Pieni huom! hahmojen iät 15-20, Oliver on scotlanti ja englannin serkku, tarinassa käytössä ihmis nimet, monia parituksia, kiitokset Johannalle, joka kirjoitti tarinan puhtaaksi! (jolla on nyt käyttäjä fanficis SuperYui) ja tässä hänen kommenttinsa!

Hei kaikki!
Kivaa, jos joku on saanut tästä hyvät naurut ja odottaa jatkoa; sitä nimittäin on tulossa!
Minä olen Tarinan kirjoittaja, ja toinen sen luojista, mutta se ladattiin FanFictioniin kaverini tunnuksilla, kun minulla ei ollut, enkä osannut, luoda omia.
Jatkossa opettelen julkaisemaan omat tarinani omiin nimiin, mutta tämä on poikkeus, ja '' Kyllä Francis setä hoitaa!'' toinen osa tulee Saichin nimiin. Kiitän kuitenkin kaikkia teitä lukioita, joille minä ja Saichin olemme saaneet jakaa perjantai illan pohdintojamme! Emme omista Hetaliaa, vaikka ehkä salaa niin haluaisimmekin! ^^ Toivon, että luette myös tarinani, joita joskus tulevaisuudessa ehkä julkaisen! ;)
Ps. Tämän tarinan harvinaisin paritus lienee IcePrus, mutta toivon sen saavan positiivista palautetta!
Pyrin kirjoittamaan jatkoa mahdollisimman nopeasti
Nauttikaa ihmiset kesästä, lomasta, ja ennenkaikkea FIKEISTÄ.
Eiköhän tämä puhe ollut ainakin ensialkuun tässä. ^^

Kaikki alkoi tavallisena aamuna.

Tuiki tavallisena aamuna, jona Berwald, Ludwig, Nor, Danny, Lovino, Alfred ja Kiku seisoivat ulko-ovella lähtövalmiina.

'' Muistakaa, Ivan ja Francis, te olette vastuussa nuorimmaisista.'' Ludwig vielä sanoi, käsi jo ulko-oven kahvalla. Ivan ja Francis nyökkäsivät. '' Ja Gilbert,'' Hän aloitti hiljaisella äänellä veljeään katsoen. Gilbert huitaisi aamun tuuheuttamia platina hiuksiaan punaisilta silmiltään. '' Katso sitten vähän Felicianon perään.'' Ludwig sanoi, ja pieni, miltei huomaamaton puna nousi Ludwigin poskille. '' Joo.'' Gilbert vastasi kädellään huiskaisten. Sitten Ulko-ovi pamahti kiinni.

'' Olipas raskas päivä. Aivan liikaa asioita hoidettu.'' Danny valitti, heidän kävellessä yhdentoista aikaa illalla kotiin. Katu valot valaisivat tietä, jota he kävelivät. '' Kaikki ovat varmaan jo nukkumassa. '' Kiku sanoi. Sitten heidän korviinsa kantautui etäistä jumputusta. Mitä lähemmäs ryhmä asteli, sitä kovemmaksi jumputus yltyi. He heristivät korviaan. Kuka hullu juhlisi tähän aikaan, vieläpä sunnuntaina? Heidän saapuessa pihan portin eteen, jumputus oli jo iholla tunnettavaa tasoa. '' Naapurin mummo on viimeinkin löytänyt nuoruuden uudelleen.'' Danny pohti. Tai pikemmin toivoi.

