Suomi istui kakkiessa rauhassa juomassa kahvia ja kuunteli radiota keittiössä, pöydällä oli vadillinen Runebergintorttuja. Tänään oli Runebergin päivää, suomi kuuli kuinka radiossa laulettiin maamme-kansalis laulua, Suomella nousi kyyneleet silmiin.
"Äh! miksi minä aina itken kun kuulen tämän laulun? no kai siksi kun se on niin juhlava." Suomi tuumi ja pyyhi kyyneleitään. Suomi katseli ikkunasta, kuinka lumi satoi maahan hiljaa alas, suomi huokaisi tyytyväisenä.
"Niinpä niin, Johan Ludvig Runeberg, suomen kansallisrunoilija, hän jopa kirjoitti tämän maamme-laulun, ja teki paljon muutakin." Suomi tuumi ja joi toisen kupin kahvia.
" Kävin aina välillä hänen luonaan vierailemassa, ja pidin kovasti hänestä, hänen vaimostaan ja hänen ystävistään, he kaikki yhdessä kehittivät tämän maan kulttuuria, varsinkin Elias Lönnrot ja Runeberg," Suomi ajatteli ja alkoi hymyillä muistellessaan niitä aikoja.
Siten suomi maisteli Runebergintorttuja.
"Herkullista, muistan vieläkin kun maistoin Fredrika Runebergin tekemiä torttuja, ihastuin niihin heti." Suomi sanoi itsekseen.
Suomi jatkoi radion kuuntelemista ja muisteli vanhoja juttujaan, lopulta hän havahtui haaveistaan, kun kaapi kello löi neljää.
"Oho! minun pitää mennä lämmittämään sauna, Ruotsi tulee pian kotiin, "ja lupasin lämmittää saunan tänään. Suomi sanoi ja alkoi kiireesti mennä lämmittämään saunaa.
Hetken päästä, Ruotsi tuli kotiin, hän oli ylätäplältä lumen peitossa ja hän värisi kylmästä.
"Hei Ruotsi, sauna on kahdenkymmenen minuntin päästä valmis, juo toki kahvia, keitin juuri uuden paanullisen, ja ota toki Runebergintorttu," suomi sanoi hymyillen ystävälleen, ja auttoi ravistelemaan lumet pois Ruotsin päältä.
"Hmmm..kiitos suomi, " Ruotsi mutisi ja riisui talvitakkinsa, ja meni siten juomaan kahvia. Ja suomi meni puolestaan saunan lisäämän puita.
Loppu. Ja hyvää Runebergin päivää.