Järjetön Rakkaus
Vaaleassa huoneessa oli hiljaista. Ainoastaan kellon sekuntiviisari tikitti taukoamatta kohti olematonta määränpäätään. Siniset tuolit oli aseteltu rinkiin ja niillä istui erilaisia ihmisiä. oli naisia, miehiä, vanhoja, nuoria.
Ruskeahiuksinen,tuskinpa edes kahtakymmentä täyttänyt, mies istui ripeästi yhteen vapaana olevista tuolista. Hän käänsi päänsä lattiaan,katsellen siinä olevaa vanhaa kahvitahraa. Se sai hänet palautumaan muistoihin,miksi oikein istui tuossa tuolissa.
"No niin. Ehkä me voisimme jo aloittaa", rauhoittava naisen ääni sanoi yhtäkkiä.
Ruskeahiuksinen ei katsonut naiseen, eikä liioin muihinkaan. Vuorollaan kaikki nousivat ylös, sanoivat nimensä ja kertoivat miksi he olivat tulleet paikalle.
Toris ei muistanut kenenkään nimiä. Oikeastaan häntä ei kiinnostanut muistaa. Kahvi oli jo kylmennyt hänen kämmenissään olevassa kupissa. Hän ei halunnut juoda sitä. Hänen pitäisi mennä kokouksen jälkeen paikkaan,jota jotkut kutsuivat kodiksi. Torikselle se ei ollut koti,vaan vankila. Vankila,jossa odottaisi Hän.
"Sinun vuorosi",kuului kumea miehen ääni, ja Toris tunsi jonkun painavan kämmenen tämän hartialle. Ruskeahiuksinen nosti äkkiä katseensa ylös mieheen ja tajusi sitten kuin salamana nousta seisomaan. hän tuijotti hetken ympärillään istuvien kasvoja ja sitten kahviaan.
"Minä olen Toris Lorinaitis", poika aukaisi suunsa.
"Hei Toris", kuului yhteisenä kaikuna.
Toris kohdisti katseensa naiseen, joka oli ryhmänohjaaja. Tämä hymyili surullisesti Torikselle ja viittoi tätä istumaan.
"Miksi sinä olet täällä tänään,Toris?", nainen kysyi.
Poika huokaisi. Hänen kätensä olivat alkaneet taas tärisemään. Vieressä oleva mies nappasi Toriksen käsistä kahvikupin, joka näytti juuri siltä,että se kaatuisi pian lattialle. Toris yritti pidättää kyyneleitään turhaan, ja nainen ojensi tälle nenäliinan.
"Minun…poikaystäväni…hak…hakkaa mi…minua", Toris sai puserrettua ulos.
Hänen vierustoverinsa antoivat pienen halauksen tälle,mutta se ei helpottanut pojan olo millään lailla. Rikkoakseen saliin valliutuneen hiljaisuuden,Toris jatkoi nopeasti.
"Hän on usein kännissä ja kun hän tulee kotiin, hän hakkaa minut". Koko huone oli ihan hiljaa.
Joku olisi voinut kysyä,että miksei Toris ollut jo lähtenyt suhteesta. Jos hän olisi vain jättänyt poikaystävänsä, hän olisi ollut turvassa. mutta asia ei ollut niin yksinkertainen. Nimittäin Toris rakasti häntä liikaa.
Toris piti ryhmää typeränä. Näiden kahden viikon aikana hän oli kuunnellut muitten valituksia elämästä,mutta ei ollut saanut yhtäkään neuvoa helpottaakseen omaa oloansa. Hän laahusti kotiovellensa ja huomasi,ettei hänen poikaystävänsä ollut vielä kotona. Toris laittoi ulkovaatteet naulakkoon ja suuntasi keittiöön tekemään ruokaa. Toris asui poikaystävänsä kanssa kaksiossa,jonka tämän vanhemmat olivat hankkineet. Hän piti kaikkein eniten keittiöstä,joka oli iso ja tilava. Sitä paitsi Toris oli ystäviensä mielestä loistokokki.
Äkkiä ulko-ovi pamahti auki. Keittiöön asti leijaili hirveä alkoholin haju ja eteisestä kuului rahisevaa hengitystä. Toris huokaisi syvään ja yritti olla näyttämättä pelkoaan jatkamalla ilmeettömänä ruuanlaittamista.
Keittiöön asteli joku ja ruokapöytään, keskelle valkoista pöytäliinaa, lämähti puolityhjä vodkapullo.
"Hei,rakas", Ivan sanoi siirappisella äänensävyllään.
"Hei", Toris sai sanottua ja keskittyi tiiviisti leikkaamaan tomaattia.