Heidän astuessa pihaan, heidän oman parvekkeen ovi pamahti auki ja sieltä syöksyi Tino, päällään jotain, mikä ei varmastikaan ollut Tinon, tai edes kenenkään miespuolisen vaatekaapista pengottu. Tinon posket punoittivat reippaasti. Sisältä kuului jumputus, joka oli kuulunut melkein kilometrin päähän. '' Oh, Berrwaaaaaaald!'' Tino hihkui kimeällä äänellä. '' Odotas siinä, niin minä hik tulen alassssss!'' Tino hihkaisi ja alkoi nousta parvekkeen kaiteelle. Tino levitti kätensä ja hyppäsi parvekkeelta. Berwald syöksyi ottaman Tinoa kiinni. '' Mitä sinä kuvittelet tekeväsi? Ja mitä ihmettä sinulla on päälläsi?'' Berwald lateli kysymyksiä, katsoen Tinoa, jonka päällä oli Maid-asu röyhelöineen päivineen. Berwald huomasi myös sukkanauhat, jotka eivät todellakaan kuuluneet viisitoista vuotiaan miehen asustukseen, maid asusta puhumattakaan. Tino hihitti tyttömäisesti. Hänen henkensä haiskahti vahvasti alkoholille. Nyt muutkin olivat kokoontuneet Tinon ympärille. Lovino katsoi tätä oudoksuen. Nor lähinnä kauhuissaan, Danny hieman salaa huvittuneena. Ludwig parhaansa mukaan vakaana, Kiku innoissaan hieman siitä että jotain tapahtui, mutta muuten vakaa. '' Tino hei, mitä ihmettä sinulla on huulesi alakulmassa?'' Danny kysyi ja osoitti pientä mustelmaa. Tino puhkesi hymyyn. ''Ai hik eikö olekin hieno? Sain hik sen Francikselta!'' Hän kikatti vielä lausahduksensa perään. Berwaldin kasvoilta valui väri. Tino hyppäsi Berwaldin sylistä, omille vaappuville jaloilleen. '' Ja hik katsokaa, niitä on hik lisääkin. '' Berwaldin ja muiden kauhuksi Tino nosti jo muutenkin liian lyhyttä hameen helmaa ja esitteli tuntemattomia mustelmia joita oli polvesta aina lantiolle asti. Silloin ulko-ovi pamahti auki. '' Tinoa, mihin sinä katosit?'' Feliciano huhuili. Myös hän oli humalassa. Nyt oli Ludwigin ja Lovinon vuoro kauhistua Felicianon asua, joka ei Tinon asun tavoin ollut miesten osastolta päinkään. Punainen vekkihame, jossa oli Scotti ruutuja, ja punainen pitkähihainen röyhelöin ja rusetein koristeltu paita. Nyt Tino otti ja juoksi sisään Felicianon perässä. Vasta asioilta tulleet katsahtivat toisiaan ja sitten ovea. He menivät ovelle ja katsoivat sisään; näky oli karmaiseva.

1. Tyhjiä pulloja lojui pitkin poikin, mutta keittiön pöydällä niitä oli niin paljon ettei edes ssuresta pöydästä näkynyt vilaustakaan pinnasta.

2. Lattialla lojui jotain, mikä muistutti vahvasti kondoomia.

3. Eteisen matto oli yltäpäältä saippuassa.

4. Suurin osa huonekaluista oli joko vaihtanut paikkaa tai puuttui kokonaan.

Ja siinä oli vain muutama yksityiskohta.

Joukkiota tyrmistytti lisäksi Antonio ja Gilbert, jotka vaihtoivat juuri sohvan nurkassa kielisuudelmia, selvästikin juopuneina. Francis jolla ei ollut vaaleanpunaista pitsi essua lukuun ottamatta mitään päällä. Arthur, joka kuvitteli ratsastavansa sohvan selkänojalla. Tino, jota Feliciano jahtasi veitsellä, molemmat iloisesti kikattaen. Ja Yao, jonka housut olivat ilmeisesti hylätty jo aikoja sitten.

Jotain puuttui, tarkemmin, joku puuttui.

'' Ice! Missä on Ice!'' Nor säpsähti viimein ja kuin tilauksesta Ice tupsahti paikalle, mutta Danny oli sitä mieltä, että Norin terveyden kannalta tuo kyseinen tupsahtaminen olisi kannattanut jättää näkemättä

Nor kertasi näkemäänsä hitaasti päässään

Icellä, aina rauhallisella, määrätietoisella, normaalilla Icellä oli yllään.

