Aamu, aikainen sumu ja laulu kun kaste kosii nurmea
Aurinko, kirkkaat säteet ja lämpö kun valo koskettaa varpaita
Peiton alle piiloon, nyt äkkiä, en halua herätä
Yksikaksikolmeneljä nouse nyt heti, mutta ei vielä (vaikka Fleurkin nousi jo)
Kellon anteeksianto tuudittaa uneen uudelleen, sinne sinne syvälle uneen, niin helposti ettei sieltä vain jaksa nousta vaikka Fleur koputtelee jo olalle
Kahvi viettelee nenää liikaa, ei, peitto silmille ja takaisin
Luna, nouse, nouse nyt kun tein meille kahvia
Mutta kuinka voisin, herään! Unohdut kokonaan ja jään juomaan aamukahvini yksin, ei, en nouse vielä
Vain silmät kiinni voin nähdä sinut kunnolla
siinä
juuri siinä