Anteeksi
Author: Sireenityttö
Language: Finnish
Fandom: Doctor Who
Rating:T
Genre:H/C / drama / angst
Pairings: TenRose
Warnings: Rose kuolee, tosin vain hetkeksi, mutta kuitenkin
Disclaimer: Hahmot omistaa BBC, juonen keksin itse
Summary: Dalekien hyökkäys.
A/N: Ficlet
"Anteeksi. Anteeksi ihan hirveästi. Minun ei ollut tarkoitus..."
"Miksi sitten teit sen"
"Rose..."
Rose hengähtää raskaasti ja retkahtaa taas Tohtorin käsivartta vasten.
"Rose..." Tohtorin poskea pitkin valuvat kyyneleet tippuvat Rosen punertaville kasvoille."Ei, en minä tahallani. Minä... Sinä olet minulle kaikkein tärkein ihminen koko universumissa! Ei tämä voi... Ei tämä ole loppu!" Tohtori huutaa tuskissaan.
"Kerro hänelle, että rakastat"
"Minä.. Rakastan sinua yli kaiken!" hän kuiskaa pala kurkussaan.
Hän yrittää herätellä Rosea, mutta tämä vaan makaa tajuttomana nojaten Tohtorin olkapäähän.
Rose pinnistää vielä viimeisen henkäyksen, ja lopulta hänen hengityksensä pysähtyy.
Tohtori lysähtää maahan itkien lohduttomasti. Sitten, kyyneleet vielä kasvoilla, hän keksii ratkaisun.
"Hullu."
Tohtori keskittää kaiken tahdonvoimansa ja hänen sormenpäänsä alkavat hehkua keltaisena.
"Pakko."
Keltainen hohto alkaa valua Tohtorin sormista Rosen päälle. Lopulta hän kaatuu maahan.
Rose herää ja huomaa lattialla makaavan Tohtorin. Hänen mieleensä vyöryvät kaikki tapahtumat. Dalekien hyökkäys, paniikki, kuinka hän itse tuli ammutuksi ja kuinka kaikki pimeni. Oliko Tohtori enää edes elossa? Entä jos hänet oli ammuttu kuoliaaksi ennen hänen regeneroitumistaan? Paniikki iskee Roseen. Hän syöksyy Tohtorin luokse. Kyllä, hän hengittää ja hänen sydämensä sykkivät. Mikä hänellä sitten on?
Tohtori tajuaa ensimmäisenä Rosen pitelevän häntä sylissään. "Hän on varmaan aivan paniikissa", hän ajattelee. Tohtori nostaa kätensä jaottaa kiinni Rosen olkapäästä. Sitten hän avaa silmänsä ja katsoo Rosea suoraan silmiin. Molemmat alkavat nyyhkyttää hillittömästi. "Anteeksi rakas, anteeksi anteeksi anteeksi", Tohtori sopertaa.
"Luulin että kuolit!" Rose niiskuttaa. "Mitä oikein tapahtui?!"
"Kun dalekit hyökkäsivät, minut.. valtasi suunnaton raivo. Otin voimakkaimman aseen, mitä ..niisk... oli käden ulottuvilla. Räjäytin sen, mutta.. minä saakelin idiootti en tajunnut varoittaa sinua. Sinä.. KUOLIT. Ja ja.. hätäännyin. Dalekit olivat poissa, mutta sinä olit kuollut. Annoin sinulle osan regeneraatioistani.. se vei niin paljon voimaa, että menetin tajuntani. Menetin varmaan puolet regeneraatioistani. Se ei ole mitään siihen verrattuna, että olet elossa. Mutta olin täysi idiootti! Minun ei olisi kuulunut käyttää asetta! Käyttäydyin kuin raivohullu dalek! Jos olisit kuollut lopullisesti minun takiani, olisi ollut ihan sama vaikka ne dalekit.."
"Älä puhu noin!" Rose keskeytti. "Se ei olisi aivan sama vaikka dalekit olisivat tappaneet sinut! Sinä tapoit minut, mutta sinä myös pelastit minut ja uhrasit siihen puolet elämästäsi! Se merkitsee!"
"Olisipas." Tohtori kuiskasi ja lähti kävelemään kohti Tardista.