Mekko.

Pitsinen alusmekko.

Ice hymyili nähdessään Norin. Icekin oli juopunut. Kaiken kukkuraksi hän oli juopuneista nuorin. Ice hyppelehti Norin luokse. Jos Nor oli hätkähtänyt Tinon sukkanauhoja, niin nyt hän hätkähti kaksinkertaisesti Icen sukkanauhoja. Ice mittaili tulijoita katseellaan. Sitten hän kääntyi poispäin, ja hänen katseensa pysähtyi juuri uuden vodka pullon korkanneeseen Ivaniin. Ice käveli tämän eteen, nousi varpailleen, otti Ivania kauluksesta ja suuteli tätä. Kännissä kun oli. Ivan näytti olevan selvin päin, muttei vastustellut kyllä suudelmaa. Kukapa nyt ei yhtä pusua haluaisi. Ilmeisesti ei ainakaan Nor, sillä tämä oli romahtanut henkisesti, ja myös fyysisesti, eteisen saippuoidulle matolle. Ice irrotautui Ivanin huulista, ja lähti hoipertelemaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Danny sai naurun puuskansa nielaistua, ja katsoi säälien Noria, joka oli polvillaan, kasvot käsissään saippuaisella matolla. Danny tiesi, että hammasrivistön säilyttämiseksi, oli ehkä hyvä antaa Norin rauhoittua.

Nyt Antonion ja Gilbertin sohvankulmassa muhinointi- tuokio keskeytyi, Gilbertin äkätessä veljensä oven suussa. ''Ah, ich liebe meinen kleinen Bruder!'' Hän hihkui ja syöksyi tämän luokse, aikeinaan antaa känninen halaus, mihin Ludwig vastasi nyrkillä. Antonio oli jäänyt sohvan kulmaan, ja tuijotti nyt Lovinoa, joka näytti yhtä aikaa vihaiselta ja surulliselta. Sitten yläkerrasta kuului kirkaisu. Se oli Tino. Hän juoksi alas, toinen jalka veressä. ''Se on sinun hik vuorosi olla jäänyt!'' Hän huusi nauraen Felicianolle, jonka kämmen tihkui verta siinä missä Tinonkin jalka. Nyt Norin olo heikkeni entisestään, tämä oli jo sairasta. ''Ala selittää!'' Ludwig karjaisi Ivanille, joka hymyili hänelle ominaista hymyään. '' Lapset halusivat leikkiä.'' Hän vastasi hunajaisesti, Icen tullessa taas paikalle. '' Oletteko edes syönyt mitään?'' Ludwig sanoi, madaltaen ääntään, niin että se oli kuitenkin vielä kova ja jyrkkä. Ice nosti päätään, hymyili ja hihkaisi. '' Me syömme hik aivan kohta kiinalaista!'' Ivankin kalpeni. Missä oli Yao? '' Missä illallisenne mahtaa olla?'' Ivan kysyi, muka huolettomaan, muttei enää yhtään hunajaiseen sävyyn. '' Vartaassa paistumassa, taka-hik-pihalla.'' Ice vastasi. Ivanin syöksyessä sinne, Ice polvistui Norin eteen. Nor kohotti katseensa käsistään, juuri parahiksi tajuta, mitä Icen aikeet koskivat. Ice teki Norille, veljelleen, saman minkä Ivanille, paitsi että kaatoi tämän kumoon maahan, Norin pään kolahtaessa ulko-oven kynnykseen. Danny tuijotti.

Kuinka joku saattoisuudella Noria, ennen häntä?

Kuinka joku saattoi, vaikka Nor olikin lievästi sanottuna masentunut illan tapahtumista, ja vielä vasten Norin tahtoa?

