GreedxHughes
Maes Hughes huokaisi. Hän oli juuri saanut neuvoja kärttävät alaisensa karistettua kannoiltabsa, ja tunsi nyt tarvitsevansa vahvistavaa kahvikupposta.
Koko keskus oli ollut paniikissa aivan aamusta asti. Aamulla oli nimittäin saatu vangittua yksi kaupunkia terrorisoivista homunculuksista, Greed nimeltään. Ja totta kai juuri Hughesin osasto oli pantu vastaamaan siitä perhanan sekasikiöstä. Muutenkin olisi ollut aivan tarpeeksi töitä, muun muassa hullun sarjamurhaaja Scarin jahtaaminen.
Hughes huokaisi uudemman kerran ja suunnisti kohti ruokalaa, josta hän toivon mukaan saisi haluamansa kahvikupillisen.
Yhtäkkiä alkoi kulman takaa kuulua hirveää meteliä, ja sieltä ryntäsi joku suoraan Hughesin syliin. Ennen kuin Hughes ehti reagoida mitenkään, oli hänen syliinsä törmännyt henkilö jo painanut revolverin hänen otsaansa vasten.
-No niin miliisit, törmäilijä sanoi kulman takaa porhaltaville armeijan henkilökunnalle.
-Jos te yritätte mitenkään estää minun pääsyäni ulos tästä rakennuksesta, tämä komistus on mennyttä kalua, hän jatkoi virnistellen neulanterävillä hampaillaan.
"Hän kutsui minua komistukseksi", Hughes oivalsi, ja punastui vienosti. Se tuntui hänestä oudon hyvältä.
-No niin, päästäkää meidät lähtemään, Hughesin sieppaaja komensi. Miliisit väistyivät syrjään antaen sieppaajalle tietä.
Oudon parivaljakon kulkiessa kohti ovea, oli Hughesilla aikaa tutkistella sieppaajaansa. Hänellä oli musta piikkitukka, mustat pyöreäkehyksiset lasit, seksikäs ihonmyötäinen paita ja sen päällä musta turkiskauluksellinen liivi. Kaiken kaikkiaan hän oli hyvin komea.
Pihalle tultaessa sieppaaja kääntyi katsomaan Hughesia ja sanoi:
-Normaalisti tappaisin sinut tässä vaiheessa, mutta sinussa on jotain erilaista…, sen sanottuaan hän kumartui kohti Hughesia, raotti hiukan huuliaan ja suuteli tätä. Suudelma oli päättäväinen, ja Hughes antoi vieraan kielen tulla suuhunsa mieli hyvin.
Suudelma tuntui kestävän iäsyyden, mutta viimein se loppui. Hughes avasi silmänsä jotka hän oli suudelman ajaksi sulkenut, katsoi muukalaista ja sanoi:
-Sinä olet homunculus.
Toinen vain nyökkäsi, ja sitten hän olikin jo poissa.
Vähän ajan kuluttua joukko miliisejä ryntäsi pihaan huohottaen. He ottivat edelleen pöllämystyneen Hughesin huostaansa, ja alkoivat etsiä karannutta vankia, joka oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Hughes kuitenkin tiesi, ettei Greediä enää löytyisi.
