Elikkäs moi vaan kaikille ja kiitos kun eksyit lukemaan ficciäni :D Tämä on ensimmäinen ficci jonka kirjoitan, joten en ole yhtään varma mitä tästäkin tulee... Muunlaisia novelleja olen kyllä kirjoitellut aika reilustikin.
Ja tässä nyt siitä ficistä perustietoja:
Nimi: Kahvinhuuruinen kuppila
Yhteenveto: Berwald omistaa kahvilan jossa ainakin Den, Tino, Feliks ja Matthew työskentelevät. Muut maat ovat kanta-asiakkaita.
Laji: Romantiikka ja huumori
Luokka: K+ - T, suomeksi n. K11
Paritukset: DenNor, LietPol, FrUK, SuFin, Spamano, GerIta, PrusHun, RussFin...
Varoitukset: Sisältää jonkin verran kiroilua ja väkivaltaa sekä seksuaalista häirintää (lue: Francis on mukana ficissä). Lisäksi varoitan siitä ettei ficin juonesta ole minkäänlaista suunnitelmaa, eli mitä tahansa voi tapahtua... Ja käytän ihan näitä ihmisnimiä jos siitä nyt pitää varoittaa.
Tekijänoikeidet: Hahmot kuuluvat Hidekaz Himaruyalle, juoni on omani.
Ja käytän Tanskasta, Norjasta ja Islannista ihan näitä ulkomaisia lyheteitä kun en pysy kärryillä kaikista mahdollisista nimistä joita heistä käytetään :3
"Den! Heti pois häiritsemästä asiakkaita!" Berwald karjahti keittiöstä.
Huomautus tuli selvästi oikeaan aikaan: Den, jonka hiukset olivat vielä tavallistakin enemmän pystyssä, istui kuin tatti pöydässä joka kuului Norille ja Icelle. Veljekset näyttivät selvsti kärsivän tanskalaisen yli-innokkaasta selityksestä... Varsinkin Icen korvista pursusi savu tanskalisen sanojen vuoksi.
Den ei kuitenkaan huomioinut pomonsa huutoa millään tavalla.
"Nor, älä ole niin julma minulle!" hän valitti. "Sinä tiedät että syvällä sisimmässäsi rakastat minua! Minä ainakin rak..."
Mihen rakkaudentunnustuksen keskeytti norjalaisen antama luja nyrkinisku. Suoraa vatsaan...
"AAAAAH!"
"Siis niinku OMG Nor, löiksä tota niinkui oikeesti? Vaikse on niinku sun poikaystävä?" Nämä kysymykset tulvivat vaaleanpunaiseen esiliinaan sonnustautuneen 16-vuotiaan pojan suusta. Hän kurkki uteliaana Norin ja Denin sohvan takaa.
"Hän EI ole poikaystäväni!" Nor karjahti.
"...vielä" Den lisäsi huohottaen.
"Ei mitään vielä! Turpa kiinni, Den! Ja kuka sinä edes olet?" norjalainen kysyi pinkkiessuiselta pojalta.
"Mä oon Feliks ja tuun niinku Puolasta. Mä oon tääl niinku kesätöissä."
Samassa raivostunut Berwald marssi keittiöstä omahyväinen Ice perässään. Kukaan ei ollut edes huomannut tämän livahtaneen pöydästä.
"Den. Feliks. Nyt lakkaatte HETI ahdistelemasta maksavia asiakkaita ja painutte töihin!"
Puolalainen vingahti ja suorastaan syöksyi keittiöön pelottavan pomonsa katseen alta. Den kuitenkin vain suoristautui ja vastasi rauhallisesti pidemmän – ja reilusti pelottavmman – mihen katseeseen.
"Tino on istunut koko päivän noiden pöydässä", hän sanoi uhmakkaasti ja osoitti nurkkapöytää, jossa suomalainen pelasi rauhassa korttia Eduardin, Raiviksen ja Toriksen kanssa.
Rotsalainen punastui aavistuksen. Ei kai Tino ollut kuullut mitään? Onneksi näytti siltä ettei.
"Hän on eri asia", Berwald murahti. "Ja nyt, jos et lakkaa ahdistelemasta Noria tällä sekunnilla, saat potkut! Paperilla JA kirjaimellisesti!"
"Älä viitsi antaa Denille potkuja", Nor kiirehti vastustamaan. "Ei hän minua ahdistellut. Paljoa. Tino pahastusi jos antaisit Denille potkut!" Nor tuijotti Berwaldia anovasti otsahiustensa alta. Hän tiesi, että Tinon takia ruotsalainen suostuisi mihin vain.
Ennen kuin Berwad ehti reagoida, Den pomppasi pystyyn.
