoria,
muisteli vanhoja,
kujersi kutsuja.
Ja väet kuunteli laulua,
joka valui syyspisaroina,
putoili lumihahtuvina.
Soi raikkaana kuin kevätnurmi,
kesän tavoin lämmitti,
aikoja synkkiä valaisi.
Tuli Aika Kolmas
ja neito kutsuttiin
kuninkaan luo Edorasiin.
Oli paha läpäissyt korvat,
myrkky pimentänyt mielen,
loitsu vanhentanut miehen.
Saapui neito salihin
ja istui viereen nuokkuvan kuninkaan
aloittaen laulunsa ihanan.
Se sytytti salin kynttilät,
hurmas joka kuulijan,
jopa kuningas osoitti huomiotaan.
Mut laulua vahvempi
ol' taika käärmekielisen
ja se voitti neitosen.
Säilyi verho silmissä miehen,
ei herännyt hän unestaan
ja toivo häipyi omistaan.
Neito häviönsä tunnusti
vaan ei luopunut uskostaan
saada kuningas vielä unestaan.
Ja iloksi kuninkaan lasten
päätti neito jäädä Edorasiin,
muutti asumaan Meduseldin saliin.
Ja siellä laulaa yhäkin
lupausta paremmasta,
toivoa tulevasta.