Aloitin ensimmäisen pitkän Ficcini tänne. Paritus on ehkä hieman erikoinen, Laitan tässä Tinon kärsimään, mutta lupaan ettei tule SuFiniä.
Tino seisoi avonaisen haudan edessä ja hänen poskilleen virtasi kyyneleitä. Hänen kädessään oli kieloja .Piakkoin tämä nuorukainen tiputti kukat hautaan ja alkoi itkeä käsiinsä. Eduard koki tehtäväkseen hakea hieman vanhemman serkkunsa pois haudan ääreltä. Ihmiset alkoivat laulaa virttä, mutta tuo suomalainen ei voinut lopettaa itkemästä. Hän itki koko seremonian hauta oli suljettu ja ihmiset alkoivat siirtyä sisään hyisestä syysilmasta, jäi Tino seisomaan haudan äärelle. Eduard vilkaisi toista ja sai tämän ilmeestä sellaisen käsityksen, että poika piti tätä omana syynään.
"Ei se ollut syytäsi. Se mies oli vetänyt perskännit. " Eduard sanoi ja siirtyi suomalaisen viereen.
"Mutta äiti olisi nähnyt sen miehen ja ehtinyt väistää, jos en olisi soittanut hänelle."
Nuorempi virolainen vilkaisi nyt serkkuaan ja tulevaa huonetoveriaan ja sanoi:
"Kukaan ei voi elää ikuisesti. Kaikella on tarkoituksensa."
Tino siirsi katseensa Eduardiin ja sanoi todella hiljaisella äänellä:
"Mikä helvetin tarkoitus on sillä, että heti kun olen päässyt yli siitä että isämme ammuttiin, niin silmänräpäyksessä äitini kuolee liikenneonnettomuudessa."
Virolaissyntyinen poika katsoi haikeana suomalaista sukulaistaan ja sanoi:
"Ehkä olisi parempi mennä muiden seuraan. Saisit muuta ajateltavaa."
"Ei. Ehkä olisi parempi, että lähdemme kotiin. Mene ilmoittamaan vanhemmillesi."
Kun kaksikko oli saapunut virolaisten talolle, Tino muisti, että hänellä ei ollut paljonkaan vaatteita täällä. Eduardin äiti oli heti siepannut Tinon mukaansa tämän äidin kuoleman jälkeen. Tino ilmoitti aikeistaan käydä kotona, mutta tämän virolaisserkku tarjoutui hakemaan niitä. Mutta tämä nuorukainen tyytyi tulemaan mukaan. Olihan Tino hänen serkkunsa ja paras ystävänsä.
Lyhyen kävelymatkan päässä oli ratikkapysäkki, jolla kaksikko oli tavannut aina kun Tino tuli käymään toiselta puolen Helsinkiä. Pian Eduard näki, kuinka pysäkkiä kohden oli tulossa kelta-vihreä vaunu. Kaksikko nousi kyytiin ja Eduard maksoi heidät. Kun he viimein pääsivät istumaan, oli Tinolle luvassa haikea matka kohti kotia. Kotia, jossa hän kävisi viimeistä kertaa elämässään. Hän katsoi ohikiitäviä maisemia ja huokaili syviä hengenvetoja. Pysy vahvana Tino, pysy vahvana, kuului suomalaisen päässä kun he saapuivat pysäkille.
Tinon koti sijaitsi aivan pysäkin edessä olevassa talossa. Tino tutki hetken taskujaan ja viimein tyytyi kurkistamaan ovi maton alle. Hän löysi sieltä kaipaamansa avaimen ja kun suomalainen avasi oven, hänen hermonsa eivät kestäneet ja piakkoin hän oli polvillaan itkemässä. Hetken hän keräsi itseään kokoon,nousi seisomaan ja astui sisään asuntoon. Hän varovasti astui sisään vanhempiensa huoneeseen, aivan kuin pelkäisi siellä olevan jotain. Hän oli ottamassa sängyn alta matkalaukkuja, kun hän löysi jotain, jonka luuli kadottaneensa jo pitkän aikaa sitten.
Njuu, tuli hiukka lyhyt, mut, halusin kuokuttaa teitä lukemaan tätä. Risut ja ruusut olisivat suositeltavia. Kiitos kun luit ekan luvun.