"Nor, minä rakastan sinua!" hän hihkaisi ja kumartu norjalaisen nyrkin alta suutelemaan tätä poskelle. Yleensä melko ilmeetön Nor karahti tulipunaiseksi, mutta tanskalainen jatkoi show'taan yhä.
"! Palvon sinua ikuisesti! Teen mitä vain vuoksesi!" mies huusi suureen ääneen ja heittäytyi polvilleen Norin eteen alkaen tosiaan kumarrella tälle. "Kiitoskiitoskiitos! Pelastit sieluni Berwaldin vihalta! Ah, ma lemmin sua, akunein kukka päällä maan..."
Tämäntapainen vuodatus jatkui kunnes Nor sai koottua itseään sen verran, että onnistui kurkistamaan sormiensa välistä tähdätäkseen potkunsa.
Ja tähtäys onnistui.
"Rakkaimp... UAAAH! VUODAN VERTA!"
Norin potku oli osunut suoraan Denin nenään, josta pursusi nyt verta miehen ennestäänkin punaiselle kauluspaidalle.
"Nyt riitti", norjalainen ilmoitti. "Me lähdemme nyt. Tule, Ice. Ja Den... Anteeksi että mursin nenäsi. Älä anna hänelle potkuja, Berwald."
Ja niine hyvineen Nor poistui kahvilasta Ice perässään.
"Mitä sinä näet tuossa hyypiössä?" islantilainen nurisi heidän kulkiessaan kotiaan kohti.
"Sitä minäkin ihmettelen..." Nor mutisi täysin ilmeettömänä. "Ja hei, ei Den ole hyypiö!"
Kahvilassa vallitsi täysi hiljaisuus. Tai ei aivan, lattialla kiemureteleva Den piti kyllä ääntä.
"Oi Nor... Miksi hylkäsit minut... Miten voit tehdä niin... Mutta HEEIIIIII!"
Tämän sanottuaan Den pomppasi pystyyn veri yhä nenästä valuen.
"Nor pyysi anteeksi! Hän rakastaa minua! Saatte vielä nähdä!". Tämän sanottuaan tanskalainen palasi töihinsä vihellellen iloisesti.
Nyt hiljaisuus oli täysi, sillä Denin viheltely keittiöstä ei kuulunut kahvilan puolelle asti.
Se jatkui jatkumistaan. Kuka tahansa olisi kuullut nuppineulan tipahtavan lattialle, ja kun sisään syöksähti silmälasipäinen mies, kaikki hätkähtivät.
"Älkää peljätkö! SANKARI on saapunut!"
Se herätti kahvilan henkiin. Berwald toivotti tämän amerikkalisen tervetulleeksi, Tino ja baltialaiset jatkoivat peliään. Muita kahvilassa ei vielä sillä hetkellä ollut.
"Ai niin", Alfred muisti saatuaan Colatölkin eteensä. Kahvin tarjoillut Feliks jäi uteliaana kuuntelemaan – amerikkalaisilta kuuli parhaat juorut. "I had to worn you! Bad Touch Trio on tulossa sinun kuppilaasi, Berwald.
"Siis niinku OMG iik PAKOON! Toris! Tuu mun kans tonne niinku keittiöön piiloon! Mä en niinku kestä jos se hullu fransmanni taas hiplaa mun ihQ essuu!"
Feliks kiskaisi liettualaisen mukaansa ja piiloutui saman pöydän alle, jolla Den hoiti töitään – eli vaivasi pullataikinaa.
"Den sä sit niinku suojelet mua jos toi ranskalainen pervo yrittää niinku pöllii tän mun ihQn, uniikin ja niinku täydellisen essun!" hän vikisi.
Kukaan muu ei pahemmin säikähtänyt Alfredin ilmoitusta. Kaikki – Myös Feliks – tunsivat Bad Touch Trion, ja he kaikki kolme kuuluivat kuppilan kanta-asiakkaisiin. Ei heistä yleensä ollut haittaa... Paitsi ehkä Atrhurille. Ja Lovinolle. Ja Elizabetalle... Ja ilmeisesti myös Feliksin ihQ essulle.
Francis oli tosiaan kerran yrittänyt varastaa Feliksin essun. Miksi, sitä ei tiennyt kukaan. Kuka haluaa varastaa pinkin, röyhelöhelmaisen ja pitsein koristellun essun?
Ilmeisesti Francis. Hän oli kerran huomannut tuon essun Feliksin tavaroiden joukossa, ja puolalainen oli saanut miehen myöhemmin kiinni peilailemasta essu päällään.
"NiinQ siks et se sopii muka paremmin niinku sen hiuksiin? Mulhan on niinku melkein samanlaiset hiukset. Ja mä oon melekin yhtä taitava flirttailija. Ja niinku melkein yhtä komee. Niinku melkein" Feliks mutisi pöydän alla ja piti tiukasti kiinni pakoon pyrkivän Toriksen jalasta.
