Hahmot kuuluvat Hidekaz Himaruyalle.
Hahmot: Ranska = Francis Bonnefoy, Seychellit = Michelle Mancham (nimi on fanarteissa käytetty)
Varoituksia: Kevyttä stooria pari ensimmäistä lukua, mutta sitten siirrytään niihin ikärajoihin, joten varoituksena vain tähän alkuun.
Julkaisen uudelleen, hieman paremmaksi muunneltuna tosin c: Nauttikaa~ (?)
Haaksirikkoutunut
Aallot löivät hiekkarannan reunaa ja jättivät muutaman simpukan hietikolle. Osa simpukoista kuitenkin tarttui mukaan seuraavaan aaltoon. Märät blondit hiukset lepäsivät hiekkajyvien päällä. Voimakas aalto tuli ja pyyhki esteen läpi. Suolainen merivesi kirveli ja maistui suussa. Silmät raottuivat hieman, kunnes avasivat itsensä kokonaan. Käsi pyyhki hiekat poskelta pois ja silmät tarkastelivat ympäristöä. Paikka oli tuntematon, trooppinen. Edessä oli vain merta.
Mies nosti käden silmiensä yläpuolelle ja katsoi merelle. Lokkien nauru kaikui taivaalla ja aallokko kuohui. Hän laski kätensä otsalta ja siirsi katseensa vyölleen ja siinä kiinni olevaan pistooliin. Hän otti pistoolin ja aseesta kuului naksahtava ääni. Mies tähtäsi kauas merelle. Ja painoi liipaisimesta.
"Merde... " ranskaa taittava henkilö sanoi kun ruuti oli kastunut, ja laittoi pistoolin takaisin vyöhönsä kiinni. Tämä katsoi taas merelle ja yritti muistella miten päätyi tälle tuntemattomalle saarelle.
« »
Väkevän alkoholijuoman haju pisti nenään ja poltti kurkkua. Mertenseilaajien juoma - rommi. Merirosvojen oma satamakapakka, johon tavalliset maakravut eivät uskaltaneet astuakaan.
Arthur Kirklandiksi kutsuttu merirosvokapteeni istui uhkapelipöydän ääressä. Pelikortit, jotka eivät olleet samanlaisia kuin maalaisten, lyötiin esille. Ei ollut kuninkaita ja kuningattaria - oli merirosvokuninkaat ja kuningattaret.
"Bonnefoy lankulle kävelemään", pelin ohjaaja sanoi voimakkaalla äänellä, jotta se kuuluisi paikan melun läpi. Kierroksen häviäjä, Bonnefoyksi kutsuttu puri huultaan hieman. Pelaaminen saisi nyt loppua, häviämisen jono oli alkanu jo muutama kierros sitten ja monta kultakolikkoa oli jo hävitty. Kierroksen voittaja oli huomannut vastustajansa huolen.
"Haluatko vielä jatkaa?" Kirkland kysyi omahyväinen voitonhymy huulillaan. Toinen kapteeni ei näyttänyt tyytyväiseltä tilanteeseen. Pian hänen luokseen tuli nuori, tummahiuksinen poika huutaen.
"Meidän on lähdettävä nyt, Capitaine!" poika huudahti hengästyneenä heti kun pääsi kapteeninsa luokse. Toinen kapteeni, Kirkland katsoi hieman hämmentyneenä siitä, että tähänkö vasta alkanut peli sitten päättyi.
"Jatkatko?" Bonnefoy katsoi hieman miettien vastustajaansa. Hän tiesi, että hänellä ja hänen miehistöllään oli kiire jatkaa matkaa, mutta rahaa oli hävitty ja olisi vielä mahdollisuus voittaa ne takaisin.
"Non. Parempi on että lopettaa aikaisemmin", tämä vastasi pelin voittajalle ja nousi ylös. Tämä otti mustan kolmikulmahattunsa pöydän reunalta ja laittoi sen päähänsä. Hän suuntasi sitten uloskäynnille ja poika juoksi hänen ohi suunnaten jo laivalle.
Keskellä merta ja myrsky. Pisarat löivät kasvoja, jyrinä ja välähdykset tulivat yläpuolelta. Kaikki yrittivät toimia ja kapteeni huusi käskyjä ja ohjasi samalla suurta laivaa. Karttamies hänen vierellään kertoi suunnan ja koordinaatiston. Asiaa ei auttanut yhtään, että kapteeni sai kuulla lähimmän saaren olevan vielä kaukana, ja sataman vieläkin kauempana. Hitto, emme selviäisi tästä. Miehistökin oli peloissaan, mutta pyrki tekemään jotakin, sillä laiva keikkui suunnattomasti aalloilla.
Myrsky kävi voimakkaammaksi. Aallot vain kasvoivat ja salamat tulivat vain koko ajan lähemmäs. Francis oli varma, että kuolema kävisi tällä reissulla. Ja ei kauaakaan kun hän tätä ajatteli, suuri aalto keräsi voimia laivan edessä ja kaatui päälle.
« »
Mies nousi ylös ja putsasi vaatteitaan hiekasta. Vaatteet olivat märät, joten kaikki hiekka ei lähtenyt ja tahroja jäi näkyviin valkoiselle paidalle. Hän nosti katseensa takaisin ylös ja tutkaili ympärillä olevaa. Saari ei näyttänyt näin katsottuna pienikokoiselta. Hietikko oli leveä ja jatkui vielä niin kauas, ettei jaksanut edes katsoa kuinka pitkälle hiekkakenttä jatkui. Mies huomasi pienen matkan päässä jotain ja tunnisti pian itselleen tutun asian. Hän otti askelia kohti. Samalla märät kengät hänen jaloissaan tuntuivat epämukavilta, mutta hän ei välittänyt. Blondi pääsi lähemmäs kunnes nappasi omistavansa maasta. Piraattipäähineensä, mutta tärkeämpi oli sen sisältö.
"Oui~, arvelinkin ettet jättäisi minua pulaan", vaaleahiuksinen sanoi tyytyväisyyden kumpuavan lauseesta, ja irrotti päähineensä pohjasta hopeisen tikarin. Se oli pieni ja kevyt, ja siksi helppo kuljettaa mukana kiinni hatun sisäpuolella. Hän laittoi päähineen suojatakseen päänsä porottavalta auringolta ja sujautti teräaseen saappaansa sisälle.
Ranskalainen katsoi vielä kerra ympärilleen tarkistaakseen, että mitään muuta ei näkynyt, ja sitten kääntyi katsomaan saaren kasvillista puolta. Puusto ei näyttänyt trooppisessa metsässä olevan tiheää, silti eksyminen epäillytti, mutta... Siellä oli varjoisaa, ja apuakin saattoi olla. Mies katsoi merta takanaan ja aurinkoa yläpuolellaan. Parempi valinta olisi mennä tuonne ja etsiä jotain juotavaa, täältä rannalta sitä ei löytyisi. Ranskalaismies huokaisi ja katsoi merelle hetken aikaa. Oli mahdollista, että jotain saattaisi tapahtua metsässä, eikä hän tulisi enään koskaan näkemään itselleen tärkeää merta, jossa on purjehtinut jo monen vuoden ajan.