"Kapteeni..." Hänen kuuma hengityksensä tuntui niskaani vasten. Avasin silmäni ja vilkaisin häntä olkani yli. Musta tasainen polkkatukka, tummat silmät ja ilmeettömät, kalpeat kasvot. Hymyilin unisesti käännähtäessäni hänen puoleensa.
"Huomenta", mutisin tarkkaillessani hänen kasvojaan. Spock istui sänkyni laidalla katsellen minua ja tutkien kasvojani. Hänen katseensa liikkui silmistä nenääni ja siitä vieläkin alemmas, huuliin.
"Kapteeni, olen pahoillani herättäessäni teidät, mutta teidän täytyy olla komentosillalla puolen tunnin kuluttua."
"Ai hitto, olet oikeassa, herra Spock. Anteeksi, meni eilen myöhään töiden kanssa." Hieroin silmiäni samalla kun laskin toisen käteni lähelle hänen reittään, nojaten painoani siihen. Kun sain unihiekat silmistäni huomasin kuinka Spock tuijotti kättäni, joka lepäsi aivan hänen reitensä vieressä.
Hänen kätensä liikahti sulavasti omaa kättäni kohti, mutta ei päässyt aivan sinne asti. Varovaisesti kalpea, siro käsi liukui peitteitä pitkin kunnes se lopultakin sipaisi varovaisesti sormiani. Näin kuinka hänen ranteensa iho hypähti kananlihalle ja hänen mustat silmänsä siristyivät hivenen. Ojensin sormiani kuin havitellen hänen kosketustaan ja hetken kuluttua Spockin sormet kietoutuivat varovaisesti omieni ympärille.
Spock nosti käteni lähelle kasvojaan ja tarkkaili kämmentäni. Hänen kasvoillaan ei näkynyt minkäänlaista ilmettä, mutta hänen piirteensä olivat muuttuneet lempeämmiksi ja hellemmiksi. Hän nosti toisenkin kätensä ja siveli kämmenessäni olevia uria joita oli maapallolla aikoinaan kutsuttu elämänviivoiksi ja kohtalonviivoiksi. Miten naurettavaa – ja silti niin mielenkiintoista.
Spockin kynsi valui elämänviivaani pitkin. Se oli pitkä ja kaareva kuten näin elämänvoimaisen ihmisen elämänviivan täytyikin olla. Spockin hengitys tiheentyi kun hän veti käteni vieläkin lähemmäs kasvojaan ja painoi huulensa varovaisesti kämmenelleni. Näin kuinka hänen silmänsä ummistuivat ja hän näytti siltä kuin olisi joutunut pidättelemään itseään.
Hän hengähti pienesti vasten kättäni, käänsi sitä ja suuteli kämmenselkää. En halunnut hänen lopettavan, se tuntui uskomattoman hellältä ja rakastavalta, täysin erilaiselta kuin mitä Spockilta voisi olettaa. Hänen ranteenliikkeensä olivat sulavia kun hän käänteli kättäni hienovaraisiin asentoihin, painaen pieniä, kevyitä suudelmia iholleni.
Viimeinkin hän laski käteni sängylle ja katseli sitä pitkän aikaa. "Kätenne ovat kauniit, kapteeni", Spock sanoi värisevällä äänellä. Hän näytti koulupojalta joka oli tirkistellyt ihastustaan suihkussa. Hänen poskillaan oli kevyt vihertävä vivahdus ja hänen suipot korvanpäänsä hehkuivat vihreinä.
"Onko tuo sinun iskurepliikkisi?" kiusoittelin virnistäen vaikka tunsin olevani pyörällä päästäni. Spock ei näyttänyt lainkaan omalta itseltään, hänen silmänsä olivat melkein unelmoiden raollaan ja huulien raosta pakeneva hengitys oli tavallista tiheämpää.
"Vulkanuksella", Spock aloitti kääntäen vastahakoisesti katseensa kädestäni kasvoihini, "kädet ovat hyvin intiimejä. Tällainen kosketus..." Hänen äänensä häipyi ja jäimme istumaan sänkyyn hiljaisuuden keskelle.
"Sinä siis käytännössä harrastit juuri seksiä kanssani?" kysyin enkä voinut olla virnistämättä. Spock loi minuun katseen ja kohotti toista kulmaansa kuin sanoen: 'Olette idiootti, kapteeni'.
Mutta yllätyksekseni hän vastasi: "Käytännössä kyllä."
En tiennyt mitä vastata siihen joten pysyin vaiti katsellen kuinka Spock nousi sänkyni laidalta, muistutti minua vielä kerran tulemaan komentosillalle puolen tunnin kuluessa ja jätti minut yksin huoneeseeni. Ainoa ajatus joka pyöri päässäni oli se, että olin juuri menettänyt Vulkanus-neitsyyteni.