Bad Touch Trio tosiaan saapui kahvilaan, kukin omilla, persoonallisilla tavoillaan...
"Terve, Berwald! Maailman mahtavin ihminen on saapunut tähän kahvinhuuruiseen kuppilaan! Löytyykö Gilbirdille leivänmuruja? Onko kukaan nähnyt Elizabetaa?
Gilbert käveli kohti Bad Touch Trion vakiopöytää pieni keltainen lintu päänsä ympärillä pörräten.
Seuraavaksi sisään astui Feliksin kauhu Francis.
"Bonjour! Onko kukaan nähnyt Arthuria, hon hon hon?
Koska kukaan ei ollut nähnyt kyseistä brittimiestä, Francis jatkoi kohti Gilbertin varaamaa pöytää aavituksen pettyneen näköisenä.
Ja viimeisenä sisään astui tomaattien kauhu, espanjalainen Antonio.
"Hola kaikki! Berwald, onko listalla yhä tomaatteja?"
Kaikkien yllätykseski sissän astui vielä Feliciano.
"Ve~ Hei kaikki! En löytänyt Ludwigia mistään, joten päätin tulla tänne potemaan suruani. Nyyh!" italialainen sanoi hymyillen leveämmin kuin uskoisi olevan mahdollista.
Berwald kohotti kulmiaan ja meni hakemaan nelikon tilaukset.
"Päivää, Gilbert. Mitä saisi olla?"
"Tuoppi olutta", preussilainen virnisti.
"Entäpä Gilbird?" ruotsalainen kysyi; hän tiesi ettei Gilbert antaisi koskaan anteeksi lemmikkinsä sivuuttamista.
"Leivänmuruja", Gilbert piipitti pienellä äänellä esittäen lintuaan."Niin äitin mahtava pikku kulta osaa hienosti tilata ihan itse..." hän jatkoi silittäen Gilbirtin päätä.
Berwald onnistui pysymään tavallisen ilmeettömä ilman turhia ponnistuksia. Naapuripöydässä istuva Tino joutui kuitenkin naamioimaan tirskahduksen yskänpuuskaksi. Aikuinen mies piti itseään pikkulinnun äitinä?
Suomalaisen ja ruotsalisen katseet kohtasivat, ja Berwald tiesi tarkalleen mitä Tino ajatteli. Hetken ajan hänenkin suupielensä kohosivat ylöspäin.
"Krhm... Entäpä Francis?"
"Vain lasi viiniä, hon hon hon.", ranakalainen sanoi heilauttaen kultaisia kiharoitaan.
"Ja Antoniolle kulho tomaatteja... Entäpä Feliciano?"
"Ve~ PASTAA!" italialainen kuulutti iloisena.
"Hyvä on. Kiitos tilauksista!"
Berwald pysähtyi epäröiden Tinon pöydän kohdalla. Hän ei haluaisi komentaa, mutta...
"Tino, voisitko tulla hetkeksi töihin? En minä muuten, mutta kun tuli niin paljon tilauksia ja..."
"Totta kai, Berwald!" suomalainen sanoi hymyillen ja hypähteli keittiöön.
Berwald jäi hetkeksi katsomaan pienen miehen perään.
"Tino är so snäll... Snäll och snygga." [Tino on niin kiltti... Kiltti ja suloinen.] Berwald mutisi hiljaa. Hän ajatteli ruotsiksi aina liikuttuessaan – eli hyvin harvoin. Hän varoi tarkasti, ettei kukaan kuullut, vaikkei sillä oikeastaan ollut väliä, sillä kaikki tiesivät, että kaikki muut paitsi Berwald itse tiesivät, että näiden kahden miehen välillä oli muutakin kuin ystävyyttä.
"AAAARGH!" Denin huuto keskeytti Berwaldin mietteet. Ruotsalainen juoksi salamana keittiöön ja törmäsi ovesta sisään.
"Mitä tapahtui?"
Den istui tuolillaan voipuneen näköisenä sydänalaansa pidellen.
"Tuo... Tuo ilmestyi tyhjästä minun eteeni!", hän selitti ja osoitti kiharahiuksista, silmälasipäistä miestä. Myös Berwald hämmentyi. Mitä tuo tuntematon, arviolta hiukan alle kolmekymppinen mies teki hänen kahvilassaan? Vieläpä keittiön puolella?
Samassa Berwald huomasi muutakin outoa. Miksi Feliks tärisi pöydän alla ja roikkui kynsin hampain pakoon pyrkivän Toriksen jalassa? Mutta tärkein ensin.
"Mitä sinä teet täällä?" Berwald kysyi tuntemattomalta mieheltä tiukasti.
Mies huokasi pienesti.
"Olen työskennellyt täällä viisi vuotta."