Danny alkoi kiehumaan. Hän riuhtaisi Icen pois, ja kumartui järkyttyneen näköisen Norin tasolle. '' Oletko kunnossa?'' Hän kysyi ja auttoi Norin istumaan. Norin pää löi tyhjää. Hän kosketti sormillaan ala huultaan. Se vuosi verta, koska Ice oli puraissut siihen. Nor olisi varmasti mielellään hakannut päätään seinään, ellei Danny olisi sitä estänyt.

Takapihalla Ivania kohtasi kummallinen näky. Joku oli köyttänyt Yaon puun oksaan, nuotion yläpuolelle. Ja että Yao huusi.

'' Päästäkää minut alaas-aru!'' Yao kirkui yrittäen mennä kerälle niin, ettei osuisi nuotion liekkeihin. Ivan kurottautui nostamaan Yaota pois puusta. Onneksi kiinalaispoika ei ollut grillaantunut, ainakaan paljon.

Arthurilla meni hyvän aikaa tajuta, että Alfredkin oli tullut. Alfredin oli pakko hymyillä haikeasti, sillä hän tiesi, että pienen britti miehen krapula tulisi olemaan kahta pahempi. Arthur otti Alfredin käsistä kiinni, ja alkoi pyöriä. '' Alffffreeed, My sweet!'' Hän hihkui.

Berwald katsoi Tinoa. Tai oikeastaan suurta pulloa, jonka Tino oli juonut tyhjäksi. Yksin. Nyt Tino pyyhkäisi keittiön pöydältä, niiden särkyessä miljooniin siruihin. '' Katso Berwald kun minä hik tanssin!'' Tino sanoi ja nousi pöydälle, Tino ehti juuri ja juuri suoristautua, kun Ikean pöytä jo räsähti katki, ja Tino tippui lasin sirujen mereen. '' Tino!'' Berwald sanoi hätäisesti. Hän riensi Tinon luokse. '' Ei mitään hik hätää.'' Tino sanoi vaappuen entistäkin naarmuisempana. ''Täytyykö meidän oikeasti odottaa siihen asti, että nuo kaikki seinähullut sammuvat?'' Danny kysyi epätoivoisesti syleillen järkyttynyttä Noria, joka ei varmaan edes järkytykseltään tajunnut mitään muuta, kuin että haluaisi olla Dannyn lähellä. Kaukana kännisestä Icestä. Kuinka Ice oli saattanut? ''Valitettavasti. '' Ludwig vastasi. Danny nyrpisti otsaansa. '' Vien Norin meille. Luulen ettei hän kestä, jos joutuu katselemaan Iceä kauempaa. '' Danny sanoi nostaen Norin pystyyn. '' Ok.'' Ludwig sanoi myötätuntoisesti. Danny antoi Norin odottaa hetken ulko-ovella, kun kävi etsimässä Icen käsiinsä ja löi tätä niin kovaa kun hänen käsistään lähti. Ice lensi veripisaroiden lentueessa monta spiraalia taakse päin. Nyt oli Preussi miehen, Gilbertin vuoro menettää hermot. '' Saatanan tanskalainen Lego-herra! Tule tänne niin hakkaan sut paskaksi ennen kuin ehdit laskea kymmeneen!'' Gilbert karjaisi Dannyn perään, ja nosti Islantilaisen syliinsä. '' Antonio, Tuo jotain kylmää.'' Gilbert sanoi. Antoniota ei kuulunut. Gilbert kohotti katseensa juuri nähdäkseen Lovinon läimäyttävän Antoniota poskelle, niin kovaa, että Komean läimäyksen kuuli jopa karaokea laulavat Francis ja Arthur, jotka molemmat kääntyivät äänen suuntaan. Tuli kuolettava hiljaisuus, Jos taustalla soivaa Humppa, joka karaoke laitteesta raikui, ei laskettu. '' Senkin paskiainen!'' Lovino parahti ja löi Antoniota vielä uudemman kerran eri poskelle, aivan yhtä kovaa kylläkin. Sitten hän kääntyi ja lähti juoksemaan pois. Alfred ei ollut uskoa silmiään. '' Itkikö Lovino?'' Hän kysyi. Kukaan ei vastannut.