Kylmät,suuret kädet kietoutuivat Toriksen ympärille ja alkoholi tuoksui Ivanin huulten välistä. Huulet oli maalattu ainaiseen hymyyn,joka sai Toriksen pelkäämään entistä enemmän.
"Tuoksuu hyvältä,mitä sinä teet?", Ivan kysyi painaen huulensa ruskehiuksisen poskelle.
"Miltä näyttää?",Toris sanoi,ehkä vähän liian särähtävällä äänensävyllä. Hän tajusi samassa,mitä oli tehnyt. Ivanille ei puhuttu noin. Se saisi hänet vain vihan partaalle. Toisen kädet tarttuivat kovemmin Toriksen vatsaa vasten,joka sai pojan haukkomaan henkeä.
Ivan käänsi äkkiä Toriksen ympäri ja otti tämän kädessä olleen tomaattiveitsen laskien sen pöydälle. Hymy vain leveni Ivanin kasvoilla, mutta silmistä paloi viha.
"Yritätkö olla hauska? Minä tiedän mikä on hauskaa", Ivan sanoi. Hän kiepsautti sormensa Toriksen hiuksiin ja veti niitä lujasti.
"Sinä et puhu minulle tuolla tavalla", Ivan kuiskasi ja heitti Toriksen lattialle. Toris sai itsensä kontilleen,mutta samassa Ivan potkaisi häntä selkään saaden ruskeahiuksisen lysähtämään maahan.
"Minä olen kärsivällinen Toris rakas", Ivan sanoi nostaen pojan hiuksistaan takaisin pystyyn. Vodkanhuurteiset huulet painoivat kylmän suudelman toisen huulia vasten. Toris ei jaksanut enää taistella,vaan raotti huuliaan sen verran,että toisen kieli pääsi luikertelemaan suuhun. Ruskeahiuksinen päätti antaa periksi. Taas kerran. Ivan painoi Toriksen tiskipöytää vasten ja avasi housunsa.
"emme me voi tääl…", Toris aloitti,mutta tajusi sitten laittaa suunsa kiinni.
Yksikin väärä sana,niin hän olisi sairaalakunnossa. Hän oli jo kerran joutunut sairaalaan poikaystävänsä takia. Yksi väärä liike, ihan pieni kädenheilautus maksoi hänelle maltaita. Hän olisi voinut tehdä rikosilmoituksen pahoinpitelystä,mutta ei.
Se oli uudenvuodenaatto. Toris oli halunnut viettää mukavan illan Ivanin kanssa shampanjaa juoden ja katsellen ilotulitteita. Hän oli kattanut illallisen molemmille, mutta Ivan ei ollut tullut. Vasta kuin myöhään yöllä, kännissä kuten arvata saattaa. Toris oli odottanut keittiön tuolilla istuen tuijotellen kelloa tiiviisti. Ivan horjui pullo kädessään, takki auki. Viinan löyhkä sai Toriksen voimaan pahoin. Hän oli noussut ylös ja napannut pullon Ivanin kädestä.
"Toris,mitä sinä teet?", Ivan kysyi yllättyneenä.
"Missä olet ollut? Olen odottanut sinua kotiin jo monta tuntia",Toris melkein huusi.
"Juhlimassa. Juhli sinäkin Toris. Anna se pullo takaisin", toinen sanoi jo käskevämmällä äänensävyllä.
"En anna. Et saa sitä senkin…",Toriksen ääni petti kyyneleiden alta. Hän ei pystynyt enää kontrolloimaan sitä mitä aikoi sanoa. Hän oli niin vihainen. Vihainen ja surullinen yhtä aikaa. Ivan katsoi odottavana,mutta käsi oli valmiina heilahtamaan. Hän ojensi kätensä rauhoittavasti Toriksen olalle, mutta se ei auttanut toisen oloa. Toris repäisi itsensä miehen otteesta. Hän heitti vodkapullon maahan,joka rikkoontui tuhansiksi sirpaleiksi.
"Älä koskeen minuun, sinä juoppo ryssä!", Toris karjaisi ja läimäisi tätä poskelle. Ivanin silmät laajenivat hämmenyksestä. Käsi piteli punaista jälkeä. Toris ei ollut koskaan huutanut hänelle,saati sitten lyönyt häntä.Venäläinen ei antanut ruskeahiuksisen korjata sanojaan, vaan otti tätä paidankauluksesta kiinni ja paiskasi suoraan toisen lattialle sirpaleitten joukkoon. Ivan nojautui tämän viereen,otti hiuksista kiinni ja paiskasi toisen kasvoja lattiaan,kunnes siihen muodostui suuri verilammikko. Toris kakoi ja tunsi veren vuotavan nenästään ja halki olevasta huulestaan. Toris kuuli miehen kävelevän puiselle kaapille ja ottavan sieltä uuden pullon. Ivan potkaisi Toriksen selälleen ja katseli tätä hymyillen.
"No mutta Toris. Sinun haavasi pitäisi varmaan desinfioida" Ivan naurahti. Hän kohdisti pullon suun Toriksen yläpuolelle,ja kaatoi alkoholia suoraan tämän haavoille. Toris parahti. Hänen suutaan ja nenäänsä kirveli ja veri tahrasi hänen paitansa. Hän mumisi jotain ja nosti kätensä ylöspäin.
"Mitä?", Ivan kysyi.
"Auta minua", Toris pyysi vikisten. Kyyneleet sekoittuivat vereen, ja valkoinen paita oli jo verenpunainen ja tahmea.
"en, ennen kuin olet oppinut läksysi", Ivan sanoi kylmästi hymyillen ja potkaisi Torista suoraan mahaan. Poika ulvahti jo toistamiseen ja oksensi verta suoraan lattiamatolle. Ivan kierteli pojan ympärillä ja pysähtyi tämän taakse. Toris tajusi mitä oli oikein tulossa kun kuuli vyön kilinän. Ei, ei nyt.
"Tiesitkö Toris,että tänään Venäjällä juhlitaan joulua. Minulla on sinulle lahja", Ivan sanoi maireasti hymyille. ääni oli kuin siirappia, makeaa ja tahmeaa siirappia. Yhtä tahmeaa kuin veri. Toris sai itsensä vaivoin nostettua itsensä nelinkontin, ja Ivan vetäisi tältä vaatteet. Ruskeahiuksinen tunsi kohta puristuksen kaulassaan,kun Ivan vetäisi vyön tämän kaulan ympäri. Vaaleahiuksinen katseli Torista hetken. sitten hän yhdellä töitäisyllä työnsi itsensä sisään.
Toris haukkoi henkeään,sen verran miten sai ilmaa. Hänessä tuntui pahalta. Kipu oli sietämätön ja hän tunsi itsensä kuolevan. Kun Ivan oli ollut tyytyväinen,hän oli yleensä jättänyt vain Toriksen makaamaan alastomana lattialle. Tällä kertaa kuitenkin Ivan jäi istumaan hänen viereensä ja sytytti tupakan. Toris raotti silmiään hiukan.
"Saanko minäkin?", ruskeahiuksinen kysyi arasti.
"Et. Olet vasta lapsi", Ivan sanoi katsomatta poikaan.
"En ole! Olen jo viisitoista", Toris sanoi mulkoillen toista. Ivan suuntasi vihaisen katseensa poikaan,joka katsoi vihaisesti takaisin. Venäläinen vain tuhahti ja nousi ylös.
"viisitoista on vielä alaikäinen", mies sanoi ja oli lähtemässä toiseen huoneeseen.
"miksi sinä sitten raiskaat lapsia, senkin pedofiili?",Toris sähähti. Ivan kääntyi katsomaan lasta,ja ennenkuin Toris ehti tehdä mitään, Ivan otti takkansa vierestä olevan hiilihangon ja lämäytti sillä poikaa kasvoihin. Toris jäi lattialle makaamaan veren tahrimalle matolle. Hetken päästä Ivan puhdisti hänet ja puki hänet puhtaisiin vaatteisiin.
Ivan oli soittanut jonkun ajan päästä ambulanssin, ja Toris oli viety polille tarkasteluun. Lääkäri oli kertonut heille,että sisäisen verenvuodon saaminen oli ollut lähellä. Hän olisi voinut kuolla minuuteissa. Ivan oli keksinyt tekosyyn juottamalla Torikselle vodkaa ja sanonut tämän hortoilleen kännissä ympäri kämppää. Lääkärit olivat uskoneet. Kukaan ei syyttänyt Ivania,ei uskonut vaikka Toris olisi kiven kovaa väittänyt miehen hakanneen ja raiskanneen hänet. Kukapa uskoisi viisitoistavuotiasta oikuttelevaa teiniä? Ei kukaan.
Toris katseli tiskialtaalla olevaa tomaattiveistä,josta tippui punaista tomaattimehua. Yhtä punaista kuin veri. Hän tunsi kuinka Ivanin sormet lipuivat hänen ruskeilla hiuksillaan. Kuinka ne hyväilivät hänen olkapäitään ja kylmät huulet painautuivat hänen solisluitaan vasten. Toris ei tiennyt mitä ajatella. Hänen ajatuksensa olivat ristiriidassa. Samalla kun hän vihasi miestä koko sydämmestään, hän myös rakasti tätä liian paljon. Niin paljon,että hän antoi anteeksi tälle,mitä kaikkea tämä olikaan tehnyt.
Toris käänsi päänsä ja suuteli Ivania kiihkeästi huulille. Hän oli varmasti hullu.