Oli kaunis, aurinkoinen päivä Blue Winen saarella. Turistikausi oli parhaimmillaan ja kaikki kauppiaat yrittivät tehdä itseään tiettäväksi kojujensa ohi kulkeville ihmisille. Blue Wine oli kuuluisa ensiluokkaisista viineistään ja monet hyvin korkea-arvoisetkin henkilöt saapuivat niiden takia Grand Linellä sijaitsevalle pikkusaarelle. Nytkin ihmisiä virtasi kaduilla tungokseksi asti. Sen takia kukaan ei varmaan pistänytkään erityisemmin merkille parivaljakkoa, joka asteli määrätietoisesti massan mukana. Molemmat olivat nuoria miehiä. Toisella oli leveälierisen oranssin hattunsa alla musta, hiukan lainehtiva tukka ja toisella muuten kaljuksi ajellun pään keskellä vaalea hiustupsu. Molemmilla oli yllään shortsit, mustatukkaisella mustat ja vaalealla tumman siniset. Mustatukalla ei ollut paitaa yllään ja hänen toverinsakin oli jättänyt omansa reilusti auki. He olivat kuin ketkä tahansa tavalliset kaduntallaajat, tai siltä he ainakin näyttivät. Nimittäin jos kaikki heidän ympärillään olevat ihmiset olisivat tienneet heidän henkilöllisyytensä, heitä olisi juostu kirkuen karkuun. Sellainen vaikutus yleensä oli Valkoparran ensimmäisen ja toisen osaston päälliköillä "Feeniks" Marcolla ja "Tulinyrkki" Portgas D. Acella. Nyt heillä oli kuitenkin muuta mietittävää kuin ihmiset ympärillään.

"Oikeasti, näin piskuinen saari eikä vielä yhtäkään lekuria ole tullut vastaan," Ace puuskahti kärsimättömänä, "Thatch käy kohta huonosti!"

"Turpa umpeen, kyllä laivalekuri pystyy pitämään hänet tämän aikaa voimissaan meinaan..." Marco mutisi tarkkaillen ympäristöään lääkärin toivossa ja merivoimien sotilaiden pelossa. Ei sillä, että yksi pahainen sotilaspartio olisi tuottanut heille ongelmia, mutta tällä kertaa oli parempi olla rähinöimättä mikäli he halusivat löytää yhteistyöhaluisen lääkärin. Neljännen osaston päällikkö Thatch oli saanut edelliseltä saarelta täysin tuntemattoman taudin, jota edes Valkopartapiraattien laivalääkäri Kazuki ei osannut parantaa. Katseltuaan kaksi päivää poikansa heikkenemistä Valkoparta oli määrännyt pysähdyttäväksi heti seuraavalle vastaan tulevalle saarelle ja etsimään sieltä lääkärin, joka osaisi tehdä asialle jotain. Ace ja Marco olivat kierrelleet Blue Winen pientä, mutta sitäkin tiuhempaan rakennettua kaupunkia jo kohta tunnin verran, mutta toistaiseksi ei näkynyt merkkiäkään lääkäristä.

"Eivätkö nämä ihmiset muka ikinä sairasta?" Ace ärähti heidän kääntyessään umpimähkään seuraavasta kadunkulmasta pienelle kujalle. Marco oli juuri aikeissa vastata jotain kuumapäiselle toverilleen, kun hiukan edempää kujalta alkoi kuulua ääntä.

"Anna se takaisin!"

"Mikä? Ai tämä pikku laukkuko? Onko se sinun?"

"On! Anna se takaisin, ole kiltti!"

"Oi, vai pitäisikö oikein kiltiksi heittäytyä? Suloista!"

Ace ja Marco hiipivät hiljaa lähemmäksi katsomaan. Kaksi pahanilkisesti virnuilevaa miestä oli ahdistanut pikkutytön seinään. Tämä yritti epätoivoisesti tavoitella takaisin pientä punaista laukkua, jota toinen miehistä roikotti tytön ulottumattomissa.

"Anna se!" tyttö parahti jo itku kurkussa.

"Älä nyt, leikitään nyt edes vähän aikaa jooko? Ei ole kivaa, jos joku on ilonpilaaja", toinen miehistä naureskeli.

"Katsotaanpa mitä täällä on..." laukkua roikottava mies virnisti ja käänsi laukun sisällön kämmenelleen. Ulos kilahti pieni rahapussi.

"No jopas, tyttöhän on rahoissaan!"

"Anna se heti tänne!" tyttö rääkäisi ja syöksähti lähes eläimellisellä vimmalla miltei kolme kertaa itseään isomman miehen kimppuun. Mies parkaisi terävien hampaiden upotessa kämmeneensä, mutta huitaisi tytön irti. Tyttö älähti jymähtäessään seinään ja yritti vaivoin nousta seisomaan. Mies tuijotti vimmoissaan verta vuotavaa kättään ja katsoi sitten hurjistuneena pikkutyttöä.

"Senkin huoran penikka! Tämän sinä saat kyllä mak..!"

Mies ei kerinnyt kuitenkaan viedä lausettaan loppuun, kun nyrkki jymähti hänen poskeensa lennättäen hänet selälleen.

"Mitä hel..?!" toinen miehistä ärähti ja käännähti katsomaan yllätyshyökkääjää.

"Kiusatkaa itsenne kokoisia ruojat", Ace murahti myrkyllisesti ja hieroi nyrkkiään. Marco ilmestyi hänen taakseen omaa vinoa ja pahaenteistä hymyään hymyillen.

"K-keitä te kuvittelette olevanne?" maassa makaava mies yritti ärähtää uhkaavasti pidellen samaan aikaan verta vuotavaa nenäänsä. Ei onnistunut.

"Sanotaanko vain, että me olemme kaksi yhteiskunnan hylkiötä, jotka eivät tykkää teidänlaisistanne lasten rääkkääjistä meinaan", Marco sanoi kierosti hymyillen, "ja nyt teillä on viisi sekuntia aikaa juosta, ennen kuin tapahtuu jotain hyvin ikävää."

"Älä sinä kuule..." edelleen pystyssä seisova mies murisi. Ace naksautti kuuluvasti rystysiään.

"Yksi."

"Me ollaan tämän kulman kingejä, turha tulla..."

Marco naksautti niskaansa molempiin suuntiin. "Kaksi."

"Hei, ihan oikeasti..."

Molemmat Valkoparran osastojen päälliköt astuivat hiukan eteenpäin. "Kolme."

Tässä vaiheessa pystyssä seisovan miehen hermo petti ja hän säntäsi kauhuissaan karkuun.

"Hei, minne sinä nyt?!" maassa makaava mies huusi toverinsa perään.

"Neljä."

"Ne on vain kaksi pelleä, kyllä me niistä..." mies kääntyi katsomaan Acea ja Marcoa. Hänen kasvonsa kalpenivat.

"Viisi."

Äkillinen humahdus täytti kujan, kun polttavat liekit iskivät miestä päin. Hän pomppasi jaloilleen ja lähti karjuen juoksemaan karkuun yrittäen samalla löyhytellä tulessa olevaa takamustaan. Ace ja Marco katselivat naureskellen hänen jälkeensä.

"Ja anti heittää!" Ace nauroi ja virnisti voitonriemuisesti Marcolle. Marco hymyili ja kääntyi sitten katsomaan yhä seinän vieressä kyhjöttävää tyttöä. Vasta nyt he näkivät hänet ensi kertaa kunnolla; hän oli todellakin pieni, ehkä korkeintaan yhdeksänvuotias ja hänellä oli yllään liila mekko, joka oli vain hieman tummempaa sävyä kuin hänen pitkät purppuran väriset hiuksena. Vasemman silmän peitti musta silmälappu. Yksi ainokainen hopeanharmaa silmä killitti Acea ja Marcoa hämmästyksen ja kauhun sekaisella katseella. Ace tajusi tytön mieltävän heidät uudeksi uhkaksi, joten hän polvistui maahan tytön tasolle ja ojensi tämän maahan pudonneen laukun ja kukkaron takaisin.

"Nämä taisivat olla sun vain kuinka?" hän sanoi hymyillen. Tyttö nappasi ne nopeasti hänen kädestään ja pujotti laukun hihnan päänsä yli.

"Keitä ne miehet oikein olivat meinaan? Miksi he ahdistelivat sinua?" Marco kysyi vakavalla äänellä. Tyttö vilkaisi häntä hiustensa lomitse.

"No kun minä... eksyin ja sitten ne miehet vain ilmestyivät... Ja alkoivat puhua kaikkea ja ottivat laukkuni..."tyttö mutisi epäselvän vastauksen kohti maata.

"Eksyit? Kenestä sä eksyit?" Ace kysyi kulmaansa kohottaen.

"Shirasta."

Molemmat miehet katsoivat tyttöä kummastuneina.

"Hän on opettajani", tyttö selvensi.

"Vai niin. Mitäs sanot, jos etsittäisiin Shira yhdessä?" Marco ehdotti, "kolmisin se käy nopeammin ja muutenkaan sinun ei ole turvallista liikkua tällaisessa kaupungissa yksin meinaan."

Tyttö näytti epäröivän.

"Mikä sun nimesi on?" Ace kysyi.

"...Neko."

"Okei Neko, mä olen Ace ja tuo tuossa on Marco. Älä välitä, se voi olla välillä vähän outo tyyppi."

"Mitä tuo tarkoitti meinaan?" Marco murisi.

"Ei yhtään mitään", Ace vihelteli ja kääntyi taas Nekon puoleen, "miten, lähdetäänkö etsimään sitä Shiraa?"

Neko oli syntyjään katujen kasvatti ja opit turhasta luottavaisuudesta olivat juurtuneet syvälle hänen selkäytimeensä. Siitä huolimatta jokin omituisessa parivaljakossa sai hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi. Ehkä se oli Acen vilpitön hymy tai Marcon puoliunelias ilme, mutta joka tapauksessa hän päätti luottaa heihin.

"Okei", Neko sanoi ja hymyili ensimmäistä kertaa varovasti Acelle, "lähdetään vaan."

Huolimatta kalvavasta huolestaan Thatchia kohtaan, Ace ja Marco kulkivat Nekon kanssa pitkin ja poikin Blue Winen monimutkaista katuverkostoa. Neko piti varovasti Acea kädestä, ettei eksyisi väkijoukossa.

Ruskeat hiukset, sininen mekko... Näillä ohjeillako pitäisi yksi ainoa ihminen täältä löytää? Ace mietti hiljaa mielessään. Hän oli osoittanut Nekolle jo ainakin viittä eri naista, mutta kukaan heistä ei ollut ollut Shira. Acea alkoi melkein kaduttaa heidän ritarillisuutensa tytön auttamisessa. Melkein, muttei ihan.

"Hei, tuolla on joku sinimekkoinen meinaan", Marco osoitti jonnekin ihmismassan taakse.

"Missä?" Neko valpastui ja yritti kurotella ihmisten olkien yli, mikä oli tuhoon tuomittu yritys. Ace otti pikkutyttöä vyötäisiltä ja nosti hänet vaivattomasti ihmisten päiden yläpuolelle. Samalla hän näki itsekin naisen, josta Marco puhui. Nuori, ehkä juuri ja juuri kahdenkymmenen oleva nainen pälyili hädissään ympärilleen, kuin etsien jotakin. Tai jota kuta.

"On! On se Shira!" Neko riemastui ja alkoi huitoa käsillään, "SHIRA!"

Nainen pysähtyi ja käänteli päätään nähdäkseen kuka huusi hänen nimeään. Sitten hän äkkäsi Nekon ja riemastui silmin nähden. Hetkessä hän oli raivannut tiensä ihmismassan läpi kolmikon luokse ja Neko pomppasi hänen kaulaansa.

"Neko! Voi hyvänen aika, minä olin kamalan huolissani! Älä
ikinä enää katoile tuolla lailla", nainen sanoi ja rutisti Nekoa tiukassa halauksessaan työntäen hänet sitten hiukan kauemmas katsoakseen häntä silmiin, "Onhan kaikki hyvin? Ei kai mitään sattunut?"

"Pari miestä yritti ryöstää minut", Neko aloitti naisen leuan loksahtaessa kauhistuneena auki, "mutta Ace ja Marco tulivat hätiin!"

Nainen kohotti katseensa ja näytti vasta nyt ensimmäistä kertaa huomaavaan Nekon mukana kulkeneet miehet.

Vau... Ace ajatteli nähdessään naisen nyt kunnolla. Hänellä oli pitkät, hiukan joka suuntaan lainehtivat hiukset, kissamaiset siniset silmät ja välittömän oloinen ilme. Hänen yllään oli mustilla pitseillä koristeltu mekko ja kaulassaan hänellä roikkui kimmeltävä pieni koru. Ei hullumman näköinen...

"Tekö autoitte Nekoa?" hän kysyi hitaasti kuin halutakseen olla aivan varma asiasta. Ace ja Marco nyökyttelivät.

"Voi kiitos! Tuhannet kiitokset!" nainen hymyili onnellisena ja kätteli pikaisesti heitä molempia, mikä sai kummankin piraatin hämilleen.

"No eipä tuo nyt mitään meinaan... Vähän vaan mentiin väliin..." Marco änkytti epävarmana.

"Ei, ei, ei, te ette tiedä, kuinka paljon tämä merkitsee minulle", nainen hymyili ja kurtisti mietteliäänä kulmiaan, "voinko mitenkään korvata tätä teille?"

"No tuota..." Marco aloitti.

"Me etsitään lääkäriä", Ace sanoi keskeyttäen Marcon.

"Lääkäriä?"

"Niin, jotain hyvää, luotettavaa ja... suvaitsevaa."

Nainen virnisti vinosti. "Tarkoitatko sellaista, joka hoitaa myös piraatteja?"

Ace ja Marco jähmettyivät niille sijoilleen. Nainen nauroi.

"En minä ole tyhmä", nainen sanoi ja viittasi Marcon rinnassa olevaan tatuointiin, "jos te ette kuulu Valkopartapiraatteihin, niin keihin sitten?"

Marco ja Ace vaihtoivat katseita. Sitten Marco selvitti kurkkuaan.

"Hyvä on. Yksi tovereistamme on vakavasti sairas, eikä laivalekuri osaa auttaa meinaan. Pystytkö neuvomaan jonkun joka osaa?"

"Sinä puhut juuri sellaiselle joka osaa", nainen hymyili, "Olen Morgan Shira, ainoa piraatteja hoitava lääkäri näillä vesin. Ja ellen täysin erehdy, te olette "Feeniks" Marco ja "Tulinyrkki" Portgas D. Ace, vai kuinka?"

"Mistä sä meidät tunsit?" Ace hämmästyi.

"Harvassa ovat ne, jotka eivät ole teidän etsintäkuulutuksianne ikinä nähneet", Shira naurahti ja kohotti sitten kätensä, "mutta näettekö te tuon jyrkän rinteen tuolla?"

Ace ja Marco katsoivat Shiran osoittamaan suuntaan. Kaupungin korkeiden rakennusten välistä näkyi jyrkkänä kohoava viiniviljelysten peittämä rinne.

"Taloni on aivan tuon rinteen toisella puolella. Pääsette sinne helpoiten rantautumalla toiselle puolelle saarta pieneen poukamaan."

"Selvä on", Marco nyökkäsi, "mutta en ole varma, onko turvallista tehdä niin meinaan. Joku voi nähdä meidät ja sitten merivoimat ovat kimpussa..."

"Ei huolta, kukaan ei uskalla liikkua sillä puolen saarta", Shira heilautti kättään.

"Miksei? Mitä ihmiset pelkäävät siellä?" Ace kysyi.

"Minua", Shira hymyili lempeää hymyää, "Oletan teidän saapuvan tänä iltana. Rannalta johtaa polku suoraan talolleni, joten ette voi eksyä. Nähdään sitten."

Niin sanottuaan Shira veti Nekon mukaansa ja katosi kadun vilinään kuin ei olisi koskaan ollutkaan paikalla. Marco ja Ace seisoivat hetken aikaa lamaantuneina. Sitten Marco havahtui.

"Aletaan mennä, mitä pikemmin Thatch saa apua, sen parempi meinaan", hän sanoi ja lähti astelemaan rivakasti kohti satamaa. Ace seurasi vitkastellen perässä.

Morgan Shira... Melkoinen tyttö. Mutta missä hitossa mä olen kuullut sen nimen ennen?

"Ace!" Marcon ääni kuului vaativana hiukan edempää. Ace jätti miettimisen sikseen ja kiirehti askeleitaan. Hän ei huomannut kahta silmäparia, jotka seurasivat heidän menoaan kauempana olevalta kujalta.

"Voidaanko me luottaa niihin?" Neko kysyi hiljaa.

"Sinä ainakin luotit jo", Shira suhisi takaisin suojatilleen, "sitä paitsi Valkoparta on kunnian mies. Meillä ei ole hätää."

"Jappa ei silti tule tykkäämään hyvää."

"Koska hän muka sellaista tekisi?"

Sitten molemmat istahtivat vanhan ja kuluneen luudan selkään ja Shira mutisi jotain suupielestään. Luuta kohosi ilmaan ja syöksähti matkaan kohti Blue Winen kartettuja pohjoisosia.