Danny avasi oman kerrostalo huoneistonsa oven. Hän astui sisään, vetäisi Norin perässään ja sulkiulko oven. Hän sytytti valot, jotka Nor kuitenkin läimäytti kiinni. Nor lähti kävelemään kohti sohvaa ja istui sille, tuijottaen yhä tyhjää.

'' Haluatko jotain, öh, juotavaa?'' Danny kysyi istuutuen pimeässä huoneessa Norin viereen. Nor pudisti päätään ja katsoi Dannya. Danny katsoi Noria. Heidän huulensa lähenivät. Norin huulet koskettivat Dannyn huulia. Danny työnsi Norin varoen kumoon, Norin repiessä Dannyn takkia pois. Nor ei ehtinyt saada suudelmien välissä kunnolla henkeä, ei sen puoleen, ei meinannut Dannykaan. Danny riisui Noria, jonka kaikki henkäykset ja vinkaukset saivat veden Dannyn kielelle. Hän näperöi Norin niskasta sojottavaa hiustöyhtöä, ja Nor kiemurteli ja äänteli entistä enemmän.

Gilbert oli leiriytynyt pakastimen eteen, painellen jää pussia Icen poskea vasten, joka turposi hyvää vauhtia. Antonio taas portaiden kulmaan masentumaan. Tino oli sammunut pullojen keskelle kylpyammeeseen, ja Feliciano portaisiin. Yao ja Ivan olivat kadonneet tunti sitten yläkertaan, ja epäilyttävät äänet, jotka tarkkakuuloisten korviin kaikuivat, kertoivat jo tarpeeksi. Franciskin alkoi jo nuokkua, ja Arthur oli sammunut sohvan selkänojalle. Nyt Berwaldin, Kikun, Ludwigin ja Alfredin taakse oli ilmestynyt punahiuksinen hahmo, jolla oli tupakka suussa. ''Ajattelin vain tulla tuomaan nämä..''Hän sanoi ja kohotti kauppakassia, jossa oli ilmeisesti maaleja ulkona seisovaa varastoa varten. '' .. Mutta teillä taitaa olla partyt täällä meneillään, joten tuon ne ehkä huomenna..'' Oliver sanoi ja perääntyi, ja nappasi sohvanselkänojalla nukkuvasta serkustaan kuvan puhelimellaan virnistäen. ''Odotas kun näet tämän, Arthur'' Hän naurahti ja kääntyi pois.

Tino heräsi seuraavana aamuna kamalaan päänsärkyyn. Mitä eilen oli tapahtunut, hän ei millään voinut muistaa. Nyt hän kiinnitti huomionsa asuunsa, joka hänellä oli päällä. Tino järkyttyi, kapusi ylös, horjahtaen, sillä päänsärky sai hänen tasapainonsa luisumaan. Hän riisu asun päältään, ja kiskoi housut ja pitkän muumi T-paidan päälleen, ja vasta peilin edessä hän huomasi fritsut, joita oli huulen alla, kaulalla, pohkeessa, kyljessä, lantiossa ja polvessa sekä muutama käsivarressa. Tino alkoi miettimään nyt tosissaan, mitä helvettiä oli tapahtunut. Hän astui huoneestaan, ja viereisestä huoneesta astui Ice, jonka perässä tuli Gilbert. Icellä oli mustat farkut ja harmaa paita. Lisäksi hän painoi jääpussia turvonnutta poskeaan vasten. Tino oli näkevinään, että he pitivät käsistään kiinni, kunnes äkkäsivät Tinon. ''Huomenta.'' Tino sanoi vaisusti, päänsäryn rajoittamana. ''Huohenha.'' Ice sanoi voimatta turvonneelta poskeltaan puhua kunnolla, Gilbert nyökkäsi vastaukseksi Tinolle. Nyt käytävään astui Ivan ja Yao, hekin samasta huoneesta. Yaolla oli pieniä palohaavoja säärissä, hänelläkin näytti päätä särkevän. Kun he menivät alakertaan, vastassa oli Ludwig, Berwald, Alfred ja Kiku, sekä Antonio, josta oli vaikea sanoa oliko hän hereillä. Nyt vessasta astui Feliciano, joka ehti tuskin päätään kohottaa, kun oli jo taas syöksymässä vessaan, ilmeisesti oksentamaan. Pöytään istuutui myös Arthur, joka näytti siltä, että olisi nyt erittäin vittuuntunut. Lovino saapui pöytään, hänkin vittuuntuneena, toiseen päähän Antoniosta. Francis astui pöytään, hän oli pirteä, aivan kuin mitään ei olisi ikinä koskaan milloinkaan tapahtunut. Ludwig huokaisi ärtyneenä. '' Nor ja Danny puuttuvat, Berwald, voitko soittaa Dannylle ja käskeä heidät tänne. '' Hän pyysi. Berwald nousi kaivaen puhelimensa ja poistui olohuoneeseen, mulkaisten Tinoa.

Dannyn sohvapöydällä, Norin paidan alla, soi Dannyn puhelin. Danny heräsi sen pirinään ja vastasi. '' Haloo?''

Puhelimen toisesta päästä vastasi hiljainen, tasainen ääni.'' Huomenta. Tulkaa Kokoontumis paikalle, nyt heti.''

Se oli Berwald. '' Ok. '' Danny vastasi, ja sulki luurin, heittäen puhelimensa kauas. Puhelin lensi komeassa kaaressa, ja siitä sinkosi akku irti. Hän käpertyi taas Norin viereen, Norin mumistessa peiton alta. ''Kuka se oli?'' Danny huokaisi. '' Se oli Berwald. Hän haluaa meidän menevän sinne.'' Nor hivuttautui vasten Dannyn paljasta rintaa vasten. '' En halua. Tahdon olla sinun kanssasi.'' Nor mongersi. Danny oli onnensa kukkuloilla. He olivat jatkamassa untaan, kun Norin puhelin puolestaan soi. Se oli Ice. '' Haloo, huule Nor, heidän häyhyisi hulla hänne, hai hinä ymmärrät…( Haloo, Kuule Nor, teidän täytyisi tulla tänne, kai sinä ymmärrät..)'' Ice sepitti arasti.

Ai vielä pitäisi ymmärtää. Norin päässä räjähti. '' AI YMMÄRTÄÄ! SINUA! Kuvittelin sinun olevan järkevä, mutta ei! Ensin sinä teet ties mitä, ja sitten soitat, kuin mitään ei olisi tapahtunut. '' Nor karjui puhelimeen ja otti taas henkeä. '' Sinä senkin riiviö, painu hevonvittuun ja anna minun olla rauhassa. En kestä nähdä sinua. '' Sitten puhelin sulkeutui. Icen puhelimesta oli kuulunut Norin huuto läpi. Se selitti Icen mustan pukeutumisen. Francis, jolla tunnetusti ei ollut taitoa laukoa vitsejä oikeisiin kohtiin, kysyi: '' Haha! Onko Norilla menkat?'' Ice murtui. Gilbert loi katseen Francikseen, mikä tarkoitti että, 'hiljaa jos haluat elää' ja meni lohduttamaan Iceä. Icen teki nyt mieli paeta, vaikka sinne hevonvittuun.

Ludwig huokaisi raskaasti. Ehkä viidennen miljoonannen kerran sitä aamuna. '' No, aloitetaan Ilman Noria ja Danya. Mitä helvettiä tapahtui.'' Tätä hetkeä Tino oli odottanut, nyt hänkin sai tietää, mitä edellisiltana oli tapahtunut . Ja minkä takia Berwald vältteli häntä kuin ruttoa, ja Francis iski silmää?

tulee toka osa! kommentoida saa toki